Labor court allows union claims that peacekeeping staff entitled to official travel allowance during training.

Puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvilla, jotka oli määrätty osallistumaan rauhanturvaamislain mukaiseen koulutukseen ja toimivat koulutuksen aikana myös koulutustehtävissä, oli oikeus valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaiseen päivärahaan mainitun koulutuksen ajalta.

Kantajat Akava r.y. STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön, Akavan, Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y:n ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n välillä 11.4.1986 tehdyssä valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamista koskevassa virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

Yleistä

1§ Valtion virkamiehelle suoritetaan tämän sopimuksen mukaisesti matkakustannusten korvauksena 1) virkamatkasta matkustamiskustannusten korvausta, päivärahaa, ateriakorvausta, majoittumiskorvausta ja yömatkarahaa; 2) auto- ja junavirantoimituksesta matkarahaa, päivärahaa, majoittumiskorvausta ja yömatkarahaa; sekä 3) oppikurssien ajalta matkustamiskustannusten korvausta, päivärahaa, ateriakorvausta, kurssipäivärahaa, majoittumiskorvausta ja yömatkarahaa.

3§ Virkamatka on matka, jonka virkamies tekee määräyksestä virkatehtävien hoitamista varten virkapaikan tai virantoimituspaikan ulkopuolelle. Virkamatkana ei sen sijaan pidetä työmatkaa tai siihen verrattavaa matkaa virkamiehen asunnolta virkapaikalle ja takaisin.

KANNE

Kanteen perustelut

Akava ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTKJ ovat valtiovarainministeriötä vastaan ajamassaan kanteessa lausuneet, että puolustusministeriön YKtoimisto oli 3.2.1987 lähettänyt YKkoulutuskeskukselle ohjeen, joka koski korvauksia ja päivärahoja YKkoulutuskeskuksessa järjestettävien koulutus ja valintatilaisuuksien ja sotilastarkkailijakurssien sekä ulkomailla järjestettävän rauhanturvaamiskoulutuksen ajalta. Ohjeessa oli vakinaisessa palveluksessa olevan henkilöstön palvelussuhteen ehtoja muutettu neuvottelematta asiasta järjestöjen kanssa.

Koska puolustusvoimiin kuuluvat oli koulutuksessa oloajaksi vapautettu muista palvelustehtävistä ja he saivat mainitulta ajalta kiinteän palkkauksensa virastaan, toimestaan tai tehtävästään, heille ei ohjeen mukaan maksettu rauhanturvaamiskoulutuksen ajalta virkaehtosopimuksen mukaista päivärahaa eikä rauhanturvaamishenkilöstön palvelussuhteen ehtojen perusteita koskevan valtioneuvoston päätöksen mukaista työansion menetyksen korvaavaa päivärahaa. Puolustusministeriön ohje oli sisällöltään ristiriitainen. Sen mukaan päivärahat maksettiin, jos koulutus tapahtui ulkomailla. Minkäänlaista erottelua kotimaassa ja ulkomailla tapahtuvan koulutuksen välillä ei missään virkaehtosopimuksen määräyksissä tai lainsäännöksissä ollut tehty.

Rauhanturvaamislainsäädännön kehittämistoimikunnan mietinnöistä (Komiteanmietinnöt 1982:62 ja 1983:59) kävi ilmi, että tarkoituksena oli ollut saada aikaan yhtenäisempi rauhanturvaamistehtäviä koskeva säännöstö. Kun laki Suomen osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaamistoimintaan, jäljempänä rauhanturvaamislaki oli säädetty, ei tarkoituksena ollut ollut muuttaa noudatettua käytäntöä eikä vähentää henkilöstön aikaisempia etuja. Uusi lainsäädäntö oli lähtenyt siitä, että laissa tarkoitetussa palvelussuhteessa ollut sai lukea palvelemansa ajan hyväkseen valtion palveluksena ikälisää, ylennystä, vuosilomaa ja muuta vastaavaa etuutta varten. Kantahenkilökunnan etuuksia YK-koulutuskeskuksessa oloajalta oli verrattava kantahenkilökunnan etuuksiin muussa palveluksessa.

