Supreme Court allows lawyer fees when client's appeal is not clearly groundless despite unchanged verdict.

Käräjäoikeus, joka oli määrännyt asianajaja P:n maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen A:n avustajaksi, oli tuominnut A:n muun muassa luvattomasta käytöstä, jota koskevan syytteen A oli kiistänyt. Valituksessaan hovioikeuteen A kiisti edelleen syytteen ja vaati myös rangaistuksen alentamista. Toimitettuaan pääkäsittelyn, jossa kuultiin A:ta, hovioikeus käräjäoikeuden tavoin ei pitänyt A:n kertomusta uskottavana eikä muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeus katsoi A:n muutoksenhakemuksen selvästi perusteettomaksi eikä maksanut valituksesta P:lle palkkiota valtion varoista. Korkein oikeus katsoi tuomiosta ilmenevillä perusteilla, ettei valitus ollut selvästi perusteeton. Ks. KKO:2001:107 KKO:2002:106 KKO:2002:107 KKO:2002:109

MOL 15 § 2 mom (105/1998)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 29.2.2000

Käräjäoikeus tuomitsi A:n luvattomasta käytöstä (kohta 1) ja kolmesta muusta rikoksesta rikoslain 6 luvun 2 §:n 4 kohdan koventamisperustetta soveltaen yhteiseen 3 kuukauden vankeusrangaistukseen. Rangaistusta mitatessaan käräjäoikeus otti kohtuullistavana tekijänä huomioon Salon käräjäoikeuden 16.11.1999 julistaman tuomion.

Valtion varoista määrättiin maksettavaksi maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen A:n avustajalle asianajaja P:lle palkkio A:n avustamisesta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Matti Launo ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 21.6.2001

A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä kohdassa 1 syyksi luetun luvattoman käytön osalta. A vaati lisäksi, että rangaistusta lievennetään tai että aikaisemmat rangaistukset katsotaan riittäväksi seuraamukseksi myös nyt syyksi luetuista rikoksista tai että rangaistusta kohtuullistetaan käräjäoikeuden määräämää enemmän. Rangaistus tuli ainakin määrätä suoritettavaksi yhdyskuntapalveluna.

Hovioikeus toimitti A:n pyynnöstä kohdan 1 osalta pääkäsittelyn, jossa kuultiin A:ta todistelutarkoituksessa. Lisäksi hovioikeus pyysi A:ta koskevaa yhdyskuntapalvelun soveltuvuusselvitystä, jota ei kuitenkaan ollut voitu laatia, koska A:han ei ollut saatu yhteyttä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Avustajan palkkion osalta hovioikeus lausui, että muutoksenhakemusta oli pidettävä selvästi perusteettomana. Tämän vuoksi P:lle ja hänen sijastaan hovioikeuden pääkäsittelyssä oikeudenkäyntiavustajana toimineelle oikeustieteen kandidaatti M:lle ei maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentin nojalla tullut valtion varoista palkkiota A:n avustamisesta hovioikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Uoti ja Risto Hänninen sekä viskaali Päivi Saukonoja, joka myös toimi asiassa esittelijänä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

P:lle myönnettiin valituslupa. P vaati, että valtion varoista määrätään maksettavaksi palkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa 3 800 markkaa ja arvonlisäveroa 836 markkaa.

Virallinen syyttäjä antoi pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa sovellettavan, oikeusapulailla (257/2002) kumotun maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain mukaan määrätyllä oikeudenkäyntiavustajalla on lain 15 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Pykälän 2 momentin nojalla muutoksenhakutuomioistuin voi päättää, että avustajan palkkiota ei korvata valtion varoista, jos muutoksenhakemus on selvästi perusteeton. Asiassa on kysymys siitä, onko P:n päämiehensä puolesta hovioikeudelle tekemä muutoksenhakemus viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteeton ja onko avustajan palkkio voitu jättää maksamatta valtion varoista.

Käräjäoikeus on tuominnut A:n yhteiseen 3 kuukauden vankeusrangaistukseen, paitsi eräistä 21. - 22.4.1999 ja 22.5.1999 tehdyistä rikoksista, kohdassa 1 syyksi luetusta 21. - 22.4.1999 tehdystä luvattomasta käytöstä katsoen, että A oli luvattomasti käyttänyt X Oy:n omistamaa henkilöautoa tunkeutumalla autoon liikkeen pihassa ja ajamalla sillä Etelä-Suomessa muutaman päivän ajan. Käräjäoikeus, joka on todennut A:n tavatun kuljettamasta autoa, ei ole pitänyt uskottavana A:n ilmoitusta, että hän oli saanut auton lainaksi tapaamaltaan vain kutsumanimeltä tuntemaltaan henkilöltä.

