Supreme Court allows expert hearing and disclosure of confidential materials to ensure fair trial in child sexual abuse case.

A oli tuomittu käräjäoikeudessa rangaistukseen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. A oli vaatinut valituksessaan hovioikeudelle, että asiassa kuullaan asiantuntijana oikeuspsykologian dosentti C:tä. A oli pyytänyt lisäksi, että hovioikeus sallii hänen luovuttaa salassa pidettävän oikeudenkäyntiaineiston C:lle, jotta tämä voi asiantuntemuksensa pohjalta lausua asianomistajan kertomuksen luotettavuuteen liittyvistä epävarmuustekijöistä sekä niitä koskevien yleisten kokemussääntöjen soveltumisesta tähän yksittäiseen tapaukseen. Hovioikeus hylkäsi C:n kuulemista koskevan pyynnön eikä sallinut oikeudenkäyntiaineiston luovuttamista C:lle.

Korkein oikeus katsoi, että C:tä voidaan kuulla asiassa asiantuntijana A:n esittämistä teemoista. A:lla oli viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 23 §:n 3 momentin nojalla oikeus käyttää asianosaisasemansa perusteella saamiaan salassa pidettäviä tietoja antamalla niitä sisältävän oikeudenkäyntiaineiston C:lle tämän asiantuntijatehtävän suorittamiseksi, kun tämä oli A:n oikeusturvan kannalta välttämätöntä.

Asia palautettiin hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

JulkL 23 § 3 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Oulun käräjäoikeuden tuomio 21.10.2022 nro 22/141832, Rovaniemen hovioikeuden osapäätös 15.9.2023 nro 274 ja tuomio 21.11.2023 nro 23/146832 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian on ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Heikki Sneck ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeudenneuvokset Virve Salo ja Liisa Rintala-Satokangas sekä asessori Jimi Sillanpää. Hovioikeuden esittelijä osapäätöksen osalta Emilia Välimaa.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa on myönnetty oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan hovioikeuden osapäätöstä 15.9.2023 siltä osin kuin hovioikeus oli hylännyt vaatimukset salassa pidettävän oikeudenkäyntiaineiston luovuttamisesta ja oikeuspsykologian dosentti C:n kuulemisesta.

A vaati valituksessaan, että Korkein oikeus sallii oikeuspsykologian dosentti C:n kuulemisen asiassa asiantuntijatodistajana ja asian oikeudenkäyntiaineiston luovuttamisen asiantuntijalle.

Syyttäjä ja asianomistaja vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Syyttäjä ja asianomistaja ovat vaatineet A:lle rangaistusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Syytteen mukaan A on vuosina 2014-2015 tehnyt tekohetkellä 11-vuotiaalle asianomistajalle seksuaalisia tekoja koskettelemalla tätä vaatteiden päältä eri puolilta kehoa. A on kiistänyt menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla.

2. Käräjäoikeuden pääkäsittelyssä on kuultu asianosaisia sekä syyttäjän ja asianomistajan nimeämänä todistajana asianomistajan musiikkipsykoterapeuttina vuosina 2018-2022 toiminutta henkilöä, joka oli tehnyt vuonna 2020 asiaa koskevan rikosilmoituksen poliisille. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että asianomistajan varhaislapsuuteen on liittynyt muita traumaattisia kokemuksia kuin syytteessä mainittu menettely. Tuomiossa on käsitelty asianomistajaa koskevasta lääkärinlausunnosta ilmeneviä erinäisiä psyykkisiä oireita. Käräjäoikeus on pitänyt selvänä, että asianomistaja oli päätynyt terapiaan muista syistä kuin syytteessä tarkoitetusta menettelystä.

