Supreme Court dismisses charge for violating air transport rules due to lack of proper publication and explicit mandate. The court held that the defendant could not be liable for breaking unpublicized regulations. The court ruled that the defendant could not be held liable for violating unpublicized regulations. The court dismissed the charge because the specific regulations were not properly published or explicitly mandated. The court found the defendant could not be liable for breaking unpublicized regulations. The court dismissed the charge because the specific regulations were not properly published or explicitly mandated. The court found the defendant could not be liable for breaking unpublicized regulations.

Ilmailuhallitus oli määrännyt, että vaarallisten aineiden ilmakuljetuksissa oli noudatettava kulloinkin voimassa olevaa kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) vaarallisten aineiden kuljetussäännöstöä. Kun syytteessä tarkoitetun ilmakuljetuksen tapahtuessa voimassa ollutta kuljetussäännöstöä ei ollut nimenomaisesti määrätty noudatettavaksi eikä määräystä ja säännöstöä asianmukaisesti julkaistu, ilmailulain 68 §:n 1 momenttiin, jossa on säädetty rangaistavaksi ilmailulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten rikkominen, perustuva syyte kuljetussäännöstön määräysten rikkomisesta hylättiin.

IlmailuL 68 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Helsingin raastuvanoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi A:ta vastaan ajamassaan syytteessä muun muassa seuraavaa:

A oli 20.11.1984 Vantaan kautta lentoteitse vienyt maasta Thaimaahan 17 100 ajopanossarjaa 60 mm KRH-kranaatteihin ja 1 800 ajopanossarjaa 81 mm KRH-kranaatteihin sekä 200 kappaletta lisäpanoksia, jotka sisälsivät räjähdysainetta yhteensä noin 456 kiloa, vaikka niiden kuljettaminen lentokoneessa oli ollut kiellettyä. A oli myös tahallaan antanut kuljetusasiakirjoissa ja pakkausmerkinnöissä vääriä tietoja. Ajopanossarjat oli merkitty rahtiluetteloon sanalla "Cartridges" eli patruunoita.

Tämän vuoksi virallinen syyttäjä ilmailulain 49 §:n 2 momentin ja ilmailuasetuksen 108 §:n sekä ilmailuhallituksen vaarallisten aineiden ilmakuljetuksesta 10.1.1984 antaman ilmailumääräyksen OPS M1-18 nojalla vaati, että A tuomitaan rangaistukseen ilmaliikennerikoksesta.

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 3.6.1991

Kuultuaan A:ta syytteestä raastuvanoikeus lausui päätöksessään seuraavaa:

Ilmailulain 49 §:n 2 momentin mukaan ilmailuhallitus saattoi yleisistä järjestys- ja turvallisuussyistä kieltää myös muun tavaran kuin sotatarvikkeiden kuljetuksen ilma-aluksessa ja antaa siitä tarkempia määräyksiä. Ilmailuasetuksen 108 §:ssä valtuutettiin ilmailuhallitus antamaan tarkempia määräyksiä mainitunlaisen tavaran kuljettamisesta ilma-aluksessa. Ilmailumääräys OPS M1-18, "Vaarallisten aineiden ilmakuljetus", joka oli annettu 10.1.1984, oli tullut voimaan 1.8.1984 ilmailuhallituksen päätöksellä.

Raastuvanoikeus totesi, että ilmailumääräyksessä OPS M1-18 oli viitattu Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) Annex 18:n normeihin ja suosituksiin sekä määrätty, että vaarallisten aineiden ilmakuljetuksissa oli noudatettava mainitun järjestön julkaisemaa vaarallisten aineiden kuljetussäännöstöä. Mainittua kuljetussäännöstöä ei syytteessä tarkoitettuna aikana kuitenkaan ollut käännetty suomeksi tai ruotsiksi. Ilmailumääräys ja sen sisältö oli ilmailuviranomaisten toimesta saatettu sangen suppean ryhmän kuten lentoyhtiöiden sekä erilaisten ilmailualan yhdistysten tietoon.

