Supreme Court held that a co-guarantor's liability remains full if the creditor releases another guarantor based on a prior agreement with the releasing guarantor.

Velkojan ja takaajan kesken tehdystä sopimusjärjestelystä katsottiin johtuvan, ettei takaajan omavelkainen takausvastuu muuttunut pääluvun mukaiseksi, vaikka velkoja vapautti toisen yhteistakaajan takausvastuusta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Tampereen raastuvanoikeudessa

Viitasaaren kunta kertoi, että kunta oli 24.1.1989 antanut omavelkaisen takaussitoumuksen Viitasaaren Seudun Osuuspankille Kirjapaino W Oy:lle myönnetyn 400 000 markan valuuttaluoton maksamisen vakuudeksi. A oli yhdessä X:n kanssa antanut kunnalle vastavakuudeksi 23.1.1989 allekirjoitetun omavelkaisen takaussitoumuksen, joka oli kunnan antaman takauksen ehtona.

Kirjapaino W Oy oli 27.2.1991 luovuttanut omaisuutensa konkurssiin. Kunta oli sitten takaussitoumuksensa perusteella maksanut 22.7.1991 mennessä KeskiSuomen Osuuspankille, johon Viitasaaren Seudun Osuuspankki oli fuusioitunut, kaikkiaan 431 405,70 markkaa.

Tämän vuoksi Viitasaaren kunta vaati, että A velvoitetaan suorittamaan kunnalle 431 405,70 markkaa korkoineen 19.7.1991 lukien.

Vastaus

A kiisti kanteen ja katsoi, että hän voi olla kantajalle vastuussa vain saatavan puolesta määrästä, koska kunta oli vapauttanut sitoumuksesta toisen kahdesta takausmiehestä. Kunta ei siten ollut oikeutettu vaatimaan häneltä enempää kuin mitä velasta hänen osalleen pääluvun mukaan tuli.

Raastuvanoikeuden päätös 11.3.1992

Raastuvanoikeus lausui, että