Supreme Court allows defense lawyer fees when appeal challenges clear oral evidence in criminal case.

Käräjäoikeuden tuomittua A:n, jolla ei ollut avustajaa käräjäoikeudessa, lähinnä suullisen todistelun perusteella pahoinpitelystä A valitti hovioikeuteen riitauttaen todistelun. Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn sekä myönsi siinä A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin ja määräsi hänen avustajakseen oikeustieteen kandidaatti T:n, joka oli myös laatinut A:n valituksen. Tuomiossaan hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden näytön arvioinnin ja katsoi muutoksenhakemuksen perustuneen A:lle ja T:lle selvän henkilötodistelun riitauttamiseen ja muutoksenhakemuksen osoittautuneen pääkäsittelyssä täysin perusteettomaksi. Tästä syystä T:n palkkiota ei korvattu valtion varoista. Korkein oikeus katsoi tuomiosta ilmenevillä perusteilla, ettei valitus ollut selvästi perusteeton. Ks. KKO:2001:107 KKO:2002:106 KKO:2002:108 KKO:2002:109

MOL 15 § 2 mom (105/1998)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Seinäjoen käräjäoikeuden tuomio 24.10.2000

Käräjäoikeus tuomitsi A:n pahoinpitelystä sakkorangaistukseen ja suorittamaan korvauksia valtiolle.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Päivikki Hirvelä ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 12.4.2001

A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä, koska käräjäoikeus oli arvioinut näytön väärin.

Hovioikeus myönsi A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin 17.11.2000 lukien korvausvelvollisuudetta valtiolle ja määräsi hänen avustajakseen oikeustieteen kandidaatti T:n.

Hovioikeus, joka toimitti asiassa pääkäsittelyn, hylkäsi valituksen eikä muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Oikeudenkäyntiavustajan palkkion osalta hovioikeus lausui, että asiassa esitetty näyttö oli yksiselitteinen, yksityiskohtainen ja täysin selvä. Käräjäoikeuden asiassa tekemän perusteellisen näytön arvioinnin perusteella asian oli täytynyt olla selvä myös A:lle ja hänen avustajalleen. A oli kuitenkin valituksessaan riitauttanut asiassa esitetyn henkilötodistelun ja vaatinut pääkäsittelyn järjestämistä.

Hovioikeus lausui, että maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentin nojalla se voi päättää, ettei avustajan palkkiota korvata valtion varoista, jos muutoksenhakemus on selvästi perusteeton. Tässä tapauksessa muutoksenhakemus oli perustunut selvän henkilötodistelun riitauttamiseen. Hovioikeuden pääkäsittelyssä muutoksenhakemus oli osoittautunut täysin perusteettomaksi. Tästä syystä A:n avustajan T:n palkkiota ei korvattu valtion varoista.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lasse Silvennoinen, Jorma Latvala ja Juhani Palmu. Valmistelija viskaali Johanna Kuorikoski.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

T:lle myönnettiin valituslupa. T vaati, että hänelle määrätään maksettavaksi valtion varoista palkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa 4 800 markkaa arvonlisäveroineen ja korvaukseksi tarpeellisista kuluista 450 markkaa arvonlisäveroineen.

Virallinen syyttäjä antoi pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa sovellettavan, oikeusapulailla (257/2002) kumotun maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain mukaan määrätyllä oikeudenkäyntiavustajalla on lain 15 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Pykälän 2 momentin nojalla muutoksenhakutuomioistuin voi päättää, että avustajan palkkiota ei korvata valtion varoista, jos muutoksenhakemus on selvästi perusteeton. Asiassa on kysymys siitä, onko T:n päämiehensä puolesta hovioikeudelle tekemä muutoksenhakemus viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteeton ja onko avustajan palkkio ja kulukorvaus voitu jättää maksamatta valtion varoista.

Käräjäoikeus on tuominnut A:n pahoinpitelystä sakkorangaistukseen ja suorittamaan korvauksia valtiolle. A:n on syytteen mukaisesti katsottu Seinäjoella erään ravintolan terassilla tehneen ruumiillista väkivaltaa B:lle lyömällä B:tä ensin usean kerran nyrkillä kasvoihin ja sen jälkeen vielä kaksi kertaa potkaisemalla maassa maannutta B:tä vartaloon. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että sen ratkaisu on perustunut ensi sijassa kahden todistajan kertomuksiin. Toinen todistaja oli kertonut nähneensä jonkun henkilön lyövän nyrkillä B:tä ja toinen A:n potkineen B:tä. Käräjäoikeus ei ole pitänyt pahoinpitelyn kieltäneiden B:n ja A:n kertomuksia uskottavina.

