Supreme Court upheld lower court ruling that losing party must pay litigation costs separately from property value in mortgage dispute.
Finlandia (FI)
Sintesi Legislator
Generato dall'IAThe Supreme Court of Finland upheld the lower courts' decision requiring the losing property owner to pay the bank's litigation costs separately from the property value. The bank claimed costs up to 2,000 marks, while the owner argued these should be deducted from the property valuation. The court ruled that the law does not support including litigation costs within the property value payment. Consequently, the owner remains liable for the full litigation costs in addition to the debt secured by the mortgage.
Regesto Legislator
Generato dall'IAOikeudenkäymiskaaren 21 luku 1 §:n nojalla hävinnyt osapuoli on velvollinen korvaamaan vastustajan oikeudenkäyntikulut; oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus määräytyy erikseen pantin arvosta maksettavasta määrästä eikä niitä voida vähentää pantin arvosta.
Parole chiave
Generato dall'IADisposizioni normative citate
Generato dall'IADecisioni correlate
Generato dall'IATesto completo
Pankki oli vaatinut sille pantattujen kiinnitettyjen haltijavelkakirjojen nojalla kiinteistön omistajalta suoritusta kiinteistön arvosta. Hävittyään jutun kiinteistön omistaja oli velvollinen korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut itse eikä korvausta tuomittu vain kiinteistön arvosta.
OK 21 luku 1 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Seinäjoen käräjäoikeudessa
Merita Pankki Oy (pankki) vaati Kiinteistö Oy Seinäjoen Joupinpuistoa (yhtiö) vastaan ajamassaan kanteessa, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan pankille erään valuuttaluoton pääoma 1 867 215,30 markkaa, erääntynyt korko 60 772,72 markkaa ja viivästyskorkoa sekä pääomalle että erääntyneelle korolle 24.9.1993 alkaen yhtiön Seinäjoen kaupungissa Joupin kaupunginosassa korttelissa 19 omistaman tontin nro 1 arvosta pankin hallussa 19.5.1988 päivätyn yleispanttaussitoumuksen perusteella olevien ja tonttiin kiinnitettyjen 19.5.1988 päivättyjen haltijavelkakirjojen nrot 1 ja 2, kumpikin pääomaltaan miljoona markkaa 16 prosentin korkoineen, ja enintään 2 000 markan perimiskulujen määrään saakka. Lisäksi pankki vaati yhtiön velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 11 100 markalla korkoineen.
Vastaus
Yhtiö kiisti kanteen osittain vedoten muun ohessa siihen, ettei pankki ollut selvittänyt vaatimansa 60 772,72 markan koron osalta, oliko tuo määrä korkoa vai viivästyskorkoa ja miltä ajalta se oli kertynyt. Yhtiö vastusti sen itsensä velvoittamista korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut katsoen, että kaikki kulut oli tuomittava vain pantin arvosta.
Käräjäoikeuden tuomio 12.8.1997
Käräjäoikeus katsoi pankin esittämistä asiakirjoista ilmenevän, että viivästyskorkoa oli vaadittu 24.9.1993 alkaen eikä asiakirjoista näkynyt, että 60 772,72 markan määrään sisältyisi viivästyskorkoja. Kun pankki oli tehnyt todennäköiseksi, ettei mainittuun määrään sisältynyt viivästyskorkoja ja kun yhtiö ei ollut näyttänyt sanottua seikkaa virheelliseksi, käräjäoikeus ratkaisi tämän riitakohdan pankin hyväksi. Oikeudenkäyntikulujen osalta käräjäoikeus katsoi, että yhtiön vaatimus oikeudenkäyntikulujen sisällyttämisestä kiinteistön arvosta maksettavaksi tuomittavaan määrään ei perustunut lakiin.
Käräjäoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan valuuttaluoton pääoman, erääntyneen koron ja viivästyskoron vaaditulla tavalla tontin arvosta siihen kiinnitettyjen haltijavelkakirjojen määrään saakka ja korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut 11 100 markalla korkoineen.
Vaasan hovioikeuden tuomio 6.11.1997
Yhtiö valitti hovioikeuteen ja vaati pankin kanteen hylkäämistä niiltä osin kuin siinä oli vaadittu korkoa korolle ja yhtiön velvoittamista itse korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut.
Korkokysymyksen osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut.
Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus lausui, että oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus määräytyi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten mukaisesti. Yhtiö oli käräjäoikeudessa vastustanut kannetta eräiltä osilta. Kun sen väitteet oli hylätty, se oli hävinnyt jutun ja siis velvollinen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta. Pankilla velkojana ei ollut ollut velvollisuutta vaatia kuluja sisällytettäväksi pantin arvosta otettavaan määrään. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Yhtiölle myönnettiin valituslupa. Yhtiö vaati valituksessaan hovioikeuden tuomion kumoamista ja pankin kanteen hylkäämistä niiltä osin kuin siinä oli vaadittu viivästyskorkoa 60 772,72 markan suuruisille selvittämättömille koroille ja yhtiön velvoittamista itse korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut.
Pankki vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.2.1999
Perustelut
Kanteessa vaaditun 60 772,72 markan korkoerän osalta Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden jo hyväksymät käräjäoikeuden tuomion perustelut.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian on ratkaissut laamanni Heinonen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Auerma, Varila ja Jorma Rudanko, joka on myös esitellyt asian.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Paasikoski, Suhonen, Raulos, Palaja ja Kitunen. Esittelijä Ismo Kovanen.
---
[SV]
En bank hade med stöd av intecknade innehavarskuldebrev som pantsatts hos banken krävt en fastighetsägare på betalning ur en fastighets värde. Efter att ha förlorat målet var fastighetsägaren själv skyldig att ersätta banken för rättegångskostnaderna och ersättning dömdes inte ut endast ur fastighetens värde.
RB 21 kap 1 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.