3. Käräjäoikeus on todennut, että asianomistaja oli maininnut A:n häneen kohdistamasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä ensimmäisen kerran terapeutille noin neljä-viisi vuotta syytteessä väitetyn rikoksen tekoajan päättymisen jälkeen. Asianomistaja ja terapeutti ovat käräjäoikeudessa kertoneet toisistaan poikkeavasti siitä, oliko terapeutti tiedustellut asianomistajalta hyväksikäytöstä ennen kuin asianomistaja oli itse tuonut sen esiin. Asianomistaja oli kertonut terapeutille seksuaalisen hyväksikäytön yksityiskohdista vasta myöhemmin.

4. Käräjäoikeus on näytön arvioinnissaan pitänyt asianomistajan yksityiskohtaista ja muuttumatonta kertomusta uskottavana ja katsonut, että syytä asianomistajan tietoiselle valehtelulle ei ollut nähtävissä. Muistivääristymien mahdollisuus ei ole ollut esitetyn näytön valossa todennäköinen, vaikka se ei ole ollut mahdoton. Käräjäoikeus on katsonut asianomistajan kertomuksen olevan niin vakuuttava, ettei sen pohjalta ole A:n syyllisyydestä jäänyt varteenotettavaa epäilyä. Käräjäoikeus on tuominnut A:n rangaistukseen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

7. Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn, jossa on kuultu asianosaisia sekä syyttäjän ja asianomistajan nimeämää terapeuttia. Hovioikeus ei ole muuttanut tuomiollaan käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

8. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko oikeuspsykologian dosentti C:tä tullut kuulla tässä asiassa rikosasian vastaajan A:n nimeämänä asiantuntijana. Ratkaistavana on myös se, onko rikosasian vastaajalla oikeus käyttää salassa pidettäviä tietoja luovuttamalla niitä sisältävän oikeudenkäyntiaineiston nimeämälleen asiantuntijalle asiantuntijatehtävän suorittamiseksi.

Asiantuntijat ja vastaajan oikeus esittää vastanäyttöä

Säännökset ja tulkinta-aineisto

9. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on oikeus esittää haluamansa näyttö asian tutkivalle tuomioistuimelle. Luvun 7 §:n perusteella asianosaisten asiana on lähtökohtaisesti hankkia asiassa tarpeelliset todisteet. Luvun 34 §:n mukaan asiantuntijaa kuullaan erityisiä tietoja vaativista kokemussäännöistä sekä niiden soveltamisesta asiassa ilmenneisiin seikkoihin.

10. Lain perusteluissa (HE 46/2014 vp s. 55) todetaan, että asiantuntijalausuntoihin usein sisältyy tietoa paitsi kokemussäännöistä myös tosiseikoista sekä johtopäätöksiä kokemussäännön soveltamisesta tosiseikkoihin. Asiantuntijalausunnoista ei ole perusteita rajata pois johtopäätöksiä kokemussäännön soveltamisesta tosiseikkoihin, koska nämä ovat usein tuomioistuimen päätöksenteon kannalta asiantuntijalausunnon olennaisinta sisältöä, jos rajaaminen ylipäätään olisi aina edes mahdollista. Asiantuntijalausunnolla nimenomaan pyritään samaan valaistusta sellaisista erityisiä tietoja vaativista kysymyksistä, jotka ovat tuomioistuimen asiantuntemuksen ulkopuolella.

11. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 35 §:n 1 momentin mukaan asiantuntijan on oltava rehelliseksi ja alallaan taitavaksi tunnettu. Pykälän 2 momentin mukaan asiantuntijana ei saa toimia se, joka on asiaan tai asianosaiseen sellaisessa suhteessa, että hänen puolueettomuutensa vaarantuu.

12. Luvun 36 §:n perusteella asiantuntija antaa lausuntonsa kirjallisesti. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan asiantuntijaa on kuultava tuomioistuimessa suullisesti, jos asianosainen sitä pyytää eikä kuuleminen ole ilmeisesti merkityksetöntä. Lain perustelujen (HE 46/2014 vp s. 35) mukaan asiantuntija antaa lausuntonsa lähtökohtaisesti aina kirjallisesti, jotta vastapuoli ja tuomioistuin saavat todisteen tietoonsa oikeudenkäynnin alussa, mikä puolestaan parantaa vastapuolen puolustautumismahdollisuuksia ja oikeudenkäynnin joutuisuutta.