Rauhanturvaamislainsäädännön kehittämistoimikunnan osamietinnössä oli kirjattu ennen uutta lakia vallinnut tilanne, jolloin kantahenkilökunnalle oli maksettu virkaehtosopimuksen mukaista päivärahaa. Toimikunta oli ehdottanut päivärahojen maksukäytännön säilyttämistä entisellään. Entistä käytäntöä oli noudatettu lain voimaantulon jälkeen yli kahden vuoden ajan. Virkaehtosopimuksen tarkoituksen ja vakiintuneen käytännön mukaisesti matkakustannusten korvaamisesta tehtyä virkaehtosopimusta tuli soveltaa kantahenkilökuntaan myös YK-koulutuksen osalta.

Kanteessa esitetty vaatimus

Akava ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ovat vaatineet työtuomioistuinta vahvistamaan, että kantahenkilökuntaan kuuluvilla on oikeus valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaiseen päivärahaan ajalta, jolloin he toimivat kouluttajina rauhanturvaamisjoukkoon kuuluvina joukon kotimaassa tapahtuvassa koulutuksessa myös 3.2.1987 jälkeiseltä ajalta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa oli kysymys henkilöstöstä, joka rauhanturvaamislain 5 §:n 1 momentin mukaisesti osallistui rauhanturvaamisorganisaatioissa palvelemista varten järjestettävään koulutukseen. Lain 7 §:n 1 momentin mukaan rauhanturvaamishenkilöstöllä tarkoitettiin rauhanturvaamisorganisaation kokoonpanoihin kuuluvia henkilöitä. Kanteessa tarkoitetut virkamiehet eivät kuuluneet näihin kokoonpanoihin eivätkä siis rauhanturvaamishenkilöstöön.

Lain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetusta koulutukseen osallistuvasta henkilöstöstä oli erotettava YK-koulutuskeskuksen varsinaiset kouluttajat, jotka virkoineen oli sinne pysyvästi siirretty. Nyt ei ollut kysymys näistä virkamiehistä, vaan lyhytaikaisesti, enintään muutaman viikon ajan vapaaehtoisesti koulutukseen osallistuvista. Koulutuksen tavoitteena oli valmentaa heitä rauhanturvaamispalvelukseen ulkomailla, johon he tulisivat myöhemmin siirtymään. He olivat koulutuskeskuksessa koulutettavina. Koulutukseen sisältyi luonnollisesti kouluttajakoulutusta, joten ne henkilöt, jotka tulisivat ulkomailla rauhanturvaamisorganisaatiossa toimimaan sotilaallisissa esimiestehtävissä, toimivat jo koulutuskeskuksessa osittain omien rauhanturvaamisorganisaation mukaisten alaistensa kouluttajina. Silti he olivat lain 5 §:n 1 momentin mukaisesti koulutuksessa olevia.

Ennen rauhanturvaamislain säätämistä ja sen edellyttämien hallinnollisten päätösten antamista rauhanturvaamistoimintaan liittyvässä koulutuksessa olevien asema oli ollut pääosin sääntelemättä. Puolustusvoimien palveluksesta rauhanturvaamiskoulutukseen osallistuva oli yleensä komennettu. Tällöin hän oli ollut normaalisti määräyksestä virkamatkalla, jonka matkakustannukset oli maksanut komentanut joukko-osasto. Nyt hän oli vapaa muusta palveluksesta koulutusta varten, eikä häntä komennettu siihen eikä myöskään määrätty virkamatkalle.

Rauhanturvaamislain 17 §:n mukaan rauhanturvaamishenkilöstön lisäksi myös lain 5 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa olevan, kanteessa tarkoitetun henkilöstön koulutusajalta suoritettavista etuuksista oli laissa säädetyn lisäksi voimassa, mitä niistä valtioneuvoston vahvistamien perusteiden ja valtiovarainministeriön lausunnon mukaisesti puolustusministeriön päätöksellä määrättiin. Palvelussuhteen ehtojen sääntely tapahtui siten yksipuolisilla hallinnollisilla päätöksillä, eikä etuuksista sovittu virkaehtosopimuksilla.

