Supreme Court reverses appeal dismissal for failure to hold oral hearing on sentencing and guilt issues.

A, joka oli tuomittu käräjäoikeudessa rangaistukseen kolmessa syytekohdassa tekijänä tehdyistä rikoksista, oli valittanut hovioikeuteen ja vaatinut yhden syytekohdan osalta, että hänen katsotaan syyllistyneen tekijäntoimen asemesta avunantoon, ja kahden syytekohdan osalta, että syyte hylätään tai että hänen katsotaan syyllistyneen tekijäntoimen asemesta avunantoon. Lisäksi A oli vaatinut rangaistuksen lieventämistä. A oli kutsuttu hovioikeuden pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti uhalla, että valitus jätetään hänen poissa ollessaan sillensä. A ei ollut saapunut hovioikeuden pääkäsittelyyn eikä hän ollut ilmoittanut esteestä. Paikalla ollut A:n asiamies oli pyytänyt asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä siltä osin kuin kysymys oli rikokseen osallisuutta koskevasta kysymyksestä ja rangaistuksesta. Hovioikeus jätti valituksen kokonaan sillensä A:n poissaolon vuoksi. Kysymys siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt ratkaista asia vaadituilta osin. Ks. KKO:2015:14 KKO:2012:49 KKO:2011:30 KKO:2004:94

OK 12 luku 29 §

OK 26 luku 20 § 1 mom

IhmisoikeusSop 6 art 1 kappale

IhmisoikeusSop 6 art 3 kappale

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 12.4.2012

Syyttäjän syytteestä käräjäoikeus tuomitsi A:n 27.11.2011 tehdystä varkaudesta (kohta 4) sekä 26.11.2011 tehdyistä varkaudesta (kohta 6) ja varkauden yrityksestä (kohta 7) sekä eräästä muusta rikoksesta yhteiseen 3 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistukseen ja velvoitti hänet suorittamaan vahingonkorvauksia yhteisvastuullisesti samoista varkauksista ja varkauden yrityksestä aikaisemmin tuomitun henkilön kanssa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Riikka Meroma.

Turun hovioikeuden päätös 9.11.2012

A valitti hovioikeuteen ja vaati kohdan 4 osalta, että hänen katsotaan syyllistyneen avunantoon varkauteen, sekä kohtien 6 ja 7 osalta ensisijaisesti, että syyte ja vahingonkorvausvaatimukset hylätään ja toissijaisesti, että hänen katsotaan syyllistyneen avunantoon varkauteen ja varkauden yritykseen. A vaati, että rangaistusta vastaavasti lievennetään ja riittäväksi seuraamukseksi katsotaan sakkorangaistus. A vaati, että hovioikeudessa järjestetään pääkäsittely hänen itsensä kuulemiseksi.

Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä ja katsoi, ettei pääkäsittelyn toimittaminen ollut tarpeellista.

Hovioikeus määräsi asiassa toimitettavaksi pääkäsittelyn 9.11.2012. A kutsuttiin pääkäsittelyyn valittajana henkilökohtaisesti uhalla, että valitus hänen poissa ollessaan jätetään sillensä. A ei saapunut pääkäsittelyyn, mutta paikalla oli hänelle määrätty puolustaja. Tämä vaati, että valitus A:n poissaolosta huolimatta käsitellään kirjallisessa menettelyssä niiltä osin kuin kysymys oli kohdassa 4 ensisijaisena sekä kohdissa 6 ja 7 toissijaisena esitetyistä syyksilukemisen lieventämistä koskevista vaatimuksista sekä rangaistusta koskevalta osalta.

Hovioikeus jätti A:n valituksen sillensä, koska hän oli jäänyt saapumatta hovioikeuden pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti. A ei ollut ilmoittanut, että hänen poissaolonsa johtuisi laillisesta esteestä eikä tuollaista estettä muutoinkaan ollut tullut hovioikeuden tietoon.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta Sandholm, Kaarlo Mikkola ja Leena Mikkonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A pyysi valituslupahakemukseksi ja valitukseksi otsikoimassaan muutoksenhakemuksessa, että Korkein oikeus myöntää hänelle valitusluvan ja palauttaa asian hovioikeuteen käsiteltäväksi. Korkeimman oikeuden lausumapyynnön johdosta A pyysi toissijaisesti, että hänen hakemuksensa tutkitaan kanteluna ja että hovioikeuden päätös oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdan nojalla poistetaan.

