Supreme Court dismisses fraud charge because appellate court convicted defendant of a different act than charged.

Syytteen teonkuvauksen mukaan A oli syyllistynyt törkeään petokseen siten, että hän oli erehdyttänyt yhtiö B:n henkilökuntaa tai käyttänyt sille syntynyttä erehdystä hyväksi ja näin menetellen saanut keväällä 2004 B:n tekemään A:n määräysvallassa olleen yhtiö C:n kanssa sopimuksen tai sopimaan C:n osallistumisesta sopimusjärjestelyyn B:n kanssa. A oli salannut C:n maksukyvyttömyyden ja sen, ettei hänellä ollut tarkoitustakaan maksaa B:lle sopimukseen perustuvia suorituksia.

Hovioikeuden mukaan A:n ei ollut näytetty erehdyttäneen B:tä tai käyttäneen hyväkseen sille syntynyttä erehdystä vielä sopimusta tehtäessä tai yhteistyöstä sovittaessa. Sen sijaan hovioikeus luki A:n syyksi törkeän petoksen sillä perusteella, että viimeistään siinä vaiheessa, kun A:n omistama yhtiö C oli syksyllä 2004 myyty kolmannelle, A oli erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttäen saanut B:n pysymään sopimusjärjestelyssä. Kysymys siitä, oliko hovioikeus tuominnut syytetyn muusta teosta kuin siitä, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta. Ks. KKO:2001:43 KKO:2003:74 KKO:2009:25 KKO:2011:103

ROL 11 luku 3 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta muun ohella syytekohdassa 5 törkeästä petoksesta. Syytteen mukaan A oli 1.1.2004 - 26.4.2006 X Oy:n (X) tosiasiallista määräysvaltaa käyttäneenä yhdessä toisen yhtiötä edustaneen henkilön kanssa hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt Oy Y:n (Y) henkilökuntaa tai sille syntynyttä erehdystä hyväksikäyttäen saanut sen tekemään suullisen sopimuksen X:n kanssa Espoon kaupungin vanhojen tietokoneiden poisnoutamisesta ja blancottamisesta taikka Espoon kaupunki, Y ja X olivat sopineet X:n osallistumisesta edellä mainittuun järjestelyyn, salaamalla X:n maksukyvyttömyyden ja sen, ettei yhtiön edustajilla ollut tarkoitustakaan maksaa X:n noutamista ja eteenpäin myymistä tietokoneista.

A oli nostanut tai siirtänyt yhtiölle tulleet rahat itselleen, myynyt yhtiön Viroon 10.10.2004 ja yhtiö oli mennyt sen jälkeen konkurssiin. Y:lle oli aiheutunut ainakin edellä mainitun 280 000 euron suuruinen taloudellinen vahinko.

Rikoksella A oli tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä ja rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Syyttäjä oli käräjäoikeuden pääkäsittelyssä tarkistanut syytettä lisäämällä teonkuvaukseen lauseen "… taikka Espoon kaupunki, Y ja X ovat sopineet X:n osallistumisesta edellä mainittuun järjestelyyn …".

Y oli vaatimustensa perusteluissa todennut, että A oli erehdyttänyt Y:tä tai sen erehdystä hyväksikäyttäen saanut Y:n tekemään sopimuksen ja jatkamaan sovittua yhteistyötä, vaikka olosuhteet yhteistyön aikana olivat muuttuneet.

A kiisti syytteen.

Käräjäoikeuden tuomio 13.10.2010

Käräjäoikeus katsoi, että Y:n edustajat olivat erehtyneet luulemaan, että X:n taustat oli selvitetty. Kun A ei ollut oikaissut Y:lle syntynyttä virheellistä käsitystä X:n luottokelpoisuudesta ja oli lisäksi antanut myönteisen kuvan yhtiön toimintaedellytyksistä, hän oli erehdyttänyt sekä käyttänyt hyväksi Y:lle syntynyttä erehdystä. Y oli erehdyttyään X:n luottokelpoisuudesta osoittanut X:n mukaan yhteistyöhön.

