Supreme Court dismisses doctor's damages claim as he earned equivalent income from other work during leave.

Kuntayhtymän liittohallitus oli todennut ylilääkärin virkasuhteen virkasäännön määräyksen perusteella lakanneen. Korkein hallinto-oikeus oli myöhemmin kumonnut päätöksen. Ylilääkäri vaati kuntayhtymältä vahingonkorvauksena palkkasaatavaansa siltä ajalta, jona virkasuhde oli ollut lakanneena. Kysymys kuntayhtymän vahingonkorvausvelvollisuudesta. Ks. KKO:1983-II-48 KKO:1996:78 KKO:1998:9 KKO:2000:14 KKO:2002:78 KKO:2004:65

VahL 3 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Kymenlaakson sairaanhoitopiirin kuntayhtymän palveluksessa ollut ylilääkäri A haki virkavapautta ajalle 1.8.1993 - 31.7.1994. A:lle myönnettiin virkavapautta vain vuoden 1993 loppuun. Tulosyksikön johtaja myönsi 17.12.1993 A:lle virkavapautta ajalle 1.1. - 28.2.1994 A:n haettua virkavapautta 31.12.1994 saakka. Kuntayhtymän liittohallitus kumosi 18.1.1994 A:n valituksen johdosta päätöksen ja palautti hakemuksen uudelleen käsiteltäväksi. Tulosyksikön johtaja hylkäsi 21.1.1994 A:n virkavapausanomuksen ja määräsi A:n palaamaan työhön irtisanomisen uhalla. A:ta kuultiin 22.2.1994 ja kuntayhtymän liittohallituksen pöytäkirjaan tehdyn merkinnän mukaan hän ilmoitti tuolloin haluavansa jäädä virkavapaalle vuoden loppuun saakka. Kuntayhtymän liittohallitus päätöksellään 1.3.1994 hylkäsi A:n valituksen tulosyksikön johtajan päätöksestä ja totesi hänen virkasuhteensa lakanneeksi sillä perusteella, että hän oli ilman hyväksyttävää syytä ollut yli seitsemän päivää poissa virantoimituksesta.

A valitti virkavapautta ja virkasuhteen lakkaamista koskevista liittohallituksen päätöksistä Kymen lääninoikeuteen. Lääninoikeus kumosi päätöksellään 16.4.1996 liittohallituksen päätöksen virkasuhteen lakkaamisen osalta. Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään 31.7.1997, ettei

A:lla ollut ollut oikeutta saada virkavapautta 28.2.1994 päättyväksi määrättyä virkavapautta pidemmäksi ajaksi. Tulosyksikön johtaja ei kuitenkaan olisi saanut 21.1.1994 tekemällään päätöksellä A:n valituksesta muuttaa A:n vahingoksi 17.12.1993 tekemällään päätöksellä A:lle 28.2.1994 asti myönnettyä virkavapautta. Korkein hallinto-oikeus kumosi 21.1.1994 ja 1.3.1994 tehdyt päätökset siltä osin kuin niillä oli hylätty A:n virkavapausanomus ajalta 1.1. - 28.2.1994 sekä hylkäsi A:n vaatimuksen pidemmän virkavapauden myöntämisestä. Korkein hallinto-oikeus katsoi edelleen virkavapausasiassa antamaansa ratkaisuun viitaten, ettei A ollut vielä 1.3.1994 ollut virkasäännön edellyttämää seitsemää päivää poissa virantoimituksesta. Kuntayhtymän liittohallitus ei ollut voinut sen vuoksi todeta A:n virkasuhdetta lakanneeksi.

Kotkan käräjäoikeuden tuomio 31.12.2003

Käräjäoikeus lausui A:n Kymenlaakson sairaanhoitopiirin kuntayhtymää vastaan ajamasta vahingonkorvauskanteesta, että harkittaessa, oliko kohtuudella asetettavia vaatimuksia noudatettu, oli kuntayhtymän menettelyä arvioitava vahingon- kärsineen kannalta. Kuntayhtymän liittohallitus oli virkasuhteen purkamispäätöksen tehdessään ja julkista valtaa käyttäessään sivuuttanut laillisuusnäkökohdat. A oli sen vuoksi menettänyt ylilääkärin viran sekä ne palkkaedut, jotka hän olisi saanut mikäli hänen virkasuhdettaan ei olisi laittomasti purettu. A oli joutunut tekemään useita määräaikaisia työsopimuksia. Hän ei ollut myöskään raskaan oikeusprosessin takia pystynyt tekemään tutkimustyötä, johon hänellä oli ollut valmis suunnitelma. Käräjäoikeus katsoi, ettei kuntayhtymä ollut noudattanut vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan kohtuudella asetettavia vaatimuksia ja että kuntayhtymä oli siten vahingonkorvausvastuussa A:lle.