Syyttäjä antoi häneltä pyydetyn vastauksen. Syyttäjä katsoi, että muutoksenhakemus oli käsiteltävä kanteluna ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

Päätökseen, jolla hovioikeus on jättänyt valituksen sillensä, ei voida hakea muutosta valittamalla. A:n muutoksenhakemus tutkitaan kanteluna.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus on tuomiossaan 12.4.2012 tuominnut A:n syytekohdissa 4 ja 6 kummassakin varkaudesta, syytekohdassa 5 huumausainerikoksesta sekä syytekohdassa 7 varkauden yrityksestä yhteiseen 3 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistukseen ja suorittamaan vahingonkorvauksia.

2. A:n syyksi on syytekohdassa 4 luettu, että hän oli yhdessä kanssasyytetyn kanssa ikkunan rikkomalla tunkeutunut Luopioisten apteekkiin ja anastanut sieltä rahaa 257 euroa sekä lääkeaineita ja vitamiineja yhteensä 990,24 euron arvosta. Syytekohdassa 6 A:n syyksi on luettu, että hän oli yhdessä edellä mainitun kanssasyytetyn kanssa Kangasalan liikekeskuksessa tunkeutunut parturikampaamoon rikkomalla liikkeen oven ja anastanut television ja muita tavaroita yhteensä 1 196 euron arvosta. Syytekohdan 7 syyksilukeminen on perustunut siihen, että A oli yhdessä kanssasyytetyn kanssa yrittänyt oven auki vääntämällä tunkeutua kampaamon vieressä toimivaan apteekkiin. Tekijät eivät olleet saaneet ovea auki, joten rikos oli jäänyt yritykseksi. Tekijät olivat yrittäneet päästä apteekkiin myös kampaamon tiloista.

3. A on syytekohdassa 4 myöntänyt syyllistyneensä avunantoon varkauteen kiistäen syytteen enemmälti. Syytekohdat 6 ja 7 A on kiistänyt. Syytekohdan 5 A on myöntänyt oikeaksi.

4. Käräjäoikeuden pääkäsittelyssä on kuultu henkilökohtaisesti A:ta ja mainittua kanssasyytettyä, joka kuitenkin on kieltäytynyt lausumasta asiassa. Syyttäjä on viitannut vertailuaineistona A:n ja kanssasyytetyn esitutkinnassa antamiin kertomuksiin.

5. Käräjäoikeus on perusteluissaan muun ohella katsonut, että syytekohdissa 6 ja 7 tarkoitetut teot oli tehty saman yön aikana. A oli ollut kanssasyytetyn kanssa autolla liikkeellä. He olivat ennen lähtöään tutkineet A:n tietokoneella internetistä apteekkien tietoja. A oli myöntänyt olleensa Luopioisten apteekissa sisällä ja ottaneensa sieltä pillereitä. Hän oli myös kertonut olleensa kampaamossa sisällä ja kertoneensa kanssasyytetylle, ettei sen vieressä olevaan apteekkiin päässyt kaltereiden vuoksi. Käräjäoikeus on katsonut, että autoajelun tarkoitus oli ollut A:lle lähtiessä selvä.

6. Käräjäoikeus on ottanut huomioon kysymyksessä olevien tapahtumien ajallisen läheisyyden, sen, että tekoja oli useita, ja sen, että A oli kertonut käyneensä syytekohdassa 4 tarkoitetussa tapauksessa sisällä apteekissa ja ottaneensa sieltä pillereitä, syytekohdissa 6 ja 7 ajamisen seuraavaan apteekkiin ja viereiseen liikehuoneistoon murtautumisen, vaikka sen olisikin suorittanut kanssasyytetty, ja edelleen kampaamoon menon ja yritykset löytää sisäänpääsy viereiseen apteekkiin. Käräjäoikeus on pitänyt selvänä, että A oli ollut tietoinen tapahtumista ja toimien tarkoituksesta. Käräjäoikeus on katsonut, että A:n ja kanssasyytetyn välillä oli näissä olosuhteissa ollut yksituumaisuus anastustarkoituksesta. A oli rikoskumppanina syyllistynyt kysymyksessä olleisiin rikoksiin.

