Supreme Court dismisses appeal when defendant misses hearing; partial review of sentencing possible without full personal appearance.

Käräjäoikeudessa rikoksista tuomittu A oli valittanut hovioikeuteen vaatien syytteiden hylkäämistä, rangaistuksen ja vahingonkorvauksen poistamista sekä joka tapauksessa rangaistuksen alentamista ja suurempaa kohtuullistamista aikaisempiin tuomioihin nähden sekä koventamisperusteen soveltamatta jättämistä. A oli kutsuttu hovioikeuden pääkäsittelyyn asian selvittämistä varten henkilökohtaisesti uhalla, että valitus jätetään hänen poissa ollessaan sillensä. A ei ollut saapunut hovioikeuden pääkäsittelyyn eikä hän ollut ilmoittanut esteestä. Paikalla ollut A:n oikeudenkäyntiavustaja oli pyytänyt asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä rangaistuksen mittaamista koskevan vaatimuksen osalta. Hovioikeus jätti valituksen kokonaan sillensä A:n poissaolon vuoksi. Kysymys siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt ratkaista asia vaadituilta osin. (Ään.) Ks. KKO:2011:30 KKO:2004:94

OK 12 luku 29 §

OK 26 luku 20 § 1 mom

IhmisoikeusSop 6 art 1 kappale

IhmisoikeusSop 6 art 3 kappale

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 22.6.2010

Keski-Suomen käräjäoikeus on syyttäjän ja asianomistaja B:n vaatimuksesta lukenut A:n syyksi 7.9.2009 ja 11.10.2009 tehdyt kaksi varkautta ja kaksi maksuvälinepetosta katsoen A:n anastaneen B:n asunnosta muun ohella matkapuhelimia, kodinelektroniikkaa, lompakon ja maksukortteja sekä nostaneen hänen tililtään oikeudettomasti varoja pankkikortilla ja tilisiirroin.

Käräjäoikeus on tuominnut A:n syyksi luetuista rikoksista yhteisen 7 kuukauden vankeusrangaistuksen ja velvoittanut hänet lisäksi suorittamaan vahingonkorvausta asianomistajalle osin yhteisvastuullisesti toisen vastaajan kanssa. Käräjäoikeus on soveltanut syyttäjän vaatimuksesta A:lle rangaistusta määrätessään koventamisperustetta. Vankeusrangaistusta on kohtuullistettu ottaen huomioon A:lle 8.12.2009 tuomittu seitsemän kuukauden vankeusrangaistus ja 23.2.2010 tuomittu 20 päivän vankeusrangaistus.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Teemu Vuorialho.

Vaasan hovioikeuden tuomio 9.3.2011

A:n ja toisen vastaajan haettua valittamalla muutosta käräjäoikeuden tuomioon hovioikeus oli määrännyt asiassa toimitettavaksi pääkäsittelyn 10.2.2011. A oli kutsuttu pääkäsittelyyn valittajana henkilökohtaisesti asian selvittämistä varten uhalla, että valitus hänen poissa ollessaan jätetään pääkäsittelyn kohteena olevalta osalta sillensä.

A ei ollut saapunut kello 9.00 aloitettuun hovioikeuden istuntoon. Paikalla oli ollut hänen oikeudenkäyntiavustajansa, joka oli ilmoittanut, ettei hän tiennyt syytä päämiehensä poissaoloon. Avustaja oli pyytänyt, että valitus A:n poissaolosta huolimatta käsiteltäisiin rangaistuksen alentamista koskevalta osin kirjallisessa menettelyssä. Hovioikeus toimitti pääkäsittelyn toisen vastaajan valituksen osalta.

Hovioikeus jätti A:n valituksen sillensä, koska hän oli ilman laillista estettä jäänyt saapumatta hovioikeuden pääkäsittelyyn ja koska hänen valituksensa käsittely olisi kaikilta osin edellyttänyt hänen henkilökohtaista kuulemistaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Liljenfeldt, Osmo Hänninen ja Pirkko Loukusa.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

A vaati kantelussaan, että hovioikeuden tuomio poistetaan ja asia palautetaan rangaistuksen mittaamista koskevan vaatimuksen osalta hovioikeuden ratkaistavaksi.

Kihlakunnansyyttäjä antoi vastauksen ja vaati A:n vaatimusten hylkäämistä. Asianomistaja B ei antanut häneltä pyydettyä vastausta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Kihlakunnansyyttäjä ja asianomistaja B olivat käräjäoikeudessa vaatineet A:lle rangaistusta siitä, että hän oli anastanut osin yhdessä toisen vastaajan kanssa B:n irtainta omaisuutta ja siirtänyt oikeudettomasti varoja itselleen tämän pankkitililtä. Käräjäoikeudessa oli kuultu A:ta, toista vastaajaa ja B:tä todistelutarkoituksessa sekä yhtä todistajaa. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n kahdesta varkaudesta ja kahdesta maksuvälinepetoksesta yhteiseen seitsemän kuukauden vankeusrangaistukseen sekä velvoittanut hänet suorittamaan vahingonkorvausta B:lle. Käräjäoikeus oli A:lle rangaistusta mitatessaan soveltanut syyttäjän vaatimuksesta koventamisperustetta sekä kohtuullistanut vankeusrangaistusta ottaen huomioon A:lle aikaisemmin tuomitut kaksi vankeusrangaistusta.

