Supreme Court dismisses appeal where defendant was threatened to appear personally or lose appeal, ruling procedure not erroneous.

Käräjäoikeudessa rangaistukseen tuomittu A oli valittanut hovioikeuteen ja vaatinut eräiden syytekohtien hylkäämistä ja ainakin rangaistuksen lieventämistä. Hovioikeus oli kutsunut A:n pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti uhalla, että valitus jää sillensä. A saapui pääkäsittelyyn asiamiehen edustamana ja hovioikeus jätti valituksen sillensä. Koska hovioikeuden oli A:n valituksessa esitetyt perusteet huomioon ottaen tullut velvoittaa A saapumaan pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti ja koska valituksen kohteena olevilla teoilla oli oleellinen merkitys myös arvioitaessa A:lle tuomitun yhteisen rangaistuksen oikeellisuutta, hovioikeuden ei katsottu menetelleen virheellisesti. Menettelyn ei katsottu olevan ristiriidassa myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 (c) kappaleen kanssa. (Ään.) Ks. KKO:2000:44

OK 26 luku 20 § 1 mom (165/1998)

OK 12 luku 29 §

IhmisoikeusSop 6 art 3 (c) kappale

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Tampereen käräjäoikeuden tuomio 15.9.2003

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän rangaistusvaatimuksesta selvitetyksi, että A oli 1) 7.4.2001 yksissä tuumin B:n kanssa tarjottuaan X:lle kuljetusta kotiin ja alkoholijuomia autossa ja sitten kun X oli menettänyt muistinsa ja kadottanut tajuntansa anastanut tältä kellon, vyön ja lompakosta visa/pankkikortin, 2) 7.4.2001 yhdessä B:n kanssa jättänyt X:n sanotussa tilassa yöllä bussipysäkille ja aiheuttanut siten vaaraa X:n terveydelle sekä 3) 7. - 8.4.2001 yhdessä B:n ja C:n kanssa hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä ilman maksuvälineen laillisen haltijan lupaa käyttänyt edellä kohdassa 1 mainituin tavoin anastettua visa/pankkikorttia ja aiheuttanut näin X:lle taloudellista vahinkoa 800 markkaa. Lisäksi A oli 4) 5.6.2001 tehnyt ruumiillista väkivaltaa Y:lle lyömällä tätä alkoholijuomapullolla yläselkään ja ristiselkään sekä rikottuaan pullon lyömällä Y:tä vielä käteen, mistä teosta oli aiheutunut Y:lle mustelmia, punoitusta ja kaksi ompelua vaatinutta viiltohaavaa.

Käräjäoikeus totesi, ettei A:sta ollut voitu laatia selvitystä hänen soveltuvuudestaan yhdyskuntapalveluun hänen jäätyään kahdesti saapumatta tapaamisiin, ja tuomitsi A:n törkeästä varkaudesta, heitteillepanosta, maksuvälinepetoksesta ja pahoinpitelystä kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen. Lisäksi A määrättiin yhteisvastuullisesti B:n ja C:n kanssa suorittamaan korvauksia X:lle aiheutuneista vahingoista.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Maija Kunnas ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden päätös 15.9.2003

A valitti hovioikeuteen ja lausui, että hän oli ajanut autoa ja kuljettanut X:ää, mutta ettei hän ollut anastanut X:ltä mitään. Käräjäoikeus oli katsonut X:n, B:n ja A:n kertomuksista käyvän ilmi, että A ja B olisivat toimineet yksissä tuumin perustaen syyksilukemisen mainittuihin kertomuksiin. Käräjäoikeuden arviota ei voitu kuitenkaan pitää perusteltuna. A vaati, että syyte ja korvausvaatimus kohtien 1 ja 2 osalta hylätään sekä että rangaistusta joka tapauksessa lievennetään.

Hovioikeus järjesti asiassa pääkäsittelyn, johon se velvoitti A:n saapumaan henkilökohtaisesti uhalla, että valitus hänen poissaollessaan jätetään sillensä. Koska A ei saapunut paikalle eikä hän ollut ilmoittanut poissaololleen laillista estettä ja koska sellaista ei muutoinkaan ollut hovioikeudessa tiedossa, hovioikeus päätti jättää valituksen sillensä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Saarinen, Elise Suvanto ja Eeva Perho.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A vaati hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista hovioikeuteen uutta käsittelyä varten sillä perusteella, että valitusta ei olisi tullut jättää tutkimatta, koska hän oli ollut läsnä asiamiehen edustamana pääkäsittelyssä.