Vaatimukset hovioikeudessa ja hovioikeuden ratkaisu

7. Valituksessaan hovioikeudelle A on vaatinut, että hänen katsotaan syytekohdassa 4 syyllistyneen tekijäntoimen asemesta avunantoon varkauteen. Syytekohtien 6 ja 7 osalta A on ensisijaisesti vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään, ja toissijaisesti, että hänen katsotaan tekijäntoimen asemesta syyllistyneen avunantoon varkauteen ja varkauden yritykseen. A on edelleen vaatinut, että rangaistusta lievennetään edellä mainituista perusteista johtuen ja koska rangaistus oli muutoinkin liian ankara. A on pyytänyt, että asiassa toimitetaan pääkäsittely, jossa kuultaisiin häntä sen arvioimiseksi, mikä hänen osallisuutensa tekoihin oli ollut.

8. Syyttäjä on hovioikeudelle antamassaan vastauksessa vaatinut valituksen hylkäämistä ja katsonut, että pääkäsittelyä ei tarvinnut järjestää oikeastaan vain A:n oman kertomuksen toistamista varten. Sen varalta, että pääkäsittely järjestetään, syyttäjä on nimennyt pääkäsittelyssä kuultaviksi A:n ja asiassa aikaisemmin rangaistukseen tuomitun kanssasyytetyn.

9. Hovioikeus on päättänyt järjestää pääkäsittelyn 9.11.2012. A on kutsuttu pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti uhalla, että valitus hänen poissa ollessaan jätetään sillensä. Pääkäsittelyyn on kutsuttu todistelutarkoituksessa kuultavaksi myös käräjäoikeudessa kuultavana ollut kanssasyytetty.

10. A ei ole saapunut hovioikeuden istuntoon. Paikalla on ollut hänen puolustajansa asianajaja K, joka on ilmoittanut, että A oli saanut tiedon pääkäsittelystä. K on vaatinut, että valitus A:n poissaolosta huolimatta käsitellään kirjallisessa menettelyssä niiltä osin kuin kysymys oli A:n syytekohdassa 4 ensisijaisena sekä syytekohdissa 6 ja 7 toissijaisena esittämistä syyksilukemisen lieventämistä koskevista vaatimuksista sekä rangaistusta koskevalta osalta. K on lausunut, että näiltä osin asia ei vaatinut henkilötodistelun vastaanottamista ja oli ratkaistavissa ilman A:n läsnäoloa. Syyttäjä on vastustanut A:n asiamiehen K:n vaatimusta ja pyytänyt, että valitus jätetään sillensä.

11. Hovioikeus on jättänyt A:n valituksen sillensä, koska tämä oli jäänyt saapumatta pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti.

Mistä Korkeimmassa oikeudessa on kysymys

12. A on kantelussaan esittänyt, että hovioikeuden olisi tullut tutkia hänen siellä esittämänsä ja pääkäsittelyssä täsmentämänsä muutosvaatimukset, ja vaatinut, että asia tältä osin palautetaan hovioikeuteen käsiteltäväksi. A on katsonut, että hovioikeuden menettely oli ollut virheellistä, koska pääkäsittelyssä paikalla olleelle asiamiehelle ei ollut annettu tilaisuutta puolustaa A:ta tämän poissa ollessa.

13. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on siitä, onko A:n valitus tullut jättää sillensä vai olisiko se tullut kokonaisuudessaan tai osittain käsitellä ja ratkaista ottaen huomioon, että A:n asiamies on pääkäsittelyssä osittain luopunut valituksessa esitetyistä vaatimuksista.

Sovellettavat oikeusohjeet ja oikeuskäytäntö

14. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan, jos valittaja on jäänyt pois pääkäsittelystä, valitus jätetään pääkäsittelyn kohteena olevalta osalta sillensä. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 29 §:n mukaan asianosainen, joka huolimatta siitä, että hänet on määrätty saapumaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, käyttää asiamiestä sijastaan, vaikka hänellä ei ole laillista estettä, katsotaan poisjääneeksi.

15. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään jokaisella olevasta oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Artiklan 3 c kohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä.

16. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin säännös on saanut sanamuotonsa 1.10.2003 voimaan tulleella lailla (381/2003). Lain muutokseen johtaneissa esitöissä on todettu, että esittelystä ratkaistavilta osilta - eli siis kirjallisessa menettelyssä - valitus tutkitaan, vaikka valittaja olisi ilman laillista estettä jäänyt pois pääkäsittelystä. Esimerkkeinä kysymyksistä, jotka hyvin voidaan tutkia valittajan poissaolosta huolimatta, on mainittu lain soveltamis- ja seuraamuskysymykset (HE 91/2002 vp s. 46). Tältä osin laki on säädetty hallituksen esityksen mukaisena. Sitä vastoin eduskunnassa hylättiin ehdotus erityisestä sääntelystä sen varalta, että rikosasiassa henkilökohtaisesti kutsuttu vastaaja jää saapumatta ja lähettää sijaansa asiamiehen (LaVM 27/2002 vp s. 19).