13. Hovioikeuden tulee oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 6 luvun 5 §:n 2 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 9 §:n 3 momentin nojalla valvoa, että asiaan ei sekoiteta mitään siihen kuulumatonta eikä asiassa esitetä tarpeetonta todistelua. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 8 §:ssä säädetään, että näyttö voidaan esimerkiksi asiaan vaikuttamattomana tai muutoin tarpeettomana evätä. Rikosoikeudenkäyntilain 11 luvun 13 §:n 2 momentin nojalla todistelun rajoittamista koskeva päätös tulee perustella.

14. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista säädetään perustuslain 21 §:ssä, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) 14 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen edellyttää, että oikeudenkäynnin osapuolia ei aseteta epätasavertaiseen asemaan. Rikosasiassa vastaajan oikeuksiin kuuluu muun ohella oikeus esittää vastanäyttöä ja saada omat todistajansa kutsutuiksi sekä kuulustelluiksi.

Korkeimman oikeuden arviointi todistelun rajoittamisesta tässä asiassa.

16. Hovioikeus on hylännyt A:n pyynnön kuulla dosentti C:tä asiantuntijana ja perustellut ratkaisuaan viittaamalla A:n dosentti C:n kuulemiselle ilmoittamista teemoista eli valemuistojen ja muistivääristymien mahdollisuudesta tuomioistuinten saatavilla olevaan kattavaan oikeuskirjallisuuteen ja -käytäntöön.

18. Korkein oikeus toteaa tältä osin johtopäätöksenään, että asiassa ei ole perusteita rajoittaa A:n oikeutta nimetä dosentti C asiantuntijaksi asiassa ja kuulla häntä asiantuntijana esitetyistä teemoista. Kysymystä siitä, millä tavalla dosentti C:n kuuleminen tulee toimittaa ottaen huomioon oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 36 §:n säännös ja lain säännökset menettelystä hovioikeudessa, on perusteltua arvioida samassa yhteydessä, kun tuomioistuin päättää mainitun näytön vastaanottamisesta.

Asianosaisjulkisuus ja asianosaisen oikeus käyttää salassa pidettäviä tietoja

Sovellettavat säännökset

19. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on oikeus saada tieto muunkin kuin julkisen oikeudenkäyntiasiakirjan sisällöstä. Pykälän 2 momentissa säädetään poikkeuksista, jolloin asianosaisella ei ole kuvattua tiedonsaantioikeutta.

20. Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan, että asianosaisjulkisuus on keskeinen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osa-alue. Asianosaisjulkisuus liittyy kiinteästi kuulemisperiaatteeseen, joka tarkoittaa sitä, että asianosaiselle on aina varattava tilaisuus tulla kuulluksi ja esittää näkemyksensä asiassa. Asianosaisen tulee saada tilaisuus lausua käsityksensä asiaan vaikuttavista asiakirjoista. (HE 13/2006 vp s. 4 ja 48).

21. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa ei ole säädetty siitä, miten asianosainen saa käyttää asemansa perusteella saamiaan salassa pidettäviä tietoja. Lain 2 §:n 3 momentin mukaan siltä osin kuin tuossa laissa ei toisin säädetä, tuomioistuimessa sovelletaan, mitä julkisuuslaissa säädetään.

22. Julkisuuslain 23 §:ssä säädetään vaitiolovelvollisuudesta ja hyväksikäyttökiellosta. Pykälän 2 momentin perusteella vaitiolovelvollisuus salassa pidettävästä asiakirjasta koskee muun ohella sitä, joka on saanut salassa pidettäviä tietoja lain tai lain perusteella annetun luvan nojalla, jollei laista tai sen perusteella annetusta luvasta muuta johdu. Asianosainen, hänen edustajansa tai avustajansa ei saa ilmaista sivullisille asianosaisaseman perusteella saatuja salassa pidettäviä tietoja, jotka koskevat muita kuin asianosaista itseään.

