Supreme Court allows defense lawyer fees for appeal when evidence re-evaluation requires new court proceedings.

Käräjäoikeus, joka oli määrännyt asianajaja K:n A:n puolustajaksi, oli tuominnut A:n ryöstöstä ja eräistä muista rikoksista. A:n valituksessa hovioikeuteen oli ryöstön osalta riitautettu näyttö ja vaadittu pääkäsittelyn toimittamista hovioikeudessa. Pääkäsittelyn toimitettuaan hovioikeus arvioi näytön samalla tavalla kuin käräjäoikeus ja katsoi valituksen ryöstön osalta selvästi perusteettomaksi, koska näytön arvioimisessa huomioon otettavien seikkojen oli täytynyt tulla selvästi ilmi jo käräjäoikeuden istunnossa. Hovioikeus ei maksanut K:lle valtion varoista korvausta pääkäsittelyyn liittyvistä toimenpiteistä eikä valituksen laatimisesta siltä osin kuin toimenpiteet kohdistuivat mainittuun näytön riitauttamiseen. Korkein oikeus katsoi tuomiosta ilmenevillä perusteilla, ettei valitus ollut selvästi perusteeton sanotuiltakaan osin. Ks. KKO:2001:107 KKO:2002: 107 KKO:2002:108 KKO:2002:109

MOL 15 § 2 mom (105/1998)

ROL 2 luku 10 § 1 mom (107/1998)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Jyväskylän käräjäoikeuden tuomio 30.6.2000

Käräjäoikeus tuomitsi A:n ryöstöstä (kohta 1) ja 18 muusta rikoksesta yhteiseen 1 vuoden 1 kuukauden vankeusrangaistukseen. A:n ehdonalainen vapaus määrättiin menetetyksi ja A määrättiin edelleen pidettäväksi vangittuna. A velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvauksia ja oikeudenkäyntikulujen korvauksia asianomistajille.

Valtion varoista määrättiin maksettavaksi A:n puolustajaksi määrätylle asianajaja K:lle palkkio ja kulujen korvaus arvonlisäveroineen.

Asian ovat ratkaisseet vt. käräjätuomari Harri Heikkilä ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 20.11.2000

A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä kohdassa 1 syyksi luetun ryöstön osalta. A vaati lisäksi erään hänen syykseen luetun rikoksen osalta syytteen tutkimatta jättämistä tai hänen tuomitsemistaan rikoksen lievästä tekomuodosta. Vielä A vaati, että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan, että ehdonalaista vapautta ei määrätä menetetyksi ja että hänet määrätään heti päästettäväksi vapaaksi.

Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn.

K vaati valtion varoista palkkioksi A:n puolustamisesta hovioikeudessa valituksen laatimisesta 1 500 markkaa, valmistautumisesta hovioikeuden pääkäsittelyä varten 1 500 markkaa sekä asianajosta hovioikeuden pääkäsittelyssä 4 300 markkaa, kaikki määrät arvonlisäveroineen. Hän vaati lisäksi matkakulujensa korvaamista 633 markalla arvonlisäveroineen.

Pääasian osalta hovioikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Puolustajan palkkion osalta hovioikeus lausui, että näytön arvioimisessa huomioon otettavien seikkojen oli täytynyt tulla selvästi ilmi jo käräjäoikeuden istunnossa. A:n valitus oli siten ollut kohdan 1 osalta selvästi perusteeton. Näin ollen ja koska hovioikeuden pääkäsittelyn toimittaminen oli ollut tarpeen vain kohdan 1 osalta, A:n puolustajaksi määrätylle K:lle ei oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:n 1 momentin ja maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentin nojalla suoritettu valtion varoista palkkiota ja kulukorvausta pääkäsittelyyn liittyvistä toimenpiteistä eikä valituksen laatimisesta siltä osin kuin toimenpiteiden voitiin katsoa kohdistuneen kohdan 1 näytön riitauttamiseen. Sen sijaan palkkio määrättiin suoritettavaksi niistä toimenpiteistä, jotka olivat olleet aiheellisia valituksessa esitettyjen muiden vaatimusten osalta. Valtion varoista suoritettiin K:lle palkkioksi valituksen laatimisesta 1 000 markkaa arvonlisäveroineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olli Varila, Raija Liljenfeldt ja Osmo Hänninen. Valmistelija viskaali Kari Turtiainen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

K:lle myönnettiin valituslupa. K vaati, että hänelle määrätään maksettavaksi valtion varoista A:n avustamisesta hovioikeudessa hovioikeuden maksettavaksi määräämän palkkion lisäksi palkkioksi 6 300 markkaa arvonlisäveroineen sekä korvaukseksi tarpeellisista kuluista 633 markkaa arvonlisäveroineen.

Virallinen syyttäjä ei antanut häneltä pyydettyä vastausta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Käräjäoikeus on tuominnut A:n ryöstöstä (kohta 1) ja 18 muusta rikoksesta 1 vuodeksi 1 kuukaudeksi vankeuteen. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen kohdassa 1 vastoin tämän kiistämistä ryöstöön sillä perusteella, että A oli käyttämällä B:hen kohdistuvaa väkivaltaa ottanut luvattomasti käyttöönsä tämän hallusta C:n omistaman henkilöauton siten, että A oli tunkeutunut vastoin B:n tahtoa tämän asuntoon ja saanut B:n luovuttamaan hänelle auton avaimet lyömällä tätä useita kertoja nyrkillä. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että käräjäoikeus on näyttöä arvioidessaan pitänyt asianomistaja B:n kertomusta uskottavampana kuin A:n kertomusta. B:n kertomusta tukivat hänen lääkärintodistuksesta ilmenevät vammansa ja asiassa kuullun B:n asuintalon ulkopuolella olleen todistajan kertomus.