18. Ratkaisussa KKO 2012:49 (kohdat 15 ja 16) Korkein oikeus on katsonut, että valituksessa hovioikeudelle esitetty rangaistuksen mittaamista koskeva vaatimus oli sisältänyt riittävät perusteet valituksen ratkaisemiseksi sen osalta kirjallisessa menettelyssä eikä valittajan henkilökohtainen kuuleminen ollut ollut seuraamuskysymyksen asianmukaisen ratkaisemisen kannalta välttämätöntä. Hovioikeuden ei olisi tullut jättää valitusta sillensä siltä osin kuin valittajan oikeudenkäyntiasiamies oli hovioikeuden pääkäsittelyssä vaatinut asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä rangaistuksen mittaamisen osalta.

19. Ihmisoikeustuomioistuin on edellä mainittujen Korkeimman oikeuden ratkaisujen jälkeen antamassaan Neziraj-ratkaisussa entistä selväsanaisemmin korostanut pääkäsittelystä poisjääneen rikosasian vastaajan oikeutta puolustautua oikeudenkäyntiasiamiehen välityksin (Neziraj v. Saksa 8.11.2012). Tuomiossa on lausuttu, että lainsäätäjä ei saanut rangaista perusteettomia poissaoloja luomalla poikkeuksia syytetyn oikeuteen käyttää avustajaa. Tuomioistuinten tuli huolehtia oikeudenkäyntien oikeudenmukaisuudesta ja siten siitä, että asianajaja, joka oli saapunut oikeuteen ilmeisenä tarkoituksenaan puolustaa päämiestään, sai tehdä niin päämiehensä poissaolosta huolimatta (kohta 51).

Pääkäsittelyn toimittamisen ja vastaajan henkilökohtaisen kuulemisen uudelleen arviointi

20. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2015:14 arvioinut yleisesti Neziraj-ratkaisun vaikutuksia valituksen käsittelyyn hovioikeudessa. Lähtökohtana on, että paikalle saapunut vastaajan asiamies saa päämiehensä poisjäämisestä huolimatta vaatia valituksen tutkimista kokonaisuudessaan. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa merkityksellistä on kuitenkin se, miten vastaajan asiamiehen lausumat on otettava huomioon päätettäessä käsittelyn laajuudesta ja tavasta.

22. Jos asiamies rajoittaa valituksen koskemaan muita kuin näytön arviointiin liittyviä vaatimuksia, pääkäsittelyä ei yleensä tarvita. Vastaajan poisjääminen ei ole tosin esteenä sille, että lain soveltamiseen ja esimerkiksi rangaistuksen mittaamiseen liittyviä kysymyksiä käsitellään kirjallisessa menettelyssä taikka niin sanotussa suppeassa pääkäsittelyssä, jossa asiamies edustaa vastaajaa. Vaikka asiamies ei rajoittaisi valitusta vain oikeudellisiin seikkoihin, voidaan näyttökysymyksetkin toisinaan erotella niin, ettei vastaajan henkilökohtainen kuuleminen ole pääkäsittelyssä käsiteltäväksi jäävän osan kannalta tarpeellista.

Arviointi tässä tapauksessa

24. Asia on ollut hovioikeuden käsiteltävänä vain A:n muutoksenhakemuksen johdosta. A:n valituksen perusteella hovioikeudessa on ollut kysymys myös käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuuden arvioinnista. A on vaatinut, että pääkäsittelyssä kuullaan häntä itseään. Valituksen johdosta antamassaan vastauksessa syyttäjä on pitänyt pääkäsittelyn toimittamista tarpeettomana, mutta on sen varalta, että pääkäsittely kuitenkin toimitetaan, nimennyt A:n ja asiassa aiemmin rangaistukseen tuomitun kanssasyytetyn kuultaviksi.

25. Hovioikeuden pääkäsittelyssä A:ta on edustanut hänelle käräjäoikeudessa puolustajaksi määrätty asianajaja K, joka on edellä kuvatulla tavalla rajannut valitusta ja ilmoittanut, ettei asian käsittely näiltä osin vaadi henkilötodistelua eikä A:n henkilökohtaista kuulemista. Tämän tarkistuksen jälkeen hovioikeudessa on ollut kysymys enää sen arvioimisesta, onko A syyllistynyt syytekohdissa 4 ja 6 varkauteen sekä syytekohdassa 7 varkauden yritykseen tekijäkumppanina vai onko hänen syykseen luettava vain avunanto mainittuihin rikoksiin. Lisäksi kysymys on ollut rangaistuksen määräämisestä.