23. Saman pykälän 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitettu henkilö ei saa käyttää salassa pidettäviä tietoja omaksi taikka toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi. Asianosainen, hänen edustajansa tai avustajansa saa kuitenkin käyttää muita kuin asianosaista itseään koskevia tietoja, kun kysymys on sen oikeuden, edun tai velvollisuuden hoitamista koskevasta asiasta, johon asianosaisen tiedonsaantioikeus on perustunut.

24. Julkisuuslain 23 §:n 3 momentin perusteluissa (HE 30/1998 vp s. 85) todetaan, että momentin viimeisessä lauseessa on kysymys asianosaista koskevasta poikkeuksesta hyväksikäyttökieltoon. Säännös merkitsee, että tietoja voi käyttää paitsi samaa asiaa eri muutoksenhakuasteissa käsiteltäessä myös muussa viranomaisessa vireille pantavassa asiassa, jos viimeksi mainitussakin tapauksessa on kysymys saman oikeuden, velvollisuuden tai edun hoitamista koskevasta asiasta. Julkisuuslain perusteluissa on toisaalta kiinnitetty huomiota siihen, että keinotekoisilla järjestelyillä ei voida laajentaa tiedonsaantioikeutta (s. 66).

Julkisuuslain 23 §:n 3 momentin tulkinta

25. Julkisuuslain 23 §:n 3 momentin jälkimmäisen lauseen perusteella asianosaisella on oikeus käyttää muuta kuin itseään koskevaa salassa pidettävää tietoa siinä asiassa, jossa hän on asianosaisena ja jossa hän on tämän asemansa perusteella saanut tietoa. Tätä tukee myös säännöksen ruotsinkielisen version muotoilu (”en part --- får dock använda en uppgift --- när det är fråga om ett ärende som gäller den rätt, det intresse eller den skyldighet som partens rätt att få information har grundat sig på”).

27. Korkein oikeus kiinnittää huomiota edelleen siihen, että asiantuntijoista säädetään pitkälti samalla tavoin riippumatta siitä, onko asiantuntijatodistelu asianosaisen vai tuomioistuimen hankkimaa. Kun tuomioistuin pyytää asiantuntijalausunnon, se voi julkisuuslain 26 §:n 3 momentin nojalla antaa asiantuntijalle salassa pidettäviä tietoja siltä osin kuin se on välttämätöntä asiantuntijan tehtävän suorittamiseksi. Kun näytön hankkiminen kuuluu ensisijaisesti asianosaisille, voidaan pitää johdonmukaisena, että myös asianosaiset voivat oikeudenkäynnissä käyttää salassa pidettäviä tietoja oikeusturvansa edellyttämän asiantuntijatodistelun järjestämiseksi.

28. Julkisuuslain 23 §:n 2 momentin perusteella on myös perusteltua katsoa, että asiantuntija, joka saa asianosaiselta lain 23 §:n 3 momentin perusteella salassa pidettävää tietoa, on siitä salassapitovelvollinen.

29. Asianosaisen oikeus hyödyntää salassa pidettävää tietoa ei kuitenkaan oikeuta häntä paljastamaan sitä kenelle tahansa puolustautumisen verukkeella. Keinotekoisissa tiedonluovutustilanteissa ei ole kysymys laissa tarkoitetusta sen asian hoitamisesta, johon tiedonsaantioikeus on perustunut. Asianosaisen ei ole myöskään perusteltua käyttää salassa pidettävää tietoa laajemmin tai yksityiskohtaisemmin kuin hänen oikeusturvansa yksittäistapauksessa edellyttää. Asianosaisen oikeutta tiedon hyväksikäyttöön rajoittavat rikoslain 38 luvun 1 §:n ja 2 §:n säännökset salassapitorikoksesta ja salassapitorikkomuksesta.

30. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että rikosasian vastaajalla on oikeus käyttää puolustuksensa järjestämiseksi asianosaisasemansa perusteella saamiaan salassa pidettäviä tietoja antamalla niitä samassa oikeudenkäynnissä kuultavalle asiantuntijalle siltä osin kuin se on välttämätöntä asiantuntijatehtävän suorittamiseksi ja vastaajan oikeusturvan edellyttämän oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistamiseksi.

Salassa pidettävien tietojen käyttäminen tässä asiassa

31. A on vaatinut, että hovioikeus sallii hänen käyttää salassa pidettäviä tietoja luovuttamalla salassa pidettävän oikeudenkäyntiaineiston A:n asiantuntijaksi nimeämälle dosentti C:lle. Hovioikeus on hylännyt pyynnön. Hovioikeuden ratkaisun on asiallisesti katsottava tarkoittavan kieltoa luovuttaa tietoja dosentti C:lle.

32. Korkein oikeus toteaa, että asianosaisen salassa pidettäviin oikeudenkäyntiasiakirjoihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet seuraavat suoraan laista. Edellä julkisuuslain 23 §:n 3 tulkinnasta lausutun perusteella A:lla on oikeus käyttää puolustuksensa järjestämiseksi oikeudenkäyntiasiakirjojen sisältämiä salassa pidettäviä tietoja, kun se on tässä oikeudenkäynnissä välttämätöntä hänen oikeusturvansa kannalta. Korkein oikeus on edellä hyväksynyt dosentti C:n kuulemisen asiassa asiantuntijana A:n nimeämistä teemoista. Hänelle tässä asiassa annetun asiantuntijatehtävän asianmukainen hoitaminen edellyttää myös salassa pidettävään oikeudenkäyntiaineistoon perehtymistä.

Asian palauttaminen

33. A:n nimeämän todistelun epääminen on rajoittanut A:n puolustautumismahdollisuuksia tavalla, joka on ristiriidassa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden kanssa. Tämä ja oikeusastejärjestys huomioon ottaen asia on palautettava hovioikeuteen kokonaan uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden osapäätös ja tuomio kumotaan.

A:n pyyntö oikeuspsykologian dosentti C:n kuulemisesta asiantuntijana hyväksytään.

Asia palautetaan Rovaniemen hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia viipymättä uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palauttamisen syy siinä laillisesti meneteltävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero, Tuija Turpeinen ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Juha Pihlamaa.

---

[SV]

A hade i tingsrätten dömts till straff för sexuellt utnyttjande av barn. A hade i sina besvär till hovrätten yrkat att docenten i rättspsykologi, C hörs som sakkunnig i målet. A hade dessutom begärt att hovrätten tillåter honom att överlämna sekretessbelagt rättegångsmaterial till C, så att C utifrån sin expertis kunde uttala sig om osäkerhetsfaktorer angående tillförlitligheten av målsägandens berättelse samt om hur allmänna erfarenhetssatser gällande dessa passade in på detta enskilda fall. Hovrätten förkastade begäran om att C skulle höras och tillät inte att rättegångsmaterialet lämnades ut till C.

Högsta domstolen ansåg att C kan höras som sakkunnig i målet angående de teman som A framfört. A hade med stöd av 23 § 3 mom. lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet rätt att använda de sekretessbelagda uppgifter som han hade fått i egenskap av part, genom att ge det rättegångsmaterial som innehöll uppgifterna till C för utförande av sakkunniguppdraget, eftersom detta var nödvändigt med hänsyn till A:s rättsskydd.

Målet återförvisades till hovrätten för att behandlas på nytt.

OffentlighetsL 23 § 3 mom