Lain 17 §:ssä tarkoitetussa järjestyksessä oli 19.12.1984 annettu valtioneuvoston päätös rauhanturvaamishenkilöstön palvelussuhteen ehtojen perusteista. Päätöksen 4 §:n 1 momentin mukaan rauhanturvaamislain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetussa koulutuksessa olevalle suoritettiin työansion menetyksen korvauksena päivärahaa, joka vastasi enintään kolmea neljäsosaa valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamista koskevan virkaehtosopimuksen mukaisesta päivärahan määrästä. Samassa momentissa esitetyn mukaan edellä sanottu ei koskenut rauhanturvaamislain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettua henkilöä. Mainitussa valtioneuvoston päätöksen kohdassa oli siten määrätty, ettei kanteessa tarkoitetulla henkilöstöllä ollut oikeutta päivärahaan koulutuksen ajalta. Heillä oli sen sijaan saman pykälän 2 momentin perusteella oikeus muun muassa vapaaseen majoitukseen ja muonitukseen.

Kanteessa tarkoitettuja kantahenkilökuntaan kuuluvia ei määrätty virkamatkalle kyseessä olevaan koulutukseen, kuten oli tapahtunut ennen rauhanturvaamislain säätämistä. Tämänkin vuoksi heiltä puuttui oikeus päivärahaan. Edellä mainitussa pääesikunnan ohjeessa oli määrätty, ettei vapaana muusta palveluksesta olevalle virkamiehelle suoritettu matkustussäännön mukaisia matkakustannusten korvauksia.

Vastineessa esitetty vaatimus

Valtiovarainministeriö on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

KANTAJIEN VASTASELITYS

Akava ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ovat vielä lausuneet, että puolustusvoimien palveluksessa oleva henkilöstö, joka osallistui rauhanturvaamisorganisaatiossa palvelemista varten järjestettävään koulutukseen, ilmoitti joukko-osastossaan olevansa käytettävissä rauhanturvaamistehtäviä varten. Tämän jälkeen asian käsitteli sotilasläänin esikunta, minkä jälkeen pääesikunta teki päätöksen siitä, ketkä lähetettiin koulutettaviksi ja rauhanturvaamistehtäviin. Vapaaehtoisuus näihin tehtäviin oli siten muodollista. Suostumuksen antamisen jälkeen eivät puolustusvoimien palveluksessa olevat hakeneet virkavapautta, vaan rauhanturvaamislain 21 §:n mukaisesti heille oli myönnettävä vapautus muista palvelustehtävistä.

Puolustusvoimien palveluksessa olevalle YK-koulutuskeskukseen koulutukseen lähtevälle annettiin virkamatkamääräys ja häneen sovellettiin valtion virkamiesten matkustussääntöä, jonka mukaan korvaukset maksettiin. Koulutukseen osallistuvalle matkakustannusten korvaukset suoritti YK-koulutuskeskus sekä koulutuskeskukseen saapumisen osalta että myös yksikköön palaamiskustannusten osalta. Lähettävä yksikkö ei suorittanut matkakustannusten korvausta.

Vapautus muista palvelustehtävistä oli puolustusvoimien erityisjärjestely. Kuten vastineessa mainitusta pääesikunnan ohjeesta kävi ilmi, ohje koski tilanteita, joissa joukko-osaston komentaja voi harkintavaltansa puitteissa antaa vapaata alaisilleen muun muassa urheilutilaisuuksia, pääsytutkintoon tähtäävää opiskelua ja neuvottelutilaisuuksia varten. Vapautus muista palvelustehtävistä oli tarkoitettu koskemaan sellaisia toimintoja, jotka eivät olleet virkatoimia, mutta jotka katsottiin hyödyllisiksi puolustusvoimien kannalta. Edellä mainituissa tarkoituksissa tehtäviä matkoja varten ei annettu matkamääräystä eikä suoritettu minkäänlaisia korvauksia.

Joukko-osaston komentajalla ei ollut harkintavaltaa sen suhteen, annettiinko rauhanturvaamislaissa tarkoitettua vapautusta muista palvelustehtävistä. Siirtyminen koulutettavaksi YK-koulutuskeskukseen ei ollut rinnastettavissa pääesikunnan kirjeessä tarkoitettuihin muihin tapauksiin, joissa vapautusta voitiin myöntää muusta palveluksesta. YK-koulutuskeskuksessa oloaikana puolustusvoimien palveluksessa olevien osalta oli kysymys saman työn tekemisestä kuin perusyksikössä. Kantahenkilökuntaan kuuluvat olivat koulutuskeskuksessa osittain koulutettavina, mutta sen jälkeen he jatkoivat normaaleja kouluttajan tehtäviään. Mikäli koulutus tapahtui ulkomailla, maksettiin koulutettaville päivärahaa valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamista koskevan virkaehtosopimuksen mukaisesti. Ulkomailla tapahtuva koulutus vastasi täysin Suomessa tapahtuvaa koulutusta.