Valituksessaan hovioikeudelle A on vaatinut, että syyte kohdassa 1 hylätään ja rangaistusta lievennetään. A on myös vaatinut, että aikaisemmat rangaistukset katsotaan riittäväksi seuraamukseksi myös nyt syyksi luetuista rikoksista tai rangaistusta kohtuullistetaan käräjäoikeuden määräämää enemmän. Joka tapauksessa rangaistus tulee määrätä suoritettavaksi yhdyskuntapalveluna. Kohdan 1 osalta A on vedonnut siihen, että hän oli saanut auton lainaksi eikä ollut tiennyt sitä anastetuksi. Hänen subjektiivinen syyllisyytensä oli jäänyt näyttämättä.

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn, jossa on kuultu A:ta todistelutarkoituksessa. Hovioikeus ei ole pitänyt A:n pääkäsittelyssä antamaa kertomusta auton lainaamisesta uskottavana. Hovioikeudella ei ole ollut pääkäsittelyn perusteella aihetta arvioida asiassa esitettyä näyttöä toisin kuin käräjäoikeus oli tehnyt. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Mainitussa Korkeimman oikeuden ratkaisussa todetut näkökohdat pätevät myös arvioitaessa rikosasiassa tehdyn valituksen perusteettomuutta. Rikosasiassa tuomitun vastaajan hakiessa muutosta oikeusturvanäkökohdat ovat vielä omiaan kiristämään niitä edellytyksiä, joiden nojalla muutoksenhakemus voidaan katsoa selvästi perusteettomaksi. Myöskään pelkästään sillä perusteella, että hovioikeus päätyy suullisen todistelun vastaanotettuaan samaan lopputulokseen näytön arvioinnissa kuin käräjäoikeus, ei voida katsoa muutoksenhakemusta selvästi perusteettomaksi.

Niin kuin sanotun ennakkoratkaisunkin perusteluista ilmenee, on muutoksenhakemuksen perusteettomuutta arvioitava sen tilanteen perusteella, jolloin muutosta haetaan. Selvää on, että myös asianosaiselle määrätyn oikeudenkäyntiavustajan tehtäviin kuuluu arvioida sitä, onko olemassa perusteita hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun. Arvioitaessa muutoksenhakemuksen perusteettomuutta tästä näkökulmasta on kuitenkin otettava huomioon, että avustajan ensisijaisena tehtävänä on valvoa päämiehensä etua ja oikeutta sekä siinä tarkoituksessa edistää asian selvittämistä. Asianosaiselle laissa taattu oikeus hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun silloin, kun hän pitää ratkaisua vääränä, on tällainen oikeus. Silloin kun käräjäoikeuden ratkaisu perustuu myös suullisen todistelun arviointiin, on oikeusjärjestyksemme mukaan sallittua, että ratkaisusta valitettaessa voidaan käräjäoikeuden näytön arviointi riitauttaa. Tällaista valitusta ei lähtökohtaisesti voida pitää perusteettomana.

A:n syyksi kohdassa 1 luetun luvattoman käytön osalta käräjäoikeuden arvioitavana on ollut muun selvityksen ohella A:n kertomuksen uskottavuus. A on valituksessaan hovioikeuteen kiistänyt edelleen syytteen ja pitäytynyt kertomuksessaan. Vaikka varteenotettavana mahdollisuutena käräjäoikeuden tuomion jälkeen onkin voitu pitää, ettei hovioikeudessa A:n saman kertomuksen uskottavuutta arvioitaisi toisin, ei kuitenkaan edellä mainitut perusteet huomioon ottaen valitusta tältäkään osin voida pitää maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomana.

P on näin ollen oikeutettu saamaan valtion varoista palkkion A:n avustamisesta hovioikeudessa. Palkkioksi määrätään valituksen laatimisesta kahdelta tunnilta 1 000 markkaa, pääkäsittelyn valmistelusta asian laatu huomioon ottaen kohtuulliseksi harkitulta yhdeltä tunnilta 500 markkaa ja pääkäsittelystä hovioikeudessa kohtuulliseksi harkituilta kahdelta tunnilta 1 200 markkaa eli yhteensä 2 700 markkaa vastaavat 454,11 euroa arvonlisäveroineen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että P:lle maksetaan valtion varoista palkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa 454,11 euroa ja arvonlisäveron määrä 99,90 euroa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Eeva Vuori, Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Juha Häyhä. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

---

[SV]

Tingsrätten, som hade förordnat advokaten P till biträde för A som beviljats fri rättegång, hade dömt A för bl.a. olovligt brukande. A hade bestridit åtalet. I A:s besvär till hovrätten bestred A fortfarande åtalet och yrkade också att straffet skulle sättas ned. Efter att ha hållit huvudförhandling där A hördes ansåg hovrätten, liksom tingsrätten hade gjort, att A:s berättelse inte var trovärdig och hovrätten ändrade inte tingsrättens dom. Hovrätten ansåg att A:s ändringsansökan var klart ogrundad och betalade inte arvode av statens medel till P för besvären. Högsta domstolen ansåg på de grunder som framgår av domen att ändringsansökan inte var klart ogrundad. Se KKO:2001:107 KKO:2002:106 KKO:2002:107 KKO:2002:109

L om fri rättegång 15 § 2 mom (105/1998)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.