Supreme Court allows muscle rupture compensation under work injury rules despite lack of formal accident.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland overturned the Insurance Board's decision to deny compensation for a muscle rupture sustained during free-time gym exercise. Although the injury occurred without a formal accident and contradicted standard practice, medical evidence confirmed the rupture resulted from maximum muscle strain without underlying disease. The court ruled that the specific statutory provision covering work-related injuries applies to such strains, mandating compensation.
Legislator headnote
AI generatedTapaturmavakuutuslain 57 §; eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetun asetuksen 1 § 6 kohta: A muscle rupture caused by maximum strain without pre-existing disease constitutes a compensable work-related injury under the relevant statutory provision.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A:lla oli todettu ulomman reisilihaksen yläosan repeämä. Lääkärinlausunnon mukaan repeämä oli aiheutunut maksimaalisen lihasponnistuksen yhteydessä ja sopi sellaisen seurauksena syntyneeksi. A:lla ei ollut todettu lihassairautta tai degeneraatiota. Esitetyn selvityksen perusteella A:lla katsottiin olevan oikeus korvaukseen, vaikka vakiintuneessa korvauskäytännössä ei yleensä ole korvattu ilman tapaturmaa syntynyttä lihaksen repeämää.
TapVakL 4 §
A eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista 1 § 6 kohta
ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
Taustatiedot
A oli 21.1.1999 tehdessään vapaa-aikanaan jalkakyykkyliikettä 230 kilogramman painoilla tuntenut kovaa kipua reidessä. Reisi oli tämän jälkeen turvonnut. A:lla oli samana päivänä todettu oikean ulomman reisilihaksen yläosan repeämä, mikä oli sittemmin leikattu.
A:lla oli tapaturmavakuutuslain 57 §:n 1 ja 2 momentin mukainen yrittäjien vapaaehtoinen työ- ja vapaa-ajanvakuutus, jonka vakuutusehtojen 3.1. kohdan mukaan vakuutuksesta korvataan tapaturman lisäksi myös eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetussa asetuksessa tarkoitettu vamma.
A vaati repeämän korvaamista ottamansa vakuutuksen perusteella.
Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjolan päätös 18.3.1999
Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola eväsi vaaditun korvauksen. Vakuutusyhtiö katsoi, että A:lle ei ollut sattunut tapaturmavakuutuslaissa tarkoitettua tapaturmaa. Tapaturmavakuutuslain mukaan korvataan työtapaturmana myös työliikkeen yhteydessä tapahtunut lihaksen tai jänteen kipeytyminen. Tätä lainkohtaa sovelletaan myös vapaa-aikana sattuneisiin vastaaviin liikkeisiin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut tämän lainkohdan tarkoittama lihaksen tai jänteen kipeytyminen vaan lihaksen repeämä. Lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen mukaan yksittäinen liike, voimanponnistuskaan ei aiheuta lihaksen repeämää, vaan sen syynä ovat lihaksen sairaus- ja rappeumamuutokset.
Tapaturmalautakunnan päätös 12.8.1999
Tapaturmalautakunnan päätös oli äänestysratkaisu.
Vakuutusoikeuden päätös 19.9.2000
Vakuutusyhtiö haki muutosta vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeus lausui, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella A oli kuntosaliharjoittelussa tehdessään jalkakyykkyliikettä 230 kilon painoilla viimeistä sarjaa kuudetta toistoa jalkakyykkyliikkeessä voimakkaan ponnistuksen yhteydessä saanut oikean ulomman reisilihaksen yläosan repeämän. Lihaksen repeämää ei ollut edeltänyt ulkoisen tekijän johdosta aiheutunut tapaturmavakuutuslain mukaan tapaturmana pidettävä vahinkotapahtuma. A:sta ja tapahtumasta esitetyn selvityksen mukaan kysymys ei ollut ollut yllätyksellisestä eikä ylivoimaisesta suorituksesta. Näin ollen ei myöskään ollut ollut kysymys eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetun asetuksen mukaisesta työliikekipeytymisestä. Tämän vuoksi vakuutusoikeus kumosi tapaturmalautakunnan päätöksen ja jätti asian Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjolan antaman päätöksen varaan.
Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Erkki Noronen, Mirja Venäläinen, Jorma Nieminen, Timo Sarparanta ja Jari Väänänen. Esittelijä Kaius Vuoristo.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A uudisti vaatimuksensa reisilihaksen yläosan repeämän korvaamisesta.
Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
A on tehdessään 21.1.1999 vapaa-aikanaan kuntosaliharjoittelussa jalkakyykkyliikettä 230 kilogramman painoilla tuntenut kovaa kipua oikeassa reidessä ja reisi on tämän jälkeen turvonnut. A:lla on todettu oikean ulomman reisilihaksen yläosan repeämä. Reisilihas on leikattu 8.2.1999.
A on syntynyt vuonna 1963. Esitetyn lääkärinlausunnon mukaan A:n oikean ulomman reisilihaksen repeämä on aiheutunut maksimaalisen lihasponnistuksen yhteydessä ja sopii tällaisen lihasponnistuksen seurauksena syntyneeksi. Leikkauksen yhteydessä otetussa biopsiassa ei ole todettu mitään lihassairautta tai degeneraatiota. Vakuutusyhtiön päätöksen perusteluista ei ilmene eikä yhtiö ole myöskään valituksessaan vakuutusoikeudelle tai vastatessaan A:n valituksiin esittänyt perusteita käsitykselleen, ettei syy-yhteyttä A:n ponnistusliikkeen ja tapahtuneen repeämän välillä olisi. Vamma on siten eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetun asetuksen 1 §:n 6 kohdan nojalla korvattava.
Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.
Päätöslauselma
Vakuutusoikeuden päätös kumotaan. Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola määrätään suorittamaan A:lle oikean ulomman reisilihaksen repeämän johdosta lain mukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Eeva Vuori, Kari Kitunen ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Aija Peltola.
---
[SV]
En ruptur hade konstaterats på den övre delen av A:s yttre lårmuskel. Enligt ett läkarutlåtande hade rupturen uppkommit i samband med en maximal muskelansträngning och kunde väl vara en följd av en sådan ansträngning. Någon muskelsjukdom eller degeneration hade inte konstaterats hos A. På basis av företedd utredning ansågs A vara berättigad till ersättning, trots att man i stadgad ersättningspraxis i allmänhet inte ersatt en muskelruptur som uppkommit utan någon olyckshändelse.
L om olycksfallsförsäkring 4 §
F ang. vissa skador, som böra ersättas som olycksfall i arbete 1 § 6 punkten
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.