2. Valituksessaan hovioikeudelle A oli vaatinut syytteiden hylkäämistä ja rangaistuksen sekä korvausvelvollisuuden poistamista. A oli myös vaatinut, että hänelle tuomittua rangaistusta tuli joka tapauksessa alentaa ja kohtuullistaa enemmän aiempiin tuomioihin nähden, eikä koventamisperustetta tullut soveltaa. Lisäksi A:n asianomistajalle maksettavaksi tuomittua korvausta tuli alentaa hänen käräjäoikeudessa myöntämiinsä määriin. A oli katsonut valituksessaan käräjäoikeuden arvioineen näytön asiassa virheellisesti.

3. Hovioikeus oli määrännyt muun ohella A:n pyynnöstä toimitettavaksi asiassa pääkäsittelyn, johon A oli kutsuttu valittajana henkilökohtaisesti kuultavaksi uhalla, että hänen valituksensa jätetään sillensä, jos A laillista estettä ilmoittamatta jää pois käsittelystä. Kutsussa oli lisäksi todettu, että asianosainen, joka huolimatta siitä, että hänet on määrätty saapumaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, käyttää asiamiestä sijastaan, vaikka hänellä ei ole laillista estettä, katsotaan poisjääneeksi. Pääkäsittelyyn oli lisäksi kutsuttu henkilökohtaisesti kuultavaksi valittajana asian toinen vastaaja, asianomistaja B sekä käräjäoikeudessa kuultu todistaja.

4. A ei ollut saapunut hovioikeuden pääkäsittelyyn eikä hän ollut ennalta ilmoittanut esteestä eikä sellaista ollut muutoinkaan hovioikeuden tiedossa. Paikalla ollut A:n oikeudenkäyntiavustaja oli ilmoittanut, ettei hän tiennyt syytä päämiehensä poissaoloon. A:n oikeudenkäyntiavustaja oli pyytänyt, että valitus A:n poissaolosta huolimatta käsiteltäisiin rangaistuksen alentamista koskevalta osin kirjallisessa menettelyssä. Muut asianosaiset eivät olleet esittäneet vaatimuksia tämän pyynnön johdosta.

5. Hovioikeus jätti A:n valituksen sillensä, koska hän oli ilman laillista estettä jäänyt saapumatta hovioikeuden pääkäsittelyyn ja koska hänen valituksensa käsittely olisi kaikilta osin edellyttänyt hänen henkilökohtaista kuulemistaan.

6. A, jolla olisi ollut hovioikeuden antaman oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:ään perustuvan ohjauksen mukaan oikeus pyytää valituksensa ottamista hovioikeudessa uudelleen käsiteltäväksi, mikäli hänellä oli ollut laillinen este poissaoloon pääkäsittelystä, ei ole esittänyt tällaista pyyntöä.

7. Asiassa on kysymys siitä, onko hovioikeus menetellyt virheellisesti, kun se ei ole tutkinut A:n valitusta rangaistuksen mittaamista koskeneen vaatimuksen osalta, vaikka hänen asiamiehensä oli pääkäsittelyssä vaatinut asian ratkaisemista tältä osin kirjallisessa menettelyssä.

Sovellettavat oikeusohjeet

8. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin (381/2003) mukaan, jos valittaja on jäänyt pois pääkäsittelystä, valitus jätetään pääkäsittelyn kohteena olevalta osalta sillensä. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 29 §:n mukaan asianosainen, joka huolimatta siitä, että hänet on määrätty saapumaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, käyttää asiamiestä sijastaan, vaikka hänellä ei ole laillista estettä, katsotaan poisjääneeksi.

10. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään vakiintuneesti katsonut, että oikeus tehokkaaseen puolustukseen asianajajan avulla kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin peruspiirteisiin ja ettei syytetyltä voida riistää tuota oikeutta pelkästään sen vuoksi, ettei hän ole itse läsnä asian käsittelyssä. Lisäksi ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että vaikka lainsäätäjällä tulee olla valta ehkäistä aiheettomia poissaoloja, pakotteena ei voida käyttää puolustajan avun epäämistä (mm. Poitrimol v. Ranska 23.11.1993, Lala v. Alankomaat ja Pelladoah v. Alankomaat 22.9.1994, Van Geyseghem v. Belgia 21.1.1999, Van Pelt v. Ranska 23.5.2000, Goedhart v. Belgia 20.3.2001 sekä Pietiläinen v. Suomi 22.9.2009).