Raastuvanoikeus katsoi, ettei syytekirjelmässä mainitun ilmailumääräyksen voimaan saattaminen ollut tapahtunut siinä järjestyksessä, että sillä olisi, edes suomenkielisenäkään, rikosasiassa oikeudellisesti velvoittavaa merkitystä.

Tämän vuoksi ja koska muitakaan määräyksiä ei esitetyn selvityksen mukaan oltu annettu, raastuvanoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt hänen viakseen väitettyyn ilmaliikennerikokseen.

Helsingin hovioikeuden päätös 29.6.1993

Hovioikeus, jossa virallinen syyttäjä haki muutosta, ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 2.12.1993.

Virallinen syyttäjä on valituksessaan toistanut A:han kohdistamansa syytteen.

A on vastannut valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 19.1.1995

Perustelut

Ilmailulain 49 §:n 2 momentin mukaan ilmailuhallitus voi yleisistä järjestys- ja turvallisuussyistä kieltää tavaran kuljetuksen ilma-aluksessa ja antaa siitä tarkempia määräyksiä. Ilmailuasetuksen 108 §:n mukaan ilmailuhallituksella on oikeus antaa tarkemmat määräykset siitä, millä ehdoilla ilma-aluksessa saadaan kuljettaa tavaraa, joka aikaansaa tulipalon tai räjähdyksen vaaran tai terveydellistä haittaa, vaikuttaa ilma-aluksen mittareihin tai radiolaitteisiin, erittää kaasua, aiheuttaa radioaktiivista säteilyä tai joka muutoin vaikuttaa haitallisesti alukseen, sen miehistöön tai matkustajiin tahi jota muusta syystä on pidettävä haitallisena turvallisuudelle tai yleistä järjestystä häiritsevänä ilma-aluksessa. Ilmailulain 68 §:n nojalla se, joka rikkoo tuota lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä on tuomittava rangaistukseen ilmaliikennerikoksesta.

Ilmailuhallitus on ilmailulain 49 §:n 2 momentin ja ilmailuasetuksen 108 §:n nojalla, viitaten kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) Annex 18 normeihin ja suosituksiin, 10.1.1984 päätöksellään nro 2905/01/84 antanut ilmailumääräyksen OPS M1-18. Ilmailumääräyksen 2 kohdassa on määräyksen soveltamisesta todettu, että vaarallisten aineiden ilmakuljetuksissa on noudatettava kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) julkaisemaa vaarallisten aineiden kuljetussäännöstöä Doc 9284-AN/905, Technical Instructions for the Safe Transport of Dangerous Goods by Air (ICAO-TI) sekä kiinnitetty huomiota siihen, että ilmailumääräyksen noudattaminen edellyttää ICAO-TI:n kulloinkin voimassaolevan painoksen käyttämistä. Vielä on ilmoitettu, että kirjaa voidaan tilata osoitteesta: K.O. Storck & Co. Verlag und Druckerei GmbH, Stahltwiete, 7, 2 Hamburg 50, BRD.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Valkonen, Nouro ja Tuukkanen. Esittelijä Merja Halme-Korhonen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Lindholm, Taipale, Suhonen ja Pellinen. Esittelijä Eero Takkunen.

---

[SV]

Luftfartsstyrelsen hade föreskrivit att vid luftbefordran av farligt material skulle iakttas de vid envar tidpunkt i kraft varande transportbestämmelserna som gällde farligt material och som utfärdats av den internationella civila luftfartsorganisationen (ICAO). Då de bestämmelser som var i kraft vid tidpunkten för den i åtalet åsyftade lufttransporten inte uttryckligen hade föreskrivits att iakttas och då föreskriften och bestämmelserna inte hade publicerats på vederbörligt sätt, förkastades åtalet för brott mot bestämmelserna. Åtalet hade grundats på 68 § 1 mom. luftfartslagen, vari stadgas straff för den som bryter mot luftfartslagen eller med stöd av densamma utfärdade stadganden eller bestämmelser.

LuftfartsL 68 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.