Käräjäoikeus totesi X:n noutaneen laitteita lähes 200 000 euron arvosta. Yhtiö oli maksanut laitteista ainoastaan 15 000 euroa. Laskujen maksamattomuuden tultua ilmi X:n toiminta aikaisemmassa toimipaikassa oli lopetettu ja noudetut laitteet oli viety Haagassa sijainneeseen varastoon. Y:n edustajien käytyä varastolla ja havaittua laitteet, ne oli nopeassa tahdissa viety pois ja varastoon oli jäänyt vain arvottomia laitteita. Kun yhtiön osakkeet oli vielä myyty virolaiselle yhtiölle 10.10.2004 eli ennen kuin ensimmäinenkään lasku oli erääntynyt, oli selvää, ettei A:lla tekokokonaisuus huomioon ottaen ollut tarkoitustakaan maksaa X:n noutamista laitteista. Käräjäoikeus katsoi tekoajan päättyneen viimeistään 30.6.2005, mihin mennessä Haagan varasto oli tyhjennetty.

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeään petokseen (tekoaika 1.1.2004 - 30.6.2005) ja tuomitsi hänet tästä ja hänen syykseen myös luetuista törkeästä veropetoksesta, kirjanpitorikoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja rekisterimerkintärikoksesta yhteiseen 2 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Inkeri Gummerus ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 30.1.2012

Valitus

A valitti hovioikeuteen vaatien muun ohella, että syyte törkeästä petoksesta hylätään tai että rangaistusta ainakin alennetaan.

Vastaukset

Syyttäjä vaati valituksen hylkäämistä.

Y vaati valituksen hylkäämistä ja totesi vastauksessaan, että erehdyttäminen oli neuvotteluvaiheen lisäksi koskenut myös aikaa noutojen käynnistymisen jälkeen. X oli pitkittänyt noutojen jatkumista ja lisännyt vahinkojen aiheutumista salaamalla myös noutojen käynnissä ollessa sen, ettei se ollut kyennyt tai ettei sillä ollut ollut tarkoitustakaan maksaa noutamistaan laitteista.

Hovioikeuden ratkaisu

Erehdyttäminen tai erehdyksen hyväksikäyttö yhteistyöstä sovittaessa

Hovioikeus katsoi, että X:llä olisi saattanut olla mahdollisuuksia selviytyä laskuista, mikäli toimeksianto olisi toteutunut sovitun mukaisesti. A ei ollut yhteistyöstä sovittaessa antanut tietoja yhtiön taloudellisesta tilanteesta, vaan kertonut lähinnä siitä, millainen yhtiö oli, millaiset laiteresurssit sillä oli ja millaiset olivat sen aikaisemmat suositukset. A:n ei ollut yhteistyön alkaessa osoitettu antaneen Y:lle virheellisiä tietoja X:stä tai sen mahdollisuuksista toteuttaa toimeksianto. Näin ollen oli jäänyt näyttämättä, että A olisi vielä tuolloin erehdyttänyt Y:tä tai käyttänyt sen erehdystä hyväksi.

Erehdyttäminen tai erehdyksen hyväksikäyttö myöhäisemmässä vaiheessa

Hovioikeus otti rangaistuksen mittaamisessa huomioon teoista kuluneen pitkän ajan ja alensi A:lle tuomitun rangaistuksen 1 vuodeksi 9 kuukaudeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Marja Kartano ja Riitta Virolainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa kohdassa 5 tarkoitetun törkeän petoksen osalta ja siitä mahdollisesti johtuvan yhteisen vankeusrangaistuksen määräämisen osalta.

Valituksessaan A vaati, että syyte törkeästä petoksesta kohdassa 5 hylätään tai että rangaistusta alennetaan ja se lievennetään ehdolliseksi.

Syyttäjä ja Y vastasivat valitukseen ja vaativat valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus on tuominnut A:n rangaistukseen syytekohdan 5 osalta törkeästä petoksesta. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko hovioikeus tuominnut A:n muusta teosta kuin siitä, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.

Syyte

2. Syyttäjän rangaistusvaatimuksen teonkuvauksen mukaan A on X Oy -nimisen yhtiön tosiasiallista määräysvaltaa käyttäneenä yhdessä yhtiön toisen edustajan kanssa ajalla 1.1.2004 - 26.4.2006 hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt Oy Y:n henkilökuntaa tai sille syntynyttä erehdystä hyväksikäyttäen saanut sen tekemään suullisen sopimuksen X:n kanssa Espoon kaupungin vanhojen tietokoneiden poisnoutamisesta ja blancottamisesta taikka Espoon kaupunki, Y ja X ovat sopineet X:n osallistumisesta edellä mainittuun järjestelyyn salaamalla X:n maksukyvyttömyyden ja sen, ettei heillä ollut tarkoitustakaan maksaa X:n noutamista ja eteenpäin myymistä tietokoneista. Tämän ohella syytteessä on tarkemmin kuvattu tapahtumainkulkua.