Valituksessaan hovioikeudelle A on uudistanut käräjäoikeudessa esittämänsä kiistämisperusteen, jonka mukaan hän ei ollut käyttänyt väkivaltaa omaisuuden haltuunottamiseksi, vaan hän oli ainoastaan itsepuolustukseksi kerran lyönyt nyrkillä B:tä. Valituksessa on edelleen katsottu, ettei B:n kertomus ollut luotettava, että käräjäoikeus oli arvioinut näytön väärin sekä ettei A:n menettelyä voitu pitää kokonaisuutena arvostellen vakavana, koska hänellä oli ollut auton omistajan lupa käyttää mainittua henkilöautoa. Valituksessa on lisäksi viitattu eräisiin käräjäoikeudessa esitetystä todistelusta ilmeneviin seikkoihin, joiden A on katsonut tukevan hänen kiistämistään ja joita käräjäoikeuden tuomiossa ei ollut selostettu.

Hovioikeuden pääkäsittelyssä on otettu vastaan sama kirjallinen ja suullinen todistelu kuin käräjäoikeudessa. Hovioikeus on lausunut, että B:n kertomus oli ollut johdonmukainen ja uskottava ja että sitä oli tukenut hänestä hankittu lääkärinlausunto ja asiassa kuullun todistajan kertomus. Hovioikeus on pitänyt A:n kertomusta sen sisällön ja hovioikeuden tekemien havaintojen perusteella täysin epäluotettavana. Hovioikeus on arvioinut näyttöä ja sen rikosoikeudellista luonnetta samalla tavoin kuin käräjäoikeus ja hyväksynyt siten käräjäoikeuden tuomion perustelut.

Mainitussa Korkeimman oikeuden ratkaisussa todetut näkökohdat pätevät myös arvioitaessa rikosasiassa tehdyn valituksen perusteettomuutta. Rikosasiassa tuomitun vastaajan hakiessa muutosta oikeusturvanäkökohdat ovat vielä omiaan kiristämään niitä edellytyksiä, joiden nojalla muutoksenhakemus voidaan katsoa selvästi perusteettomaksi. Myöskään pelkästään sillä perusteella, että hovioikeus päätyy suullisen todistelun vastaanotettuaan samaan lopputulokseen näytön arvioinnissa kuin käräjäoikeus, ei voida katsoa muutoksenhakemusta selvästi perusteettomaksi.

A:n syyksi kohdassa 1 luetun ryöstön osalta käräjäoikeuden ratkaisu on perustunut keskeisesti asiassa esitetyn suullisen todistelun arviointiin. A on valituksessaan hovioikeuteen kiistänyt edelleen syytteen ja pitäytynyt käsityksessään tapahtumien kulusta ja niihin johtaneista syistä. Edellä mainitut perusteet huomioon ottaen ei tällaisessa tilanteessa valitusta voida pitää maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomana siltä osin kuin se on kohdistunut näytön riitauttamiseen.

K on näin ollen oikeutettu saamaan valtion varoista palkkion ja korvauksen tarpeellisista kuluistaan myös mainitulta osalta. Palkkiota määrättäessä otetaan huomioon, että K on valituksessa yksilöidysti esittänyt ne perusteet, joiden nojalla hän on vaatinut pääkäsittelyn toimittamista. K:n laskussaan ilmoittamia toimenpiteitä voidaan pitää tarpeellisina ja hän saa siten palkkiona yhdeltä tunnilta valituksen laatimisesta siltä osin kuin se on kohdistunut kohdan 1 näytön riitauttamiseen 500 markkaa, kolmelta tunnilta asianajon valmistelusta hovioikeuden pääkäsittelyssä 1 500 markkaa ja kahdeksalta tunnilta pääkäsittelystä hovioikeudessa 4 300 markkaa eli yhteensä 6 300 markkaa vastaavat 1 059,58 euroa sekä kulujen korvauksena 633 markkaa vastaavat 106,46 euroa, molemmat määrät arvonlisäveroineen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että K:lle maksetaan valtion varoista A:n puolustamisesta hovioikeudessa hovioikeuden maksettavaksi määräämän palkkion lisäksi palkkioksi 1 059,58 euroa ja arvonlisäveron määrä 233,11 euroa sekä korvaukseksi tarpeellisista kuluista 106,46 euroa ja arvonlisäveron määrä 23,42 euroa. Mainitut määrät jäävät valtion vahingoksi A:n taloudellisiin oloihin nähden.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Eeva Vuori, Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Juha Häyhä. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

---

[SV]

Tingsrätten, som hade förordnat advokaten K till försvarare för A, hade dömt A för rån och vissa andra brott. I A:s besvär till hovrätten bestreds bevisningen angående rånet och yrkades att huvudförhandling skulle hållas i hovrätten. Efter att ha hållit huvudförhandling bedömde hovrätten bevisningen på samma sätt som tingsrätten och ansåg att ändringsansökan var klart ogrundad till den del den gällde rånet, eftersom de omständigheter som skulle beaktas vid bedömningen av bevisningen måste ha kommit klart fram redan vid tingsrättens sammanträde. Hovrätten betalade inte ersättning av statens medel till K för åtgärderna i samband med huvudförhandlingen och inte heller för uppsättande av besvärsskriften till den del åtgärderna gällde ifrågasättande av den nämnda bevisningen. Högsta domstolen ansåg på de grunder som framgår av domen att ändringsansökan inte var klart ogrundad ens till de nämnda delarna. Se KKO:2001:107 KKO:2002:107 KKO:2002:108 KKO:2002:109

L om fri rättegång 15 § 2 mom (105/1998)

BRL 2 kap 10 § 1 mom (107/1998)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.