Virallinen syyttäjä antoi vastauksen ja vaati A:n vaatimusten hylkäämistä. X, Tampereen Seudun Osuuspankki ja Luottokunta eivät antaneet vastausta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Päätökseen, jolla hovioikeus on jättänyt valituksen sillensä, ei voida hakea muutosta valittamalla. A:n muutoksenhakemus tutkitaan kanteluna.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n tämän syyksi kohdissa 1 - 4 lukemistaan rikoksista, muun muassa kohdassa 1 törkeästä varkaudesta ja kohdassa 2 heitteillepanosta, yhteiseen kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen ja korvausvelvollisuuteen.

A:n vaatimukset hovioikeudessa ja hovioikeuden ratkaisu

2. A oli hovioikeudessa vaatinut, että käräjäoikeuden tuomion kohdissa 1 ja 2 esitetyt rangaistusvaatimukset ja kohtaan 2 liittyvä korvausvaatimus hylätään sekä että rangaistusta joka tapauksessa lievennetään. A oli vedonnut muun muassa siihen, että käräjäoikeus oli perustanut syyksilukemisensa asianomistajan, kanssasyytetyn ja A:n kertomuksiin. Käräjäoikeuden yksituumaisuusarviota ja siihen perustuvaa syyksilukemista ei voitu pitää A:n osalta perusteltuna ja vankeusrangaistusta oli joka tapauksessa pidettävä ankarana.

3. Hovioikeus oli päättänyt järjestää asiassa pääkäsittelyn, johon se oli kutsunut A:n henkilökohtaisesti uhalla, että valitus hänen poissaollessaan jätetään sillensä. Pääkäsittelyssä A:n oikeudenkäyntiavustajaksi määrätty asianajaja on ilmoittanut, ettei hän tiennyt laillista syytä A:n poissaololle, ja pyytänyt samalla valituksen tutkimista tämän poissaolosta huolimatta.

4. A:n poissaolon vuoksi hovioikeus on jättänyt valituksen sillensä.

5. A, jolla olisi ollut hovioikeuden antaman oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 22 §:ään perustuvan muutoksenhakuohjauksen mukaan oikeus pyytää valituksensa ottamista hovioikeudessa uudelleen käsiteltäväksi, mikäli hänellä oli ollut laillinen este poissaoloon pääkäsittelystä, ei ole esittänyt tällaista pyyntöä.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. A on lausunut, että hovioikeuden olisi pitänyt tutkia valitus, koska hänen asiamiehensä oli paikalla pääkäsittelyssä. Hovioikeuden menettely on muutoksenhakemuksessa esitetyn mukaan ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 (c) kappaleessa turvatun oikeuden kanssa.

7. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden jätettyä valituksen sillensä käräjäoikeuden tuomio on saanut lainvoiman. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan tuomiovirheen perusteella poistaa, jos on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

8. Ratkaistavana on kysymys siitä, onko hovioikeuden menettely ollut edellä tarkoitetuin tavoin virheellinen sen jättäessä A:n valituksen kokonaan sillensä.

Hovioikeusmenettelyssä huomioon otettavista säännöksistä ja oikeusohjeista

9. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin (165/1998) mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa hovioikeuden käsitellessä asiaa, valitus jätetään sillensä, jos valittaja on jäänyt pois hovioikeuden pääkäsittelystä. Saman lain 12 luvun 29 §:n mukaan asianosainen, joka huolimatta siitä, että hänet on määrätty saapumaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, käyttää asiamiestä sijastaan, vaikka hänellä ei ole laillista estettä, katsotaan poisjääneeksi.

10. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan asiamiehen paikallaolo ei korvaa valittajan henkilökohtaista paikallaoloa. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa vastaajan tai muun asianosaisen henkilökohtainen läsnäolo silloin, kun se on asianmukaisen ratkaisun aikaansaamiseksi välttämätöntä. Nyt ratkaistavana oleva kysymys seuraa siitä, että ensiksi mainitun säännöksen mukaan paikalletulomääräyksen noudattamatta jättämisestä seuraa valituksen jättäminen sillensä.

11. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2000:44 selostetussa tapauksessa on tuomitun valituksen johdosta hovioikeudessa ollut kysymys siitä, oliko valittaja syyllistynyt hänen syykseen luettuihin kahteen rikokseen ja siitä, miten teot oli oikeudellisesti arvioitava, sekä lisäksi niistä tuomitusta yhteisestä rangaistuksesta. Korkein oikeus on katsonut, että hovioikeus oli tuossa tapauksessa jättäessään valituksen kaikilta osin sillensä menetellyt lain mukaisesti.

12. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklalla pyritään turvaamaan jokaisen oikeus asiansa oikeudenmukaiseen käsittelyyn tuomioistuimessa. Tässä tarkoituksessa artiklan 3 kappaleessa luetellaan rikoksesta syytetyn vähimmäisoikeudet, joihin kuuluu muun ohella oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai käyttäen itse valitsemaansa puolustajaa (defend himself in person or through legal assistance; se défendre lui-même ou avoir l'assistance d'un defenseur de son choix).

13. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan toistanut kannan, jonka mukaan oikeus tehokkaaseen puolustukseen asianajajan avulla kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin peruspiirteisiin, ja sen, ettei syytetyltä voida riistää tuota oikeutta pelkästään sen vuoksi, ettei hän ole itse läsnä asian käsittelyssä. Tuomioistuimen mukaan, vaikka lainsäätäjällä tulee olla valta ehkäistä aiheettomia poissaoloja, pakotteena ei voida käyttää puolustajan avun epäämistä (ks. Poitrimol v. Ranska 23.11.1993, Lala v. Alankomaat ja Pelladoah v. Alankomaat 22.9.1994 sekä Van Geyseghem v. Belgia 21.1.1999, Van Pelt v. Ranska 23.5.2000 ja Goedhart v. Belgia 20.3.2001).

14. Edellä mainitut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut koskevat oikeudenkäyntejä, joissa kansallinen tuomioistuin on tutkinut asian ja antanut siinä asiaratkaisun syytetyn tai valittajan poissaolon perusteella tai siitä huolimatta, ja ilman, että hänen oikeudessa paikalla olleelle oikeudenkäyntiasiamiehelleen on kuitenkaan annettu tilaisuutta esiintyä hänen puolestaan.

Asian arviointi

15. Nyt kysymyksessä oleva tilanne poikkeaa kohdassa 13 mainituista sikäli, että hovioikeus on jättänyt valituksen A:n poissaollessa kokonaan sillensä. Tämän seurauksena asia on jäänyt sen tuomion varaan, jonka käräjäoikeus on antanut siellä välittömästi kuulustuttamiensa asianomistajan, A:n ja tämän kanssasyytetyn kertomusten sekä niin syyttäjän kuin A:n puolustajan edellämainitusta todistelusta ja rangaistuksen mittaamisesta puolin ja toisin antamien lausumien perusteella.

19. A ei siten ole esittänyt sellaisia perusteita, joilla hovioikeuden päätös voitaisiin poistaa.

Päätöslauselma

Kantelu hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Mikko Tulokas (eri mieltä), Gustav Bygglin ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Hannu Kiuru.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Muutoksenhakemuksessa lähdetään siitä, että hovioikeuden olisi pitänyt tutkia valitus, koska A:lle määrätty puolustaja oli pääkäsittelyssä saapuvilla. Hakemuksen mukaan hovioikeuden menettely oli ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 6 artiklan 3 (c) -kohdassa turvatun perusoikeuden kanssa. Kyseisen artiklan 3 kohdassa luetellaan rikoksesta syytetyn vähimmäisoikeudet, joihin muun ohella kuuluu oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä.

Asianosaisen poissaolon merkitystä ja mahdollisuutta käyttää puhevaltaa asiamiehen välityksellä rikosoikeudenkäynnissä ei voida arvioida oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmasta yhdellä säännöllä, vaan huomioon on otettava kulloisenkin oikeudenkäynnin asetelma ja vaihe. Nyt on kysymys valituksen jättämisestä sillensä tilanteessa, jossa vastaaja oli jäänyt saapumatta hovioikeuden pääkäsittelyyn, mutta asiamies oli paikalla.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on useassa ratkaisussaan, joita on mainittu enemmistön perusteluissa, toistanut kantansa, jonka mukaan oikeus tehokkaaseen puolustukseen asianajajan avulla kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusseikkoihin eikä syytetyltä voida evätä tuota etua pelkästään hänen poissaolonsa perusteella. Vaikka lainsäätäjällä tulee olla valta ehkäistä aiheettomia poissaoloja, pakotteena ei voida käyttää puolustajan avun epäämistä.

