Supreme Court quashes conviction for theft, ruling defendant was convicted of a different act than charged.

Syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta siitä, että tämä oli anastanut huoltoasemalta omaisuutta murtautumalla myymälätiloihin ikkunan rikkomalla ja ottamalla sieltä elintarvikkeita. Hovioikeus tuomitsi A:n varkaudesta katsoen, että vaikka A:n ei ollut näytetty käyneen sisällä myymälätiloissa, hän oli kuitenkin ollut tekijänä osallinen varkausrikoksessa. Korkeimman oikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla hovioikeuden katsottiin tuominneen A:n muusta teosta kuin mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta. Ks. KKO:2001:43 KKO:2003:74 KKO:2009:25

ROL 11 luku 3 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte ja vastaus Mikkelin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen varkaudesta sillä perusteella, että A oli 19.10.2006 Joroisilla anastanut Joroisten Etappi Oy:n Teboil-huoltoasemalta omaisuutta murtautumalla myymälätiloihin ikkunan rikkomalla ja ottamalla myymälästä ainakin olutta, tupakkaa, sämpylöitä ja voileipiä.

A kiisti syytteen.

Käräjäoikeuden tuomio 12.11.2009

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen. Todistelu ei osoittanut riittävällä varmuudella, että A olisi menetellyt syytteessä kuvatuin tavoin.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Eija Pitkänen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 25.5.2010

Syyttäjä valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi, että vaikka A:n ei ollut näytetty käyneen sisällä huoltamossa, asiassa ei jäänyt varteenotettavaa epäilystä siitä, etteikö A olisi ollut tekijänä osallinen varkausrikoksessa. A oli näin ollen syyllistynyt siihen varkauteen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta.

Hovioikeus tuomitsi A:n varkaudesta sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olavi Snellman, Markku Ukkola ja Heikki Laakso (eri mieltä).

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Laakso totesi, että asiassa ei ollut esitetty näyttöä siitä, että A olisi käynyt huoltamon sisällä ja anastanut itse sieltä omaisuutta. Syytteen teonkuvauksessa ei ollut nimenomaisesti väitetty, että A olisi yhdessä, yksissä tuumin tai yhteisymmärryksessä jonkun toisen kanssa syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun varkauteen. Näin ollen esitetyn syytteen perusteella A voitiin tuomita rangaistukseen vain, jos hän olisi itse nimenomaisesti anastanut omaisuuden (ks. KKO 2001:43). A:n itsensä ei ollut näytetty anastaneen omaisuutta. Sen vuoksi syytä käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ollut.

Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja syyte hylätään.

Vastauksessaan syyttäjä vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hovioikeus tuominnut A:n muusta teosta kuin mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.

Syyte ja alempien oikeuksien ratkaisut

2. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta 19.10.2006 tehdystä varkaudesta. Syytteen mukaan A oli anastanut Joroisten Etappi Oy:n huoltoasemalta omaisuutta murtautumalla myymälätiloihin ikkunan rikkomalla ja ottamalla myymälästä ainakin olutta, tupakkaa, sämpylöitä ja voileipiä.

3. Käräjäoikeus, jossa A on kiistänyt syytteen, on todennut, että huoltoasemalle oli murtauduttu kello 1.30 ja 2.17 välisenä aikana. Riidatonta oli, että rikotun ikkunan ikkunalaudalta sen ulkopuolelta ja muovinpalasta taltioiduista näytteistä oli voitu osoittaa verta ja A:han sopiva DNA-tunniste. Ikkunalaudalta tai muovinpalasta taltioitujen näytteiden laadusta ja tuoreudesta ei ollut esitetty yksityiskohtaista selvitystä. Myöskään muovinpalan löytymispaikkaa ei ollut selvitetty. Käräjäoikeus on katsonut, että kun A:n DNA-tunnisteeseen sopiva jälki oli löytynyt myymälän ulkopuolelta ikkunalaudalta rakennuksen julkisivun puolelta, asiassa oli jäänyt varteenotettava epäily A:n syyttömyydestä. Todistelu ei ollut osoittanut riittävällä varmuudella, että A olisi syytteessä mainitussa tilaisuudessa anastanut puheena olevalta huoltoasemalta omaisuutta murtautumalla myymälätiloihin ikkunan rikkomalla ja ottamalla myymälästä syytteessä mainittua omaisuutta. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen.