Johtopäätös

13. A on vaatinut hovioikeudessa ensisijaisesti syytteiden hylkäämistä sekä tähän liittyen rangaistuksen ja vahingonkorvauksen poistamista. Näitä vaatimuksiaan A on perustellut sillä, että käräjäoikeus oli arvioinut näytön asiassa virheellisesti, ja tähän on perustunut myös vaatimus pääkäsittelyn toimittamisesta. Lisäksi A on vaatinut joka tapauksessa rangaistuksen alentamista, suurempaa kohtuullistamista aikaisempiin tuomioihin nähden sekä koventamisperusteen soveltamatta jättämistä. Kun A:n esteetön poissaolo oli todettu hovioikeuden pääkäsittelyssä, hänen oikeudenkäyntiasiamiehensä oli esittänyt hovioikeudelle vaatimuksen rangaistuksen mittaamista koskevan kysymyksen erottamisesta erikseen ratkaistavaksi kirjallisessa menettelyssä.

14. Kuten edellä kohdassa 11 selostetusta ratkaisusta KKO 2004:94 ilmenee, oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin sanamuodosta ei seuraa, että valitus tulisi aina jättää kokonaan sillensä, kun valittaja jää henkilökohtaisesti kutsuttuna esteettä pois hovioikeuden pääkäsittelystä. Tällaisessa tilanteessa hovioikeuden tulee tapauskohtaiseen harkintaan perustuen ratkaista, onko valituksen tutkiminen joidenkin erikseen ratkaistavissa olevien kysymysten osalta aiheellista ja perusteltua. Näin on asianlaita niiden kysymysten osalta, jotka hyvin voidaan tutkia ja ratkaista valittajan poissaolosta huolimatta. Sellaisia ovat usein seuraamuskysymykset rikosasiassa.

15. Korkein oikeus katsoo, että A:n hovioikeudelle tekemässä valituksessa esitetty rangaistuksen mittaamista koskeva vaatimus on sisältänyt riittävät perusteet valituksen käsittelemiseksi ja ratkaisemiseksi sen osalta kirjallisessa menettelyssä. A:n henkilökohtainen kuuleminen esimerkiksi hänen henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa taikka syyksiluettujen rikosten luonteeseen liittyen ei ole ollut seuraamuskysymyksen asianmukaisen ratkaisemisen kannalta välttämätöntä. Asiassa ei ole ilmennyt myöskään mitään sellaista, minkä vuoksi asianomistaja B:n oikeusturvatarpeet olisivat estäneet A:n valituksen käsittelemisen mainittujen hänen asiamiehensä esittämien rangaistuksen mittaamista koskevien vaatimusten osalta.

16. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden ei olisi tullut jättää A:n valitusta sillensä siltä osin kuin A:n oikeudenkäyntiasiamies oli hovioikeuden pääkäsittelyssä vaatinut asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä rangaistuksen mittaamisen osalta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio poistetaan kantelun johdosta siltä osin kuin A:n valitus on jätetty sillensä rangaistuksen alentamista, suurempaa kohtuullistamista ja koventamisperusteen soveltamatta jättämistä koskevien vaatimusten osalta. Asia palautetaan tältä osin hovioikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy omasta aloitteestaan ottaa käräjäoikeuden tuomiota koskeva valitus tältä osin käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kati Hidén, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä), Juha Häyhä ja Ari Kantor. Esittelijä Minna Ihonen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Mansikkamäki:

A on vaatinut hovioikeudessa syytteen (syytekohdat 1 - 4) ja korvausvaatimusten hylkäämistä, koska käräjäoikeus oli arvioinut näytön väärin. Tuomittua rangaistusta tuli ”joka tapauksessa alentaa ja kohtuullistaa enemmän aiempiin tuomioihin. Koventamisperusteen käyttämistä koskeva vaatimus tuli hylätä”. Vaatimuksia ei ollut näiltä osin perusteltu. A on nimennyt itsensä kuultavaksi hovioikeudessa.

A:n asiamies on pääkäsittelyssä ilmoittanut, ettei hän tiedä syytä A:n poisjääntiin, ja pyytänyt, että valitus rangaistusta koskevilta osin käsitellään kirjallisessa menettelyssä. Syyttäjä ja kanssasyytetty ovat luopuneet A:n kuulemisesta syytekohdissa 3 ja 4, jotka koskivat paikalle saapunutta kanssasyytettyä. A:n asiamies on poistunut. Hovioikeus on pääkäsittelyn kanssasyytetyn osalta toimitettuaan antanut tuomion, jossa A:n valitus on jätetty sillensä. Hovioikeuden mukaan A:n valituksen käsittely olisi kaikilta osin edellyttänyt hänen henkilökohtaista kuulemistaan.