Käräjäoikeus totesi, että Suomen vahingonkorvausoikeudessa vallitsee täyden korvauksen periaate. Sen mukaan korvausta on suoritettava niin paljon, että vahinkoa kärsinyt pääsee samanlaiseen asemaan, jossa hän olisi, ellei vahinkoa olisi sattunut. Näin ollen oli arvioitava, mitä olisi tapahtunut, ellei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Vahingonkärsijä ei saanut myöskään hyötyä vahinkotapahtuman johdosta. Arvioitaessa A:n vahinkoa hänen virkasuhteensa jatkuminen 1.3.1994 - 1.8.1997 oli hypoteettinen tapahtumainkulku. Tämä merkitsi sitä, ettei A:n vahingon määrä ollut tarkasti määrättävissä tai osoitettavissa.

Kuntayhtymä oli väittänyt, että A oli pystynyt siinä määrin ansaitsemaan viranhoidon keskeytyneenä ollessa, ettei hänelle ollut syntynyt taloudellista tappiota. A ei voinut laskea edukseen tekemättömistä päivystyksistä, ylitöistä tai vastaavista maksettavia suorituksia, koska hän ei ollut työskennellyt. Mainitut korvaukset olivat korvausta epämukavasta työajasta. A oli puolestaan katsonut, että hän olisi viranhoidon ohessa pystynyt ansaitsemaan samat tulot kuin mitä hän ansaitsi viranhoidon ollessa keskeytyneenä.

A oli vuosia 1991 ja 1992 koskevien palkkalaskelmien perusteella katsonut laskelmassaan peruspalkkojen määrän vuosilta 1994 - 1997 yleiskorotuksineen olevan 844 375,16 markkaa ja kausilisien määrän samalta ajalta 478 128,43 markkaa eli yhteensä 222 429,12 euroa.

Käräjäoikeus hyväksyi A:n esittämän laskentamallin ja katsoi, että A olisi saattanut ansaita laskentamallinsa mukaiset määrät kyseessä olevana ajankohtana 1.3.1994 - 1.8.1997.

A oli esittänyt laskelmat hänelle tai hänen yhtiölleen maksetuista palkoista ja palkkioista ajalta 1990 - 1998. A:n esittämästä yhteenvedosta ilmeni, että hän oli virassa ollessaan saanut palkkioperusteisia tuloja yhtiölleen 9/1991 - 1992 646 030 markkaa ja 1993 554 955 markkaa. A:n palkka- ja palkkiotulot olivat olleet vuositasolla 983 108 ja 1 339 000 markan välillä. Asiakirjaselvityksen perusteella oli pääteltävissä, että A:n palkkioperusteiset tulot olivat olleet suurimmillaan silloin, kun hän ei ollut ollut virassa. Toisaalta A:lla oli tuolloin ollut muita palkkatuloja myös enemmän kuin mitä hänellä oli virassa ollessaan ollut. A oli pystynyt virkaan palattuaan säilyttämään palkkioperusteiset tulonsa vuonna 1998 ja ne olivat tuolloin olleet jopa korkeammat kuin esimerkiksi vuonna 1995. Sillä seikalla, että A:n yhtiön laskutus oli kasvanut hänen vuonna 1998 tapahtuneen virkasuhteensa purkamisen jälkeen, ei ollut merkitystä tämän asian ratkaisun kannalta.

A väitettä, että hän olisi pystynyt 1.3.1994 - 1.8.1997 ansaitsemaan viranhoitonsa ohessa kaikki edellä mainitut palkka- ja palkkiotulot, tukivat hänen kokonaistulonsa vuosilta 1992 - 1998. A oli väittänyt, että hän olisi pystynyt joustavin järjestelyin suoriutumaan niistä töistä, jotka hän oli tehnyt. A oli kirjallisen todisteen mukaan ollut vuonna 1998 Sairaala Mehiläisessä 94 sydänleikkauksessa. Sanottu todiste tuki A:n kertomaa töiden järjestelyistä ja sydänleikkauksiin tarvittavasta ajasta.