26. Korkein oikeus toteaa, ettei A ole myöskään kantelussaan esittänyt, että valituksen asianmukainen käsittely olisi edellyttänyt hänen henkilökohtaista kuulemistaan tai suullisen todistelun ottamista uudestaan vastaan.

27. A:n mukaan hänen osallisuuttaan varkausrikoksiin on arvioitava oikeudellisesti avunantona. Hovioikeuteen tekemässään valituksessa A on vedonnut vähäiseen toimintaansa kaikkien tekojen osalta ja siihen, ettei hän ollut syytekohdissa 6 ja 7 tarkoitetuissa teoissa toiminut yhteisymmärryksessä kanssasyytetyn kanssa. Kantelukirjelmässään A on katsonut, että osallisuusmuodon lieventämisvaatimukset perustuivat käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin riidattomiin tosiseikkoihin eikä niiden osalta tarvittu henkilötodistelua. Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole esitetty sellaisia erityisiä syitä, joiden vuoksi hovioikeudella olisi ollut aihetta tutkia käräjäoikeuden tuomiota laajemmin kuin mitä A:n asiamies on vaatinut. Asiassa ei ole ollut estettä käsitellä A:n vaatimuksia tältä osin kirjallisessa menettelyssä.

28. Korkein oikeus katsoo, ettei A ole hovioikeudessa alkuperäisessä valituksessaankaan esittänyt sellaisia henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa tai syyksiluettujen rikosten luonteeseen liittyviä seikkoja, joiden johdosta hänen henkilökohtainen kuulemisensa olisi ollut seuraamuskysymyksen asianmukaisen ratkaisemisen kannalta tarpeellista. Koska A:lle määrättyä rangaistusta olisi voitu muuttaa vain hänen edukseen, hän on voinut luopua oikeudestaan tulla vastaajana kuulluksi. Kysymys rangaistuksen määräämisestä on siten ratkaisusta KKO 2012:49 ilmenevin tavoin ollut ratkaistavissa hovioikeudessa kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella.

29. Korkein oikeus katsoo, että asia olisi ollut edellä kuvatuin tavoin hovioikeudessa ratkaistavissa pääkäsittelyä toimittamatta tai että asiassa olisi voitu toimittaa suppea pääkäsittely muista kuin suullisen todistelun uskottavuuteen liittyvistä kysymyksistä. Tämän vuoksi hovioikeus on jättämällä asian sillensä menetellyt virheellisesti. Asian käsittelyä on näin ollen jatkettava hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös poistetaan kantelun johdosta siltä osin kuin A:n valitus on jätetty sillensä. Asia palautetaan Turun hovioikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy omasta aloitteestaan ottaa valitus käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pasi Aarnio, Ilkka Rautio, Marjut Jokela ja Jarmo Littunen. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

---

[SV]

A, som utifrån tre åtalspunkter hade dömts i tingsrätten till straff såsom gärningsman, hade överklagat till hovrätten och beträffande en åtalspunkt yrkat att han skulle anses ha gjort sig skyldig till medhjälp och inte betraktas som gärningsman och beträffande två åtalspunkter yrkat att åtalet skulle förkastas eller att han skulle anses ha gjort sig skyldig till medhjälp och inte betraktas som gärningsman. Dessutom hade A yrkat på strafflindring. A hade kallats att infinna sig personligen till huvudförhandling i hovrätten, vid äventyr att besvären avskrivs om han uteblir. A hade inte infunnit sig till huvudförhandlingen i hovrätten och hade inte anmält laga förfall. A:s ombud som var närvarande hade begärt att målet skulle avgöras i skriftligt förfarande till den del frågan gällde delaktighet i brottet och straffet. Hovrätten avskrev besvären helt på grund av A:s utevaro. Fråga om hovrätten borde ha avgjort saken till de delar som yrkats. Se KKO:2015:14 KKO:2012:49 KKO:2011:30 KKO:2004:94

RB 12 kap 29 §

RB 26 kap 20 § 1 mom

Europeiska människorättskonventionen art 6.1

Europeiska människorättskonventionen art 6.3