Rauhanturvaamislain 5 ja 17 §:ssä tarkoitettu rauhanturvaamishenkilöstö oli Suomessa ollessaan nimenomaisesti muuta henkilöstöä kuin puolustusvoimien palveluksessa olevia eli siviilistä tulleita henkilöitä. Vaikka kantahenkilökuntaan kuuluva oli koulutuksessa ollessaan vapaana muusta palveluksesta, ei hänen Suomessa oloaikana voitu katsoa olevan virkaehtosopimuksen vaikutuksen ulkopuolella. Valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan virkamiesten palvelussuhteen ehdoista oli voimassa, mitä niistä virkaehtosopimuksilla määrättiin. Lain mukaan ei ollut mahdollisuutta poiketa virkaehtosopimuksen määräyksistä. Koska kantahenkilökuntaan kuuluvat olivat YK-koulutuskeskuksessa suorittamassa puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 7 kohdassa mainittuja tehtäviä, oli heihin sovellettava virkaehtosopimuksia.

Puolustusvoimien palveluksessa oleva allekirjoitti sitoumuksen palvelustaan rauhanturvaamislain mukaisesti vasta lähtiessään ulkomaille. Ulkomaille lähtöhetkestä alkaen hänelle myönnettiin virkavapautta omasta toimestaan. Tällöin lakkasivat virkaehtosopimuksen määräysten vaikutukset. Ulkomaille lähtöön asti kantahenkilökuntaan kuuluvalle puolustusministeriö maksoi palkkauksen kuten omasta virasta. Palkan ja muiden etuuksien maksu päättyi vasta siinä vaiheessa, kun kantahenkilökuntaan kuuluva allekirjoitti suomalaisessa valvontajoukossa palvelemista koskevan sitoumuksen. Tämä tapahtui vasta muutamaa tuntia ennen lähtöä valvonta-alueelle. Valtioneuvoston päätöksellä eikä myöskään puolustusministeriön päätöksellä ollut voitu kumota virkaehtosopimuksen määräyksiä.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Valtiovarainministeriö on vielä lausunut, että keskeistä asiassa oli se, että kanteessa tarkoitetut henkilöt eivät olleet rauhanturvaamishenkilöstöä rauhanturvaamislaissa tarkoitetuin tavoin ja että heidän etuutensa määräytyivät rauhanturvaamislain 17 §:n mukaan yksipuolisesti valtioneuvoston ja puolustusministeriön päätöksillä. Kantahenkilökuntaan kuuluville ei annettu YK-koulutuskeskukseen menoa varten virkamatkamääräystä. Heille annettiin määräys, jolla heidät vapautettiin muista palvelustehtävistä koulutusta varten. Määräyksellä oli muun muassa se vaikutus, että asianomainen sai rauhanturvaamishenkilöstön palvelussuhteen ehtojen perusteista annetun valtioneuvoston päätöksen 10 §:n nojalla matkakustannusten korvausta, muun muassa päivärahaa matkalta koulutuspaikkaan. Tämä ei kuitenkaan ollut virkaehtosopimukseen perustuvaa matkakustannusten korvausta.

Kun rauhanturvaamislakia säädettäessä sen 21 §:n 2 momenttiin oli otettu vapautusta muista palvelustehtävistä koskeva järjestely, tarkoituksena oli ollut käyttää hyväksi jo olemassa olevaa vakiintunutta hallinnollista järjestelyä. Järjestelyn luonnetta ei muuttanut se, että vapautuksen antaminen muista palvelustehtävistä kysymyksessä olevaa koulutusta varten ei ollut vapaaehtoista. Se seikka, että päiväraha suoritettiin ulkomailla tapahtuvan koulutuksen ajalta, ei perustunut virkaehtosopimukseen vaan puolustusministeriön 15.5.1986 antamaan erilliseen päätökseen.

