Smuggling conviction dismissed due to self-incrimination protection, but civil tax damage liability upheld by Supreme Court.

A oli salakuljettanut maahan nuuskaa ja jättänyt maksamatta siitä suoritettavat tupakkaverosta annetun lain ja valmisteverotuslain mukaiset verot. Vaikka A:han kohdistettu syyte törkeästä veropetoksesta hylättiin itsekriminointisuojan perusteella, A oli velvollinen korvaamaan saamatta jääneistä veroista Verohallinnolle aiheutuneen vahingon.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Lapin käräjäoikeuden tuomio 17.2.2021 nro 21/107318

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli ollut yhdessä erään toisen henkilön kanssa suunnittelemassa ja toteuttamassa nuuskan laitonta maahantuontia tuomalla maahan tupakkalain vastaisesti nuuskaa yhteensä 129 600 grammaa yli tuontirajoituksen. A oli jättänyt maahantuonnin yhteydessä ilmoittamatta tuomansa nuuskan ja näin menettelemällä välttänyt ja yrittänyt välttää maksamasta tupakkaveroa. Teolla oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä ja sitä oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä ottaen huomioon muun muassa se, että nuuskaa oli tuotu maahan kolmella eri kerralla tekoajan ollessa noin vuosi, sekä myös nuuskan haitalliset terveysvaikutukset.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n 5.3.2017-8.3.2018 tehdyistä salakuljetuksesta ja törkeästä veropetoksesta yhteiseen 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä velvoitti hänet yhteisvastuullisesti erään toisen henkilön kanssa suorittamaan Verohallinnolle vahingonkorvauksena vältetyistä veroista 7 978,80 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Maija Mononen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 1.4.2022 nro 22/113555

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Auli Vähätörmä, Teija Ahola ja Henna Niemi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna kysymykseen itsekriminointisuojan vaikutuksesta törkeän veropetoksen syyksilukemiseen sekä kysymykseen vahingonkorvausvelvollisuudesta.

A vaati valituksessaan, että syyte törkeästä veropetoksesta sekä Verohallinnon vahingonkorvausvaatimus hylätään.

Syyttäjä ja Verohallinto vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Välitoimi

Syyttäjä, Verohallinto ja A antoivat Korkeimman oikeuden heiltä pyytämät lausumat ratkaisun KKO 2024:39 merkityksestä asian ratkaisemisen kannalta sekä itsekriminointisuojan merkityksestä arvioitaessa A:n vahingonkorvausvelvollisuutta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 5.3.2017-8.3.2018 ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa erään toisen henkilön kanssa nuuskan maahantuontia tupakkalain vastaisesti. Nuuskasta ei ollut tehty valmisteveroilmoitusta maahantuonnin yhteydessä. A oli näin menetellessään välttänyt ja yrittänyt välttää maksamasta tupakkaveroa. Käräjäoikeus on tuominnut A:n salakuljetuksesta ja törkeästä veropetoksesta yhteiseen 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä suorittamaan vahingonkorvausta Verohallinnolle.

2. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Kysymyksenasettelu

3. Korkeimmassa oikeudessa on ensinnä kysymys siitä, voidaanko A:n syyksi lukea törkeä veropetos ottaen huomioon itsekriminointisuojaa koskeva periaate. Toiseksi asiassa on kysymys A:n vahingonkorvausvelvollisuudesta Verohallinnolle.

Itsekriminointisuojan merkitys

5. Korkein oikeus toteaa, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole väitettykään olevan sellaisia seikkoja, joiden vuoksi itsekriminointisuojan merkitystä olisi arvioitava A:n osalta toisin kuin ratkaisussa KKO 2024:39. A:n menettelyä ei siten voida lukea hänen syykseen veropetosrikoksena. A:n syyksi jää syytekohdassa 1 tarkoitettu salakuljetus.

Rangaistuksen määrääminen

6. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on saman luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

7. Salakuljetuksesta on tuomittava sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Tuontia koskevien säännösten vastaisesti maahan tuodun nuuskan yhteismäärä 129 600 grammaa on ollut suuri, ja menettelyllä on tavoiteltu huomattavaa hyötyä. Nuuskaa on tuotu maahan kolmella eri kerralla, mikä osoittaa menettelyn suunnitelmallisuutta. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta salakuljetuksesta on kuusi kuukautta vankeutta.

Vahingonkorvausvelvollisuus

8. Asiassa on arvioitava vielä, onko A velvollinen suorittamaan Verohallinnolle valmisteverotuslain ja tupakkaverosta annetun lain nojalla kannettavien verojen saamatta jäämiseen liittyen vahingonkorvausta, vaikka syyte törkeästä veropetoksesta hylätään itsekriminointisuojasta johtuvista syistä.

9. Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Lain 5 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvaus käsittää hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon, muun ohella silloin, kun vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla.

10. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 1 §:n mukaan syyteasian yhteydessä voidaan ajaa syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta.

11. Korvausvaatimuksen tutkiminen edellyttää, että vaatimuksen perusteena olevat seikat ilmenevät syytteessä esitetystä teonkuvauksesta tai että niihin on ainakin vedottu itse korvausvaatimuksessa. Tuomioistuin voi perustaa ratkaisunsa korvausasiassa vain seikkaan, johon on näin vedottu. (KKO 2005:19, kohta 9.)