Käräjäoikeus katsoi kirjallisten todisteiden ja selostamansa suullisen näytön tukevan A:n näkemystä siitä, että hän olisi virassa ollessaan pystynyt suorittamaan joustavin järjestelyin niin Diakonissalaitoksella kuin Sairaala Mehiläisessä tekemänsä työt sekä toimimaan yhteistyössä kirurgi R:n kanssa joka toinen viikonloppu. A:n vahingon määrää oli mahdotonta selvittää. Lähtökohtana oli kuitenkin pidettävä sitä, että A:n vahinko oli se palkkaus, minkä kuntayhtymä olisi hänelle maksanut, ellei A:n virkasuhdetta olisi laittomasti purettu. Kun se, että vahinkoa ei pystytty tarkasti selvittämään, johtui kuntayhtymän lainvastaisesta menettelystä, A ei saanut sen vuoksi kärsiä vahinkoa. A:n vaatimus oli siten hyväksyttävä kokonaisuudessaan. Käräjäoikeus tulkitsi A:n ansainneen viimeisen määrävuosilisänsä hänen esittämänään ajankohtana. Vaikka A oli anonut virkavapautta vuodeksi 1994, oli hänen ilmoitustaan viranhoitoon paluusta ilman virkasuhteen purkua pidettävä uskottavana.

Käräjäoikeus velvoitti kuntayhtymän maksamaan A:lle vahingonkorvaukseksi 222 429,12 euroa korkoineen 17.4.2002 lukien.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pekka Pöyhönen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 24.5.2005

A ja kuntayhtymä valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että A oli toiminut kuntayhtymän palveluksessa ylilääkärin virassa. Kuntayhtymä oli purkanut hänen virkasuhteensa, mutta Korkein hallinto-oikeus oli kumonnut päätöksen ja A oli palannut virkaansa. Asiassa oli kysymys siitä, oliko kuntayhtymä vahingonkorvausvelvollinen A:lle sen johdosta, että hänelle ei ollut ajalta 1.3.1994 - 1.8.1997 maksettu palkkaa virastaan. Asiassa oli edelleen ratkaistava, mikä vaikutus A:n muualta saamilla tuloilla oli mahdolliselle vahingonkorvaukselle.

Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n mukaan kuntayhtymän vastuun syntyminen edellytti tuottamusta eli kuntayhtymän toimielinten oli tullut menetellä asiaa ratkaistessaan huolimattomasti. Vastuun syntymisen edellytyksenä oli, ettei ollut noudatettu toimen suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettuja vaatimuksia.

Pelkästään se seikka, että hallintotuomioistuimet olivat muuttaneet kuntayhtymän liittohallituksen ratkaisuja, ei johtanut vahingonkorvausvelvollisuuteen. Oikeuskäytännössä oli katsottu, että vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellytti ratkaisutoiminnan olevan ilmeisen virheellistä eikä vastuuta voitu perustaa erilaiseen lopputulokseen harkinnanvaraisissa näyttö- ja oikeuskysymyksissä (KKO 1983 II 48, 1996:78 ja 2000:14). Riittävänä ei ollut pidetty, että tehty ratkaisu voitiin kyseenalaistaa. Jos kuitenkin ratkaisutoiminnassa oli sivuutettu laillisuusnäkökohdat soveltamalla selkeitä säännöksiä virheellisesti, syntyi korvausvastuu. Harkittaessa kuntayhtymän toimielinten huolellisuusvelvoitetta oli kiinnitettävä huomiota siihen, että kysymys oli ollut A:n vakituisesta työpaikasta ja virkasuhteen purkamisella oli ollut vaikutusta myös hänen vastaisiin työnsaanti- mahdollisuuksiinsa. Näistä syistä kuntayhtymältä oli tullut edellyttää huolellista harkintaa.

Edellä mainituilla perusteilla A:n esittämälle vahingon korvausvaatimukselle ei ollut perustetta. Hovioikeus ei siten ottanut käsiteltäväkseen kysymyksiä vahingon määrästä ja sille tuomittavasta viivästyskorosta.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi A:n kanteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jussi Kartimo, Tapani Vasama ja Tuomo Kurki. Esittelijä Tapani Vasama.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja kuntayhtymän velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 222 429,12 euroa korkoineen.