Käsitys, jonka mukaan rauhanturvaamislainsäädäntö ja sen perusteella annetut määräykset eivät lainkaan koskisi puolustusvoimien palveluksesta YK-koulutuskeskukseen tai rauhanturvaamistehtäviin tulevia, oli virheellinen. Olipa koulutuksessa oleva tai rauhanturvaamishenkilöstöön kuuluva taustaltaan minkälainen vain, määräytyivät hänen oikeusasemansa ja etuutensa juuri rauhanturvaamislainsäädännön nojalla. Lain 21 § selvästi osoitti, että laki koski sekä puolustusvoimien palveluksesta että siviilistä tulevia.

Rauhanturvaamislain 17 §:ssä oli selvästi todettu, että lain 5 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa olevalle koulutusajalta suoritettavista etuuksista oli laissa säädetyn lisäksi voimassa, mitä niistä valtioneuvoston vahvistamien perusteiden ja valtiovarainministeriön lausunnon mukaisesti puolustusministeriön päätöksellä määrättiin. Vuonna 1984 säädetyllä rauhanturvaamislailla oli YK-koulutuskeskuksessa koulutuksessa olevien henkilöiden etuudet irroitettu virkaehtosopimusjärjestelmästä ja järjestetty ne edellä kerrotuin tavoin yksipuolisen hallinnollisen päätöksenteon varaisiksi. Virkaehtosopimukset eivät siten koskeneet näitä henkilöitä. Koulutuksessa olevat eivät rauhanturvaamislain 7 §:n 1 momentin mukaan kuuluneet rauhanturvaamishenkilöstöön. Koulutuksessa oloaikana ei oltu palvelussuhteessa. Koulutuksessa olevan henkilön oikeustila oli irroittunut taustapalvelussuhteesta ja hänen etuutensa määräytyivät edellä selostetuin tavoin yksipuolisen sääntelyn kautta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Akava ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kanteessa on kysymys siitä, onko sellaisilla puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvilla upseereilla ja toimiupseereilla, jotka Suomen osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaamistoimintaan annetun, jäljempänä rauhanturvaamislaiksi kutsutun lain 21 §:n 2 momentin mukaisesti on YK-koulutuskeskuksessa olon ajaksi vapautettu muista palvelustehtävistä, oikeus valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaisiin päivärahoihin. Lainkohdan mukaan puolustusvoimien palveluksessa oleva on vapautettava lain 5 §:ssä tarkoitetun koulutuksen ajaksi muista palvelustehtävistä, mistä johtuen hänelle ei myönnetä virkavapautta. Muille valtion palveluksessa oleville on koulutuksen ajaksi sitä vastoin annettava palkatonta virkavapautta tai vapautus työstään.

Rauhanturvaamislain 5 §:ssä on säädetty, että rauhanturvaamisorganisaatiossa palvelemista varten järjestettävästä koulutuksesta sekä rauhanturvaamistoiminnan valmius- ja järjestelytehtävistä määrää puolustusministeriö tulo- ja menoarviossa siihen myönnettyjen määrärahojen rajoissa. Puolustusministeriö voi siirtää näiden tehtävien hoitamisen saman lainkohdan 2 momentissa tarkoitetulla tavalla puolustusvoimille.

Selvityksen mukaan rauhanturvaamistoimintaa varten YKkoulutuskeskukseen kutsutut osallistuvat koulutukseen sen periaatteen mukaan, että muodostettava rauhanturvaamiskokoonpano kouluttaa pääosin itse itsensä. Tästä johtuen rauhanturvaamisjoukkoihin päällystönä osallistuvat, joita kanteessa tarkoitetut virkamiehet lähinnä ovat, huolehtivat muiden kouluttamisesta. Koulutusta antavat jossakin määrin myös koulutuskeskuksessa vakinaisesti työskentelevät virkamiehet ja sellaiset ulkopuolelta hankitut kouluttajat, jotka eivät ole valmistautumassa rauhanturvaamistehtäviä varten. Kun kanteessa on kysymys puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvien oikeudesta päivärahaan rauhanturvaamislain mukaisen koulutuksen ajalta, jota varten heidät on vapautettu muista palvelustehtävistä, työtuomioistuimen mielestä asian ratkaisemisen kannalta ei olennaista merkitystä ole sillä, missä määrin kantahenkilökuntaan kuuluva koulutusaikana itse toimii kouluttajana tai saa koulutusta.