12. Verohallinto on vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan sille vahingonkorvauksena vältetyistä veroista 7 978,80 euroa viivästyskorkoineen. Verohallinto on vedonnut korvausvelvollisuuden perustavana tosiseikastona siihen, että A oli ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa nuuskan laitonta maahantuontia ja että nuuskasta oli jätetty tekemättä lainmukaiset ilmoitukset tupakkaveron määräämiseksi. Vahingonkorvauksen tuomitsemiselle oli siten peruste, vaikka A:ta ei tuomittaisi rangaistukseen törkeästä veropetoksesta.

13. Korkein oikeus toteaa, että nuuska on tupakkaa sisältävä tuote, joka on tupakkaverosta annetun lain 1 §:n 1 momentissa ja 2 §:n 2 momentissa säädetty tupakkaveron alaiseksi. Tupakkaverosta annetussa laissa tarkoitettuun tupakkaveroon sovelletaan valmisteverotuslain 1 §:n 2 momentin mukaan myös valmisteverotuslakia.

14. Valmisteverotuslain 7 §:n mukaan veron suorittamisvelvollisuus syntyy pääsäännön mukaan silloin, kun valmisteveron alainen tuote luovutetaan kulutukseen Suomessa. Lain 8 §:n 2 kohdan mukaan kulutukseen luovutuksella tarkoitetaan valmisteveron alaisten tuotteiden hallussapitoa väliaikaisen verottomuuden järjestelmän ulkopuolella, jos valmisteveroa ei ole suoritettu valmisteverotuslain tai asianomaisen valmisteverolain nojalla.

15. Tekoaikaan voimassa olleen valmisteverotuslain 72 §:n (495/2014) 1 momentin mukaan valmisteveroa ei kanneta toisessa jäsenvaltiossa kulutukseen luovutetuista tuotteista, jotka yksityishenkilö hankkii omaan käyttöönsä ja itse kuljettaa mukanaan Suomeen. Jos yksityishenkilö hankkii tuotteita muutoin kuin pykälän 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, hän on pykälän 4 momentin mukaan velvollinen suorittamaan tuotteista veron, jonka perusteesta ja määrästä säädetään asianomaisessa valmisteverolaissa. Yksityishenkilön on lisäksi noudatettava kaupalliseen tarkoitukseen toimitettavien tuotteiden verotusta ja valvontaa koskevia valmisteverotuslain säännöksiä.

16. Valmisteverotuslain 75 §:n (182/2010) 1 momentin mukaan jos toisessa jäsenvaltiossa kulutukseen luovutettuja valmisteveron alaisia tuotteita pidetään hallussa kaupallisessa tarkoituksessa Suomessa niiden täällä tapahtuvaa luovuttamista tai käyttöä varten, niistä on kannettava valmistevero Suomessa. Pykälän 2 momentin mukaan verovelvollinen on se, joka luovuttaa tuotteet tai pitää hallussaan luovutukseen tarkoitettuja tuotteita tai jolle tuotteet luovutetaan Suomessa.

17. Edellä mainittujen säännösten perusteella toisessa jäsenvaltiossa jo kulutukseen luovutetun valmisteveron alaisen tuotteen kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuva tuonti toisesta jäsenvaltiosta synnyttää veron suorittamisvelvollisuuden (ks. myös KHO 2020:119 ja KHO 2018:54). Jos tällä tavoin maahan tuodusta nuuskasta jätetään tupakkavero suorittamatta, aiheutuu menettelystä Verohallinnolle taloudellista vahinkoa. Mikäli menettely täyttää salakuljetusrikoksen tunnusmerkistön, vahinko on aiheutettu vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:ssä edellytetyllä tavalla rangaistavaksi säädetyllä teolla, vaikka verotusta koskevan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä ei voida lukea tekijän syyksi.

18. Tässä asiassa A:n on selvitetty olleen suunnittelemassa ja toteuttamassa nuuskan laitonta maahantuontia yhdessä toisen henkilön kanssa. Menettelystä on aiheutunut Verohallinnolle vahinkoa, kun nuuskaa on tuotu maahan säännösten vastaisesti ja siitä suoritettavat valmisteverotuslain ja tupakkaverosta annetun lain mukaiset määrältään riidattomat verot on jätetty maksamatta. Vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla. Näin ollen A on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon Verohallinnon vaatimuksen mukaisesti.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Syyte törkeästä veropetoksesta kohdassa 2 hylätään, ja A vapautetaan tältä osin tuomitusta rangaistuksesta.

A tuomitaan hänen syykseen kohdassa 1 luetusta salakuljetuksesta 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Vankeusrangaistus on ehdollinen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Huovila, Tuomo Antila, Eva Tammi-Salminen, Alice Guimaraes-Purokoski ja Kaarlo Hakamies. Esittelijä Silja Leino.

---

[SV]

A hade smugglat snus in i landet och underlåtit att betala skatter enligt lagen om tobaksaccis och punktskattelagen. Fastän åtalet mot A för grovt skattebedrägeri förkastades på grund av skyddet mot självinkriminering, var A skyldig att ersätta Skatteförvaltningen för den skada som uppkommit till följd av de uteblivna skatterna.