Supreme Court allows work injury claim for tendon rupture caused by lifting 250kg load under Finnish Act.

Paalauslinjanhoitaja A oli nostanut 250 kiloa painavaa sellupaalia seurauksin, että hänen oikean hauislihaksen etäisemmän pään jänne oli irronnut kiinnityksestään. Tällaisen jänteen repeämisen katsottiin olevan tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla syy-yhteydessä suoritettuun työliikkeeseen.

TapVakL 4 § 2 mom 7 kohta

Asian aikaisempi käsittely

Tausta

Paalauslinjanhoitaja A oli työssään nostanut 250 kiloa painavaa sellupaalia, jolloin hänen oikeasta hauislihaksestaan oli kuulunut rusahdus. A:lla oli todettu oikean hauislihaksen etäisemmän pään jänteen irti repeäminen.

Vakuutusyhtiön päätös 23.2.2006

Vakuutusyhtiö epäsi A:lta tapaturmavakuutuslain mukaisen korvauksen ja katsoi, ettei A:lle ollut sattunut tapaturmavakuutuslaissa tarkoitettua ulkoisen tekijän aiheuttamaa tapaturmaa, eikä kysymyksessä ole myöskään ollut lihaksen tai jänteen kipeytyminen vaan lihasrepeämä. Vakuutusyhtiö totesi, että lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen mukaan yksittäinen liike, voimakas ponnistuskaan, ei ollut aiheuttanut lihaksen repeämää vaan sen syynä olivat olleet todennäköisemmin nostoliikkeestä riippumattomat muut syyt.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 14.12.2006

A haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Muutoksenhakulautakunta katsoi päätöksessään, että luotettavimpana pidettävän alkuvaiheessa vahinkotapahtumasta esitetyn selvityksen mukaan A:lle ei ollut sattunut ulkoisen tekijän aiheuttamaa tapaturmana pidettävää vahinkotapahtumaa. Lautakunta totesi, että A:lla lääkärintutkimuksissa todetun oikean hauislihaksen etäisemmän pään jänteen repeämän ei ollut voitu myöskään katsoa aiheutuneen hänen suorittamastaan työliikkeestä. Esitetyn selvityksen mukaan kyse ei ole ollut niin voimakkaasta lihasponnistuksesta, että se lääketieteellisen tietämyksen mukaan olisi aiheuttanut jännerepeämän. Lautakunta katsoi, että repeämä oli johtunut todennäköisesti työliikkeestä riippumattomista syistä, joten se ei oikeuttanut korvaukseen tapaturmavakuutuslain nojalla.

Vakuutusoikeuden päätös 12.2.2008

Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Osmo Kurki, Annukka Suvioja, Eero Hyvärinen, Timo Sarparanta ja Leena Salminen. Esittelijä Anna Pitkänen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että vakuutusoikeuden päätös kumotaan ja että asia palautetaan vakuutusyhtiölle tapaturmavakuutuslain mukaisten korvausten määräämistä varten.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto antoi siltä pyydetyn lausunnon. A antoi lupa- ja valvontaviraston lausunnon johdosta selityksen. Vakuutusyhtiö antoi lausunnon johdosta selityksen vastaten samalla valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Vahinkotapahtumapäivänä 3.1.2006 laaditun lääkärin lähetteen mukaan A oli sanottuna päivänä työssään nostanut 250 kilon painoista taakkaa maasta, kun hänen oikeasta hauislihaksestaan oli kuulunut rusahdus. A:ta hoitaneen lääkärin 5.1.2006 päivätyn sairauskertomusmerkinnän mukaan A oli ollut työssään nostamassa 250 kiloa painavaa taakkaa maasta, kun hän oli loukannut oikean kätensä, jolloin käden hauislihaksesta oli kuulunut rusahdus. Vahinkotapahtuma on kuvattu vastaavalla tavalla myös A:n myöhempiä lääkärikäyntejä koskevassa selvityksessä. A on kertonut vahinkotapahtumasta samalla tavalla myös valituskirjelmässään Korkeimmalle oikeudelle.

2. A:n 7.1.2006 päivätyn oman selvityksen mukaan paalauslinjalla oli ollut häiriöitä ja ruuhkan purkamiseksi hän oli yrittänyt kääntää sellupaalia, kun hänen oikeassa kädessään oli napsahtanut ja hauis oli vaurioitunut. Työnantajan edustajan 9.1.2006 allekirjoittaman vakuutustodistuksen mukaan käärekoneella oli ollut ruuhka, paaleja oli ollut vinossa ja A:n oikea hauislihas oli revähtänyt hänen oikoessaan paalia. Työnantajan edustajan 9.3.2006 allekirjoittaman tapaturmailmoituksen mukaan käärekoneella oli ollut ruuhkaa ja A oli paalia oikoessaan saanut vamman oikeaan käteensä. A:n 12.4.2006 päivätyn kirjoituksen mukaan hän oli seisonut ketjukuljettimen päällä ja nostanut raskasta, teräväkulmaista paalia, kun hänen jalkansa oli ilmeisesti lipsahtanut ja paalin terävä kulma oli osunut hänen oikeaan hauisjänteeseensä, jolloin se oli irronnut alapäästään.

3. Ultraäänikuvauksessa 5.1.2006 on todettu oikean hauislihaksen etäisemmän pään jänteen repeämä. Kirurgian erikoislääkärin 10.1.2006 päivätyn sairauskertomusmerkinnän mukaan oikean hauislihaksen etäisemmän pään jänteen irti repeytymisen korjaamiseksi suoritettiin 9.1.2006 leikkaus, jossa jänne kiinnitettiin takaisin paikalleen.