Rauhanturvaamislain 17 §:ssä on säädetty rauhanturvaamishenkilöstön palvelussuhteiden ehtojen määräytymisestä. Koulutukseen osallistuvat, puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvat eivät koulutuksen aikana kuitenkaan ole rauhanturvaamishenkilöstöä. Samassa lainkohdassa on myös säädetty siitä, että lain 5 §:ssä tarkoitetussa koulutuksessa olevalle koulutusajalta suoritettavista etuuksista on samassa laissa säädetyn lisäksi voimassa, mitä niistä valtioneuvoston vahvistamien perusteiden ja valtioneuvoston lausunnon mukaisesti puolustusministeriön päätöksellä määrätään.

Valtioneuvoston 19.12.1984 antamasta, rauhanturvaamishenkilöstön palvelussuhteen ehtojen perusteita koskevasta päätöksestä käy ilmi, että kantahenkilökuntaan kuuluville ei koulutusajalta tule työansion menetyksen korvauksena maksettavaa päivärahaa. Säännös on seuraamus siitä, että kantahenkilökunnalle maksetaan kiinteä palkkaus tuolta ajalta. Palkkauksen säilyminen johtuu taas siitä, että kantahenkilökuntaan kuuluvalle ei myönnetä virkavapautta, vaan ainoastaan vapautus muista palvelustehtävistä koulutukseen osallistumista varten.

Kantahenkilökuntaan kuuluvien palkka koulutuksen ajalta määräytyy virkaehtosopimuksen mukaan. Perusteltua on päätellä, että rauhanturvaamislain 17 §:n säännöstä koulutusajalta suoritettavien etuuksien määräytymisestä ei sellaisenaan ole tarkoitettu sovellettavaksi kantahenkilökuntaan, jollei kysymys ole nimenomaan puheena olevan lainsäädännön mukaisista erityisistä eduista. Kantahenkilökuntaan kuuluvien muihin palkkausetuihin olisi tämän mukaisesti noudatettava kulloinkin voimassa olevien virkaehtosopimusten määräyksiä. Tätä käsitystä tukee se, että kantahenkilökuntaan kuuluvat ovat koulutuksen aikana edelleen puolustusvoimien palveluksessa aikaisemmissa viroissa tai toimissa - tosin muista palvelustehtävistään vapautettuina.

Usein mainitun virkaehtosopimuksen mukaan päivärahaa maksetaan virkamiehelle muun muassa sopimuksessa mainituilta virkamatkalta ja oppikurssien ajalta. Virkamatka on sopimuksen 3 §:ssä määritelty matkaksi, jonka virkamies tekee määräyksestä virkatehtävien hoitamista varten virkapaikan tai virantoimituspaikan ulkopuolelle.

Selvityksen mukaan puolustusministeriö ja pääesikunta valitsevat puolustusvoimien palveluksessa olevista, Yhdistyneiden Kansakuntien käyttöön asetetuissa rauhanturvajoukoissa palvelemaan halukkaiksi ilmoittautuneista upseereista ja toimiupseereista koulutukseen sopivat, minkä jälkeen pääesikunnan komento-osasto määrää valituksi tulleet rauhanturvaamistoimintaan koulutettaviksi. Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 7 kohdan mukaan puolustusvoimat myötävaikuttaa sanotunlaisten valvontajoukkojen järjestelytoimiin. Tähän nähden ja huomioon ottaen, että kantahenkilökuntaan kuuluvat suorittavat muista palvelutehtävistään vapautettuina koulutukseen osallistuessa myös koulutustehtäviä, sanottuun koulutukseen osallistumista on pidettävä kantahenkilökuntaan kuuluvien osalta heidän virkatehtäviinsä sisältyvänä. Aikaisemmin noudatettu käytäntö selvästi tukee tällaisen tulkinnan oikeellisuutta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluvilla, jotka on määrätty osallistumaan rauhanturvaamislain 5 §:ssä mainittuun koulutukseen ja toimivat koulutuksen aikana myös koulutustehtävissä, on oikeus valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaiseen päivärahaan myös 3.2.1987 jälkeiseltä ajalta.

Asian laatuun nähden saavat STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ja Akava kärsiä kulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Pohjanoksa, Ahlman, Sulkunen ja Koivistoinen.

Tuomio oli yksimielinen.