3. Syytteen teonkuvaus on saanut edellä todetun sisältönsä siten, että syyttäjä oli käräjäoikeuden pääkäsittelyssä tarkistanut syytettä tekemällä teonkuvaukseen seuraavan lisäyksen "… taikka Espoon kaupunki, Y ja X ovat sopineet X:n osallistumisesta edellä mainittuun järjestelyyn …".

Syyksilukeminen hovioikeuden tuomiossa

Korkeimman oikeuden arviointi

5. Petoksesta tuomitaan rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan se joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä.

6. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n mukaan vastaaja saadaan tuomita vain siitä teosta, josta hänelle on vaadittu rangaistusta. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä (KKO 2011:103, 2009:25, 2003:74 ja 2001:43) ilmenee, että teolla tarkoitetaan syytteen teonkuvauksen mukaista menettelyä. Koska vastaajalla tulee olla asianmukainen mahdollisuus puolustautua syytettä vastaan, syyksilukeminen ei saa perustua muihin seikkoihin kuin niihin, joihin syytteen teonkuvauksessa on vedottu rangaistusvaatimuksen tueksi. Syytesidonnaisuuden tarkoituksena on siten turvata vastaajan puolustautumismahdollisuudet oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämällä tavalla.

7. Syyte on perustunut sellaiseen teonkuvaukseen, jonka mukaan A on salaamalla X:n maksukyvyttömyyden tai sen, ettei X:n noutamista ja eteenpäin myymistä koneista ollut tarkoitustakaan suorittaa maksua Y:lle, erehdyttänyt Y:tä tai sille syntynyttä erehdystä hyväksikäyttäen saanut sen tekemään sopimuksen X:n kanssa. Hovioikeus on katsonut syytteessä kuvatun mukaisesti erehdyttämisen tapahtuneen salaamalla X:n maksukyvyttömyys ja maksuhaluttomuus, mutta katsonut sen tapahtuneen vasta sopimusjärjestelyn ollessa jo käynnissä syksyllä 2004. Hovioikeuden mukaan tällä menettelyllä A on saanut Y:n pysymään mukana sopimusjärjestelyssä, ja hovioikeus on tämän vuoksi katsonut tekoajaksi syytteessä kuvattua lyhyemmän tekoajan.

8. Y on käräjäoikeudessa vaatimustensa perusteluissa ja myös hovioikeudessa antamassaan vastauksessa tuonut esiin sen, että erehdyttäminen ei ollut koskenut pelkästään neuvotteluvaihetta vaan myös laitteiden noutojen käynnistämisen jälkeistä aikaa. Y:n esittämän mukaan X oli pitkittänyt noutojen jatkumista ja lisännyt vahinkojen aiheutumista salaamalla myös noutojen käynnissä ollessa sen, ettei se ollut kyennyt tai ettei sillä ollut tarkoitustakaan maksaa noutamistaan laitteista. Syytteen teonkuvausta ei kuitenkaan ollut tarkistettu tältä osin.

9. Syyttäjä on muutoksenhakemuksen johdosta Korkeimmalle oikeudelle antamassaan vastauksessa vedonnut siihen, että syyttäjän käräjäoikeudessa tekemä syytteen tarkistus on sisältänyt myös hovioikeuden syyksi lukeman menettelyn. Syyttäjä on tuonut esiin myös sen, ettei käräjäoikeuden tuomioon kirjattu syytteen teonkuvauksen tarkistus ole sanatarkasti vastannut sitä, miten syyttäjä on asian pääkäsittelyssä ilmaissut. Selvitystä tämän väitteen tueksi ei kuitenkaan ole esitetty.

10. Korkein oikeus toteaa, että asianosaisen on tehtävä syytteen tarkistaminen niin selvästi, että muut asianosaiset ja tuomioistuin ymmärtävät rangaistusvaatimuksen perusteena olevaa teonkuvausta muutetun tai tarkistetun. Mikäli tarkoitetun teonkuvauksen sisältö jää epäselväksi, tuomioistuimen on prosessinjohtotoimin selvennettävä asiaa.