EIT:n ratkaisuista ilmenee, että oikeutta puolustautua valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä tulee arvioida osana oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia ottaen huomioon kansalliset oikeudenkäyntiä koskevat säännökset ja järjestelyt kokonaisuudessaan.

EIT:n ratkaisemiin tapauksiin verrattuna erona näyttäisi Suomen osalta olevan se, ettei valitusta vastaajan poissaoloksi tulkittavassa tilanteessa hylätä, vaan se jätetään sillensä. Ahtaasti sanamuodon mukaan tulkiten tarvetta puolustautumiseen ei siten olisi, kun valitus jää asiallisesti tutkimatta. Ilmeistä kuitenkin on, ettei EIS:n 6 artiklalle voida antaa näin suppeaa sisältöä. Oikeus puolustautua valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä kuuluu rikoksesta syytetyn perusoikeuksiin oikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa. Myös valituksen sillensä jättäminen saattaa merkitä puolustautumisoikeuden epäämistä.

Vaatimus vastaajan henkilökohtaisesta läsnäolosta rikosoikeudenkäynnissä on monissa tapauksissa perusteltu. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentissa omaksuttua ratkaisua voidaan puoltaa sillä, ettei oikeudenkäynti muodostuisi vastaajan poissaollessa asianmukaiseksi eikä johtaisi oikeudenmukaiseen lopputulokseen. Tämä pätee kuitenkin vain niihin tapauksiin, joissa vastaajan henkilökohtainen kuuleminen on todistelun tai seuraamusharkinnan kannalta taikka jostain muusta syystä tarpeen. Läheskään aina ei tällaisia syitä ole. Valitus voi koskea esimerkiksi asian oikeudellista arviointia tai muita seikkoja, joiden kannalta vastaajan itsensä läsnäolo ei ole välttämätöntä. Jos oikeudenkäyntiavustajan esiintyminen tällöinkin evätään ja valitus jätetään kokonaan tutkimatta, menettely saattaa olla ristiriidassa EIS 6 artiklan 3 (c) kohdan kanssa.

Ottaen huomioon A:n käräjäoikeuden tuomiosta tekemän valituksen sisällön totean, että vastaajan henkilökohtainen velvoittaminen saapumaan hovioikeuden pääkäsittelyyn ei ole ollut ilmeisen perusteetonta. Poissaolon varalta asetettu uhka ja sen kaavamainen soveltaminen aiheuttavat kuitenkin ongelmia vastaajan puolustautumisoikeuden kannalta. Tästä huolimatta päädyn hylkäämään kantelun. Esitetyn selvityksen perusteella ei ole pääteltävissä, että A:n oikeudenkäynnissä olisi tapahtunut sellainen virhe, jonka voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

---

[SV]

A, som i tingsrätten hade dömts till straff, hade överklagat hos hovrätten och yrkat att vissa åtalspunkter skulle förkastas och åtminstone att straffet skulle lindras. Hovrätten hade kallat A till huvudförhandling vid äventyr av att besvären avskrivs. A infann sig till huvudförhandlingen företrädd av ett ombud och hovrätten avskrev besvären. Eftersom hovrätten med beaktande av de skäl som A anfört i sin besvärsskrift varit tvungen att ålägga A att personligen infinna sig till huvudförhandlingen och då de gärningar som överklagandet avsåg hade väsentlig betydelse också när det gällde att bedöma om det gemensamma straff A hade dömts till var riktigt, ansågs hovrätten inte ha förfarit felaktigt. Förfarandet ansågs inte heller stå i strid med art. 6 st. 3 (c) i Europeiska konventionen om mänskliga rättigheter. (Omröstn.) Se KKO:2000:44

RB 26 kap 20 § 1 mom (165/1998)

RB 12 kap 29 §

Europeiska konventionen om mänskliga rättigheter art 6 st 3 (c)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.