Valituksessaan hovioikeudelle A on vaatinut syytteen hylkäämistä, koska käräjäoikeus oli arvioinut asiassa esitetyn näytön väärin ja jättänyt perusteetta huomioimatta B:n kertomuksen, jonka mukaan häntä ei ollut pahoinpidelty ainakaan A:n toimesta. Kumpikaan todistaja ei ollut nähnyt tilannetta kokonaisuudessaan. Todistajien kertomustenkin mukaan tapahtumapaikalla oli ollut kolmaskin henkilö, joka oli saattanut lyödä B:tä. Todistaja oli tulkinnut väärin A:n toiminnan potkuiksi.

Hovioikeus on toimittamassaan pääkäsittelyssä ottanut vastaan saman kirjallisen todistelun ja henkilötodistelun kuin käräjäoikeus. Hovioikeus on lausumillaan perusteilla katsonut, ettei ollut jäänyt mitään epäilystä siitä, etteikö pahoinpitely ollut tapahtunut syytteessä kerrotulla tavalla ja etteikö tekijä ollut ollut A. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden näytön arvioinnin, johtopäätökset ja syyksilukemisen.

Mainitussa Korkeimman oikeuden ratkaisussa todetut näkökohdat pätevät myös arvioitaessa rikosasiassa tehdyn valituksen perusteettomuutta. Rikosasiassa tuomitun vastaajan hakiessa muutosta oikeusturvanäkökohdat ovat vielä omiaan kiristämään niitä edellytyksiä, joiden nojalla muutoksenhakemus voidaan katsoa selvästi perusteettomaksi. Myöskään pelkästään sillä perusteella, että hovioikeus päätyy suullisen todistelun vastaanotettuaan samaan lopputulokseen näytön arvioinnissa kuin käräjäoikeus, ei voida katsoa muutoksenhakemusta selvästi perusteettomaksi.

Asianosaiselle on laissa taattu oikeus hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun silloin, kun hän pitää ratkaisua vääränä. Tässä tapauksessa käräjäoikeuden ratkaisu syyksilukemisen osalta on perustunut keskeisesti asiassa esitetyn suullisen todistelun arviointiin. Oikeusjärjestyksemme mukaan on sallittua, että ratkaisusta valitettaessa voidaan tällainen näytön arviointi riitauttaa. A on valituksessaan hovioikeuteen kiistänyt edelleen syytteen ja pitäytynyt käsityksessään tapahtumien kulusta. Ottaen huomioon myös edellä mainitut perusteet ei tällaisessa tilanteessa valitusta voida pitää maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi perusteettomana.

T on näin ollen oikeutettu saamaan valtion varoista palkkion ja korvauksen tarpeellisista kuluistaan. T:n laskussaan ilmoittamia toimenpiteitä voidaan pitää tarpeellisina ja hän saa siten palkkiona valituksen laatimisesta kahdelta tunnilta 1 000 markkaa, valmistautumisesta hovioikeuden pääkäsittelyyn kahdelta tunnilta 1 000 markkaa ja pääkäsittelystä hovioikeudessa viideltä tunnilta 2 800 markkaa eli yhteensä 4 800 markkaa vastaavat 807,30 euroa sekä kulujen korvauksena 450 markkaa vastaavat 75,68 euroa, molemmat määrät arvonlisäveroineen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että T:lle maksetaan valtion varoista palkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa 807,30 euroa sekä arvonlisäveron määrä 177,60 euroa ja korvaukseksi tarpeellisista kuluista 75,68 euroa sekä arvonlisäveron määrä 16,65 euroa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Eeva Vuori, Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Juha Häyhä. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

---

[SV]

Tingsrätten hade främst på basis av muntlig bevisning dömt A för misshandel. A, som inte hade haft något biträde i tingsrätten, anförde besvär hos hovrätten och bestred bevisningen. Hovrätten förrättade huvudförhandling i saken och beviljade A fri rättegång och förordnade juris kandidaten T till biträde. T hade också uppsatt A:s besvärsinlaga. I sin dom godtog hovrätten tingsrättens bedömning av bevisningen och ansåg att ändringsansökan grundade sig på att personbevisning som hade varit klar för A och T hade bestridits samt att det i huvudförhandlingen visat sig att ändringsansökan var fullständigt ogrundad. Därför ersattes T:s arvode inte med statens medel. Högsta domstolen ansåg på de grunder som framgår av domen att ändringsansökan inte var klart ogrundad. Se KKO:2001:107 KKO:2002:106 KKO:2002:108 KKO:2002:109

L om fri rättegång 15 § 2 mom (105/1998)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.