Kuntayhtymä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn 12.5.2006.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

2. Kymen lääninoikeus on päätöksellään 16.4.1996 kumonnut liittohallituksen päätöksen virkasuhteen lakkaamisen osalta. Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään 31.7.1997 katsonut, ettei A:lla ollut ollut oikeutta saada virkavapautta 28.2.1994 päättyväksi määrättyä virkavapautta pidemmäksi ajaksi. Tulosyksikön johtaja ei kuitenkaan olisi saanut 21.1.1994 tekemällään päätöksellä A:n valituksesta A:n vahingoksi muuttaa 17.12.1993 tekemällään päätöksellä A:lle 28.2.1994 asti myönnettyä virkavapautta. Korkein hallinto-oikeus on kumonnut 21.1.1994 ja 1.3.1994 tehdyt päätökset siltä osin kuin niissä oli hylätty virkavapausanomus ajalta 1.1. - 28.2.1994 sekä hylännyt A:n vaatimuksen pidemmän virkavapauden myöntämisestä. Korkein hallinto-oikeus on katsonut virkavapausasiassa antamaansa ratkaisuun viitaten, ettei A ollut vielä 1.3.1994 ollut virkasäännön edellyttämää seitsemää päivää poissa virantoimituksesta. Kuntayhtymän liittohallitus ei ollut voinut sen vuoksi todeta A:n virkasuhdetta lakanneeksi.

Ratkaistavat kysymykset

3. Kysymys on siitä, onko kuntayhtymä julkista valtaa käyttäessään aiheuttanut A:lle vahinkoa sellaisella virheellä tai laiminlyönnillä, joka vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n nojalla voi perustaa kuntayhtymälle korvausvelvollisuuden. Lisäksi kysymys on siitä, onko A vahingonkorvauslain 3 luvun 4 §:n nojalla menettänyt oikeuden vaatia kuntayhtymältä korvausta sen vuoksi, että hän olisi laiminlyönyt tuohon säännökseen perustuvan muutoksenhakuvelvollisuuden. Mikäli vastuuperusteen katsotaan olevan olemassa, kysymys on siitä, onko A:lle, jonka virkasuhde on kuntayhtymän liittohallituksen päätöksen johdosta ollut lakanneena 1.3.1994 - 31.7.1997, aiheutunut kuntayhtymän menettelyn johdosta vahinkoa.

Vastuuperuste

4. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan korvausvastuu edellyttää, ettei toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ole noudatettu. Kuten hovioikeus on todennut, silloin kun korvausvaatimus perustuu ratkaisuun, joka edellyttää oikeudellista harkintaa, julkisyhteisön vahingonkorvausvastuun ei ole katsottu syntyvän yksinomaan sillä perusteella, että valitusviranomainen on sittemmin todennut alemman viranomaisen tai tuomioistuimen harkinnan virheelliseksi ja päätynyt itse erilaiseen lopputulokseen (KKO 1983 II 48, 2000:14, 2002:78).

5. Arvioitaessa, voidaanko oikeudellista harkintaa pitää sillä tavoin virheellisenä, että korvausvastuun edellytykset täyttyvät, on oikeuskäytännössä otettu huomioon asian ja erityisesti siinä sovellettavien oikeussäännösten laatu. Merkitystä on tässä suhteessa annettu muun muassa sille, onko oikeussääntö ollut selvä ja yksiselitteinen vai onko se edellyttänyt monitahoista harkintaa ja hyvin erilaisten seikkojen huomioon ottamista sekä millaisen harkintavallan se on antanut soveltajalleen. Oikeuskäytännöstä ilmenee, että jos päätöstä tehtäessä ei ole noudatettu asiaa koskevia selkeitä säännöksiä tai määräyksiä taikka niitä on sovellettu virheellisesti, julkisyhteisön korvausvelvollisuuden edellytykset voivat täyttyä (KKO 1996:78, 1998:9, 2004:65), kun taas toisin voi olla päätöksenteossa merkityksellisen oikeustilan ollessa epäselvempi tai harkinnanvaraisempi (KKO 2002:78).