11. Syytteen teonkuvauksessa erehdyksen vallassa suoritettuna määräämistoimena on vedottu sopimussuhteen solmimiseen tai X:n osallistumiseen Espoon kaupungin ja Y:n väliseen järjestelyyn. Y on sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa tuonut esiin sen, että erehdyttäminen on koskenut myös noutojen käynnistymisen jälkeistä aikaa, mutta tätä menettelyä ei ole lisätty syytteen teonkuvaukseen eikä tähän ole rangaistusvaatimuksen tueksi nimenomaisesti vedottu. Käräjäoikeudessa kirjattu syyttäjän tekemä syytteen tarkistaminenkin viittaa selvästi erehdyttämiseen sopimusta tehtäessä tai yhteistyöstä sovittaessa.

12. Kuten edellä on todettu, syytesidonnaisuuden perimmäisenä tarkoituksena on turvata vastaajan puolustautumismahdollisuudet. Hovioikeuden syyksilukeminen on perustunut erehdyttämiseen vasta sopimussuhteen aikana. Kysymys olisi siten petoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta epätavanomaisesta soveltamistilanteesta, jossa merkitystä voisi olla muun ohella sillä, millä tavalla olosuhteet ovat sopimuksen tekemisen jälkeen muuttuneet. Tämä edellyttää vastaajalta erilaista puolustautumista kuin syytteessä kuvattu petosrikokselle tyypillinen tekotapa, joka perustuu erehdyttämiseen sopimusta solmittaessa. Kun hovioikeus on tuominnut A:n törkeästä petoksesta katsoen erehdyttämisen tapahtuneen vasta viimeistään siinä vaiheessa, kun yhtiö oli myyty Viroon, ja A:n tuolloin erehdyttämällä saaneen Y:n pysymään sopimusjärjestelyssä, hovioikeus on tuominnut A:n teosta, joka ei ole sisältynyt syytteen teonkuvaukseen.

13. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tuominneen A:n vastoin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:ää muusta teosta kuin mistä hänelle on vaadittu rangaistusta. Tämän vuoksi syyte törkeästä petoksesta on hylättävä.

Rangaistus

15. A on vaatinut, että rangaistus määrätään ehdolliseksi. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottoman rangaistuksen tuomitsemista.

16. A:n syyksi luetut rikokset ovat niin vakavia ja hänen niistä ilmenevä syyllisyytensä sellainen, ettei vankeusrangaistuksen määrääminen ehdolliseksi ole perusteltua.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon:

Syyksilukeminen

Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A on syytekohdassa 5 tuomittu rangaistukseen törkeästä petoksesta ja syyte tästä teosta hylätään.

Rangaistusseuraamus

A tuomitaan alempien oikeuksien hänen syykseen syytekohdassa 1 lukemasta törkeästä veropetoksesta, syytekohdassa 2 lukemasta kirjanpitorikoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta, syytekohdassa 3 lukemasta törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja syytekohdassa 7 lukemasta rekisterimerkintärikoksesta yhteiseen 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pertti Välimäki, Marjut Jokela, Jukka Sippo ja Pekka Koponen. Esittelijä Kaisa Klinga.

---

[SV]

Enligt gärningsbeskrivningen i åtalet hade A gjort sig skyldig till grovt bedrägeri genom att ha vilselett bolaget B:s personal eller utnyttjat personalens missförstånd och på det sättet förmått B att våren 2004 ingå ett avtal med bolaget C, i vilket A hade bestämmanderätt, eller att komma överens om att C skulle delta i avtalsarrangemanget med B. A hade dolt C:s betalningsoförmåga och att han inte ens hade haft för avsikt att betala de prestationer till B som byggde på avtalet.

Enligt hovrätten hade det inte visats att A vid den tidpunkt avtalet ingicks eller överenskommelsen om samarbetet träffades hade vilselett B eller utnyttjat bolagets missförstånd. Däremot tillräknade hovrätten A grovt bedrägeri på den grunden att A, senast i det skedet när A:s bolag C våren 2004 hade sålts till en utomstående, genom att vilseleda eller utnyttja missförstånd hade förmått B att hålla fast vid avtalsarrangemanget. Fråga om hovrätten hade dömt den tilltalade för någon annan gärning än den som straffyrkandet gällde. Se KKO:2001:43 KKO:2003:74 KKO:2009:25 KKO:2011:103

BRL 11 kap 3 §