4. Asiassa on kysymys siitä, onko A:n oikean hauislihaksen etäisemmän pään jänteen kiinnityskohdasta irtoaminen syy-yhteydessä hänen 3.1.2006 suorittamaansa työliikkeeseen.

Lääketieteelliset arviot

5. A:ta hoitanut lääkäri, ortopedian erikoislääkäri X on 28.2.2006 päivätyssä lausunnossaan todennut, että hauislihaksen etäisemmän pään spontaaneja jännerepeämiä ei tavata, vaan vammaan liittyy aina jonkin asteinen tapaturma, ja tämän vuoksi A:n vamma tulisi hänen mielestään korvata.

6. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) pysyvä asiantuntija, lääketieteen ja kirurgian tohtori, ortopedian ja traumatologian dosentti Y on antanut 6.10.2008 päivätyn lausunnon. Hän on todennut, että hauislihaksen etäisen pään jänteen irti repeytyminen vaatii voimakkaan noston, jolloin lihas on jännittyneenä. Mahdollinen repeytyminen kohdistuu kliinisen tutkimuksen perusteella lähes aina jänteen kiinnitykseen. Useimmiten henkilöt, joilta kyseinen jänne on revennyt, ovat vahvoja ja ovat harrastaneet voimalajeja.

Korkeimman oikeuden päätelmät esitetyn selvityksen johdosta

8. A:ta vahinkotapahtumapäivänä hoitanut lääkäri on todennut 3.1.2006 päivätyssä lähetteessään A:n nostaneen 250 kiloa painavaa taakkaa. Vahinkotapahtumaa on kuvattu samalla tavalla myös 5.1.2006 päivätyssä epikriisissä ja 10.1.2006 päivätyssä lääkärinlausunnossa. Kuten edeltä 1 kohdasta ilmenee, näitä selvityksiä tukee osaltaan muu asiassa saatu selvitys. Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan huomioon, että lähtökohtaisesti ensivaiheessa esitettyä selvitystä on pidettävä luotettavimpana, Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A on 3.1.2006 nostanut 250 kiloa painavaa sellupaalia.

9. Tapaturmavakuutuslain 1 §:n 1 momentin mukaan työntekijällä on oikeus saada korvausta työtapaturmasta. Lain 4 §:n 2 momentin 7 kohdan perusteella voidaan korvata myös työliikkeen aiheuttama muusta viasta, vammasta tai sairaudesta johtumaton lihaksen tai jänteen kipeytyminen, jos vamma on syntynyt lyhyehkönä, enintään yhden vuorokauden pituisena aikana.

10. Edellä mainitun säännöksen perusteella korvataan muun muassa työliikkeen aiheuttama jänteen kipeytyminen. Myös lihaksen repeämän on katsottu voivan kuulua säännöksen soveltamisalaan, kuten esimerkiksi ratkaisussa KKO 2002:7 (ulomman reisilihaksen yläosan repeämä). Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1998:153 (ison rintalihaksen kiinnitysjänteen irti repeytyminen kiinnityskohdastaan) rinnastanut jänteen irti repeytymisen kiinnityskohdastaan jänteen repeämään. Korkein oikeus pitää A:n oikean hauislihaksen etäisemmän pään jänteen irtoamista kiinnityskohdastaan puheena olevassa säännöksessä tarkoitettuun jänteen kipeytymiseen rinnastettavana vammana.

11. Käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan A:n oikeassa olkapäässä on todettu 2000-luvun alussa kiertäjäkalvosimen repeämä ja ahdasolkaoireyhtymä. Lääketieteellisessä selvityksessä edellä mainittujen vaivojen ei ole kuitenkaan katsottu liittyvän A:n hauislihaksen etäisemmän pään jänteen repeämään oikean kyynärpään seudussa. A:n on myös kerrottu harrastaneen voimaurheilua. A:lle suoritetussa ultraäänikuvauksessa ja leikkauksessa ei ole todettu kysymyksessä olevan jänteen rappeumaa, eivätkä A:ta hoitaneet lääkärit ole lausunnoissaan katsoneet jänteen repeämän johtuvan osaksikaan jänteen rappeumasta. Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi perusteltua pitää A:lla todettua jännerepeämää sairaus- tai rappeumaperäisenä.

12. Esitetyn selvityksen perusteella Korkein oikeus katsoo, että A:n suorittama työliike on ollut riittävän suurienerginen aiheuttamaan puheena olevan jänteen repeämän ilman, että sen syntymiseen olisi ollut myötävaikuttamassa jänteen vika, vamma tai sairaus.

13. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus päätyy katsomaan, että A:n oikean hauislihaksen etäisemmän pään jänteen repeämä on seurausta hänen 3.1.2006 suorittamastaan työliikkeestä. Repeämä on siten tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentin 7 kohdan nojalla korvattava vamma.

Päätöslauselma

Vakuutusoikeuden päätös kumotaan. Vakuutusyhtiö määrätään suorittamaan A:lle työliikkeeseen perustuvan oikean hauislihaksen etäisemmän pään jänteen kiinnityskohdasta irtoamisen, jänteen repeämän, johdosta lain mukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Gustav Bygglin, Soile Poutiainen, Jukka Sippo ja Pekka Koponen. Esittelijä Mira Koivumaa.

---

[SV]

A som skötte en balningslinje hade lyft en pappersbal som vägde 250 kg med påföljden att senan i yttre ändan av hans högra biceps hade lossnat från sitt fäste. En sådan bristning av senan ansågs på det sätt som avses i 4 § 2 mom. 7 punkten lagen om olycksfallsförsäkring ha ett orsakssamband med den rörelse som A hade utfört i arbetet.

L om olycksfallsförsäkring 4 § 2 mom 7 punkten