6. Kymenlaakson sairaanhoitopiirin kuntayhtymän virkasäännön 34 §:n 3 momentin mukaan virkavapauden myöntäminen ja virkavapausajan pituus ovat viranomaisen harkinnassa, jollei joiltakin osin muualla ole toisin säädetty tai määrätty taikka kunnallisen virkaehtosopimuksen nojalla ole toisin sovittu. Mikäli virkavapautta ei voida myöntää hakemuksen mukaisesti, hakemus on hylättävä tai virkavapaus voidaan viranhaltijan suostumuksella myöntää pyydettyä lyhyemmäksi ajaksi. Virkasäännön 15 §:n 5 momentin mukaan virkasuhde voidaan todeta lakanneeksi, jos viranhaltija on luvattomasti tai hyväksyttävää estettä ilmoittamatta ollut poissa virantoimituksesta yhtäjaksoisesti yli seitsemän kalenteripäivää. Irtisanomiseen oikeutetun viranomaisen on tällöin päätöksellään viipymättä todettava virkasuhteen lakkaaminen. Viranhaltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen kuin virkasuhde todetaan lakanneeksi.

7. Tulosyksikön johtaja on päätöksellään 17.12.1993 vastoin virkasäännön nimenomaista määräystä ilman A:n suostumusta myöntänyt hänelle virkavapautta pyydettyä lyhyemmäksi ajaksi eli 28.2.1994 saakka. Johtajan olisi tuolloin tullut hylätä A:n hakemus, kun hän oli päättänyt olla myöntämättä A:lle virkavapautta hakemuksen mukaisesti. Kuntayhtymän liittohallituksen kumottua A:n valituksesta tulosyksikön johtajan päätöksen ja palautettua hakemuksen johtajalle uudelleen käsiteltäväksi johtaja on päätöksellään 21.1.1994 hylännyt A:n virkavapaushakemuksen. A on tuolloin ollut johtajan 17.12.1993 tekemän päätöksen mukaisella virkavapaalla virastaan 1.1.1994 lukien.

8. Korkein oikeus toteaa, että hallintolainkäytössäkin on vakiintunut oikeusperiaate, jonka mukaan päätöstä ei saa yksin muutoksenhakijan tekemän valituksen johdosta muuttaa muutoksenhakijan vahingoksi. Tämä periaate koskee myös sitä tilannetta, että valitusviranomainen on muutoksenhakijan valituksesta palauttanut asian uudelleen käsiteltäväksi hallintoviranomaiselle. Kun virkavapaushakemusta asian palauttamisen jälkeen uudelleen käsitellyt tulosyksikön johtaja on hylännyt hakemuksen aikaisemmin hyväksymältään ajalta 1.1. - 28.2.1994, hän on tehnyt päätöksen, jolle ei ole ollut oikeudellisia edellytyksiä.

10. A on hakenut lääninoikeudessa muutosta kuntayhtymän liittohallituksen 1.3.1994 tekemään päätökseen, jolla virkasuhde on todettu lakanneeksi, ja edelleen lääninoikeuden päätökseen Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen hän on hallinto-oikeudellisin keinoin pyrkinyt saamaan ne palkkaedut, jotka hän on virantoimituksen keskeytymisen ajalta menettänyt. A ei siten ole laiminlyönyt vahingonkorvauslain 3 luvun 4 §:ssä säädettyä muutoksenhakuvelvollisuutta.

Vahinko

11. Kanteessaan A on vaatinut vahingonkorvauksena saamatta jäänyttä palkkaa päivystys- ja muine korvauksineen ajalta 1.3.1994 - 1.8.1997. A on väittänyt, että hän olisi voinut suorittaa yksityissektorilla sanottuna aikana tekemänsä työt virkansa ohella ja ettei näistä töistä saatuja tuloja siten voida vahingonkorvausta määriteltäessä vähentää saamatta jääneestä palkasta. Kuntayhtymä on puolestaan katsonut, että vahingonkorvauslaskelmassa palkasta tulee vähentää muualla ansaitut tulot. A:n työskentely yksityissektorilla mainittuna aikana oli ollut päätoimista ja hänen ansionsa tuona aikana olivat olleet niin suuret, ettei A:lle ollut aiheutunut vahinkoa virantoimituksen keskeytymisestä. Kuntayhtymän mukaan A ei olisi voinut suorittaa näitä töitä virassa ollessaan.