4. Syyttäjä on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut A:n tuomitsemista syytteen mukaisesti rangaistukseen varkaudesta. Syyttäjä ei ole tarkistanut syytettään miltään osin.

5. Hovioikeus on katsonut keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon perusteella näytetyksi, että A oli ollut huoltamon luona tapahtumayönä. Koska verijälkiä oli löytynyt ikkunan rikkomisesta syntyneistä lasinsirpaleista, on voitu päätellä, että A oli ollut paikalla ikkunan rikkomisen ja asianomistajan edustajan paikalle saapumisen välisenä suhteellisen lyhyenä aikana. Näin ollen se vaihtoehto, että A olisi liikkunut huoltamon luona sisään murtautumalla tapahtuneen varkauden jälkeen loukaten itseään lasin sirpaleisiin, oli epätodennäköinen. Hovioikeus on pitänyt todennäköisenä tapahtumainkulkuna sitä, että A oli satuttanut itsensä lasinsirpaleisiin ikkunaa rikottaessa. Vaikka A:n ei ollut näytetty käyneen sisällä huoltamossa, asiassa ei ollut jäänyt varteenotettavaa epäilystä siitä, etteikö A olisi ollut tekijänä osallinen varkausrikoksessa. A oli näin ollen syyllistynyt siihen varkauteen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta. Hovioikeus on tuominnut A:n varkaudesta.

Syytesidonnaisuudesta

6. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n mukaan tuomioistuin saa tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu. Tuomioistuin ei ole sidottu rikosnimikkeeseen eikä lainkohtaan, jonka nojalla rangaistusta on vaadittu.

7. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä (KKO 2009:25, 2003:74 ja 2001:43) ilmenee, että teolla tarkoitetaan syytteen teonkuvauksen mukaista tekoa. Jotta vastaajalla olisi asianmukainen mahdollisuus puolustautua häneen kohdistettua syytettä vastaan, syyksilukeminen ei saa perustua muihin seikkoihin kuin niihin, joihin syytteessä on vedottu rangaistusvaatimuksen tueksi. Tuomioistuimella ei siten ole oikeutta perustaa ratkaisuaan vastaajan sellaiseen menettelyyn, jota syytteessä ei ole kuvattu. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2001:43, jossa tosin on ollut kysymys törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta ja osallisuudesta näihin rikoksiin, lausunut, että teonkuvaus, jonka mukaan vastaaja on yksin tehnyt syytteessä tarkoitetun teon, eroaa vastaajan puolustuksen kannalta merkityksellisellä tavalla sellaisesta teonkuvauksesta, jonka mukaan teko on tehty yhteistuumin toisen kanssa.

Syytesidonnaisuuden merkityksen arviointi tässä asiassa

8. Syytteen mukaan A oli syyllistynyt varkauteen murtautumalla huoltoaseman myymälätiloihin ikkunan rikkomalla ja ottamalla myymälästä elintarvikkeita. Hovioikeus on katsonut A:n olleen tekijänä osallinen varkausrikokseen, vaikka hänen ei ollut näytetty käyneen myymälätiloissa. Hovioikeus on siten tosiasiassa lukenut A:n syyksi varkauden, jonka hän olisi tehnyt rikoskumppanina eli rikoslain 5 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla yhdessä jonkun toisen kanssa.

10. Vaikka syytteessä ja hovioikeuden syyksi lukemisessa on kyse samasta tapahtumasta, ei hovioikeuden A:n syyksi lukema teko ole sisältynyt syytteen teonkuvaukseen. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tuominneen A:n vastoin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:ää muusta teosta kuin mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta.

11. Asiassa ei ole näytetty, että A olisi anastanut huoltoasemalta omaisuutta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Syyte varkaudesta hylätään ja A vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Ilkka Rautio, Marjut Jokela ja Ari Kantor. Esittelijä Kirsi Kohonen.

---

[SV]

Åklagaren hade yrkat att A skulle straffas för att på en bensinstation ha stulit egendom genom att slå sönder ett fönster i butiken och ta livsmedel därifrån. Hovrätten dömde A för stöld med motiveringen att fastän det inte hade visats att A varit inne i butiken var hon dock som gärningsman delaktig i stölden. Högsta domstolen ansåg av de skäl som framgår av domen att hovrätten hade dömt A för en annan gärning än den för vilken straff hade yrkats. Se KKO:2001:43 KKO:2003:74 KKO:2009:25

BRL 11 kap 3 §