A on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut hovioikeuden päätöksen purkamista ja asian palauttamista rangaistuksen mittaamisen osalta hovioikeuteen. A:n mukaan valituksen kokonaan sillensä jättäminen on ollut kohtuutonta. Muutoksenhakemusta ei ole perusteltu enemmälti.

Rikoksesta syytetyn perusoikeuksiin kuuluu oikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa oikeus puolustautua valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintunut tulkintakäytäntö edellyttää, että oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säännöksiä sovelletaan näiltä osin mahdollisimman joustavasti. Jo aikaisemmin voimassa olleen oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin (165/1998) nojalla Korkein oikeus on katsonut, ettei valitusta tule aina jättää kokonaan sillensä, vaikka valittaja jää pois pääkäsittelystä hänelle annetusta määräyksestä huolimatta. Tuomioistuimen tulee tällöinkin ratkaista, onko perusteltua ja aiheellista tutkia valitus joltain osin vain asiamiestä kuulemalla (ks. KKO 2004:94, kohta 17, ja sittemmin sanotussa ratkaisussa lausuttua vastaava oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 § 1 momentti sellaisena kuin se on laissa 381/2003, sekä lain esityöt HE 91/2002 vp s. 46).

Kuten ratkaisuista KKO 2004:94 ja KKO 2011:30 tarkemmin ilmenee, edellä todettu ei merkitse sitä, että hovioikeuden menettelyä tulisi pitää aina virheellisenä, kun valitus kuitenkin jätetään myös rangaistuksen määräämisen osalta sillensä. Sitä ei merkitse myöskään esimerkiksi se pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta koskevassa ratkaisussa KKO 2002:15 todettu, ettei rangaistuksen mittaamiseen tuossa tapauksessa liittynyt seikkoja, joiden vuoksi vastaajan henkilökohtainen kuuleminen syyttäjän valituksen johdosta olisi ollut hovioikeudessa tarpeellista. Kysymys on kussakin tapauksessa viime kädessä siitä, edellyttääkö rangaistuksen määrääminen sellaista esimerkiksi valittajan henkilöön, teon motiiviin tai syyksi luettuun tekoon liittyvän seikan arvioimista, mihin käräjäoikeudella on ollut pääkäsittelyssä vastaanottamansa näytön ja tekemiensä havaintojen perusteella hyvät edellytykset, mutta mitä mahdollisuutta hovioikeudella ei ole.

A on tuomittu käräjäoikeudessa kahdesta varkaudesta (syytekohdat 1 ja 3) ja niihin liittyneistä maksuvälinepetoksista (syytekohdat 2 ja 4) toisaalta koventamis- ja toisaalta kohtuullistamisperustetta soveltaen seitsemän kuukauden vankeusrangaistukseen. A:n vaatimukset hovioikeudessa ovat perustuneet siihen, että käräjäoikeus oli arvioinut näytön väärin. Hovioikeus on toimitettuaan pääkäsittelyn syytekohtien 3 ja 4 osalta kanssasyytetyn valituksen johdosta voinut harkita, onko sen asiassa ilmenneeseen nähden perusteltua ja aiheellista omasta aloitteestaan arvioida rangaistuksen määräämistä käräjäoikeuden tuomiosta poikkeavasti A:n eduksi.

Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, joiden perusteella hovioikeuden voitaisiin katsoa menetelleen asiassa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:ssä tarkoitetuin tavoin virheellisesti. Hylkään valituksen.

---

[SV]

A, som i tingsrätten hade dömts för brott, hade överklagat till hovrätten och yrkat att åtalen skulle förkastas och straffet och skadeståndet undanröjas samt i varje fall att straffet skulle sättas ned och att nedsättningen skulle vara större med hänsyn till de tidigare domarna samt att någon straffskärpningsgrund inte skulle tillämpas. A hade kallats personligen till huvudförhandling i hovrätten för utredning av målet vid äventyr att överklagandet avskrivs om han inte infinner sig. A hade uteblivit från hovrättens huvudförhandling utan att anmäla om förhinder. A:s rättegångsbiträde som infunnit sig hade begärt att saken skulle avgöras genom skriftligt förfarande till den del det var fråga om yrkandet som gällde straffmätningen. Hovrätten avskrev överklagandet helt och hållet på grund av A:s utevaro. Fråga om hovrätten borde ha avgjort målet till de delar som hade yrkats. (Omröstn.) Se KKO:2011:30 KKO:2004:94

RB 12 kap 29 §

RB 26 kap 20 § 1 mom

Europeiska konventionen om mänskliga rättigheter artikel 6.1, 6.3