12. Arvioitaessa, onko A:lle aiheutunut korvattavaa vahinkoa ja missä määrin, lähtökohtana on se, että sinä ajanjaksona, jonka hänen virkasuhteensa kuntayhtymään on ollut lainvastaisesti purettuna, A:lta ovat jääneet saamatta ne tulot, jotka hän olisi saanut hoitaessaan tuota ylilääkärin virkaansa, mutta samalla hän on ollut vapaa hankkimaan tuloja muulla työllä sen ajan, jonka viran hoitaminen muutoin olisi vienyt. Siltä osin kuin A on voinut korvata ylilääkärin viranhoidon keskeytymisen vuoksi menettämänsä tulot tekemällä viranhoidon sijasta muuta työtä ja hankkimalla tuloja siitä, hänelle ei ole aiheutunut sellaista vahinkoa, jonka kuntayhtymä olisi velvollinen korvaamaan. Vastaava periaate ilmenee nyttemmin kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 45 §:stä.

18. A:n viikottainen työaika ylilääkärin virassa on ollut noin 37 tuntia viikossa ajoittuen pääsääntöisesti virka-aikaan kello 8 - 16. K:n ja T:n todistajankertomuksista ilmenee, että A:n työskentely Diakonissalaitoksella määräaikaisten työsopimusten perusteella on edellyttänyt anestesioiden suorittamista arkipäivisin sanottuna virka-aikana. T:n mukaan työsuhteen solmimisen edellytyksenä on ollut, että A on ollut käytettävissä virka-aikana. Tätä tukee se, että A on 1.8.1993 alkanutta työsuhdetta varten hakenut virkavapautta ylilääkärin virasta ja vielä 22.2.1994 kuulemistilaisuudessa vahvistanut haluavansa jäädä virkavapaalle vuoden 1994 loppuun saakka. Tähän nähden ja riippumatta siitä, onko A:n K:n sijaisena toimiessaan tullut huolehtia potilaiden valvonnasta teho-osastolla, minkä hän on kiistänyt, Korkein oikeus katsoo, että A:n työ Diakonissalaitoksella on ollut päätoimen luonteinen ja ettei A olisi kyennyt hoitamaan näitä työtehtäviä samanaikaisesti kuntayhtymän ylilääkärin virkatehtävien kanssa.

19. Diakonissalaitoksen työn loputtua vuonna 1996 A on siirtynyt Sairaala Mehiläiseen, jossa työ on ollut palkkioperusteista ja laskutettu Kymen Leikkaus- ja anestesiapalvelut Oy:n kautta. Yhtiön liikevaihto ja A:n yhtiöstä saatavissa olevat tulot ovat kasvaneet voimakkaasti. Vaikka A:n tehtävistä Mehiläisessä ei olekaan asiassa esitetty selvitystä enemmälti, jo siitä, että hän on näistä tehtävistä saanut vastaavat tulot kuin Diakonissalaitoksen tehtävistä, on pääteltävissä, että tehtävät ovat määrältään ja ajankäytöltään vastanneet tehtäviä Diakonissalaitoksella. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei A olisi kyennyt ylilääkärin toimensa ohella hoitamaan myöskään Sairaala Mehiläisessä suorittamiaan tehtäviä.

20. A ei siten olisi viranhoidon ohella pystynyt hoitamaan Diakonissalaitoksessa ja Sairaala Mehiläisessä hoitamiaan tehtäviä. Näin ollen mainituissa tehtävissä ansaitut tulot on otettava huomioon arvioitaessa sitä, onko ja missä määrin A:lle aiheutunut vahinkoa. Esitetyn selvityksen perusteella Korkein oikeus arvioi, että hän on jo niistä saanut vastaavanlaiset tulot, jotka hän olisi saanut virkatehtävistään päivystyskorvauksineen ynnä muine lisineen. Näin ollen, riippumatta siitä, olisiko hän kyennyt ja missä määrin hoitamaan muita Kymen Leikkaus- ja anestesiapalvelu Oy:n kautta tekemiään töitä virantoimituksensa ohessa, Korkein oikeus katsoo, ettei hänelle ole virantoimituksen keskeytyksestä aiheutunut korvattavaa vahinkoa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio ja Timo Esko. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen.

---

[SV]

En samkommuns förbundsstyrelse hade ansett att en överläkares tjänsteförhållande hade upphört med stöd av en bestämmelse i tjänstestadgan. Högsta förvaltningsdomstolen hade sedermera upphävt beslutet. Överläkaren yrkade skadestånd av samkommunen motsvarande hans lönefordran för den tid som tjänsteförhållandet hade varit avbrutet. Fråga om samkommunens skadeståndsskyldighet. Se KKO:1983-II-48 KKO:1996:78 KKO:1998:9 KKO:2000:14 KKO:2002:78 KKO:2004:65

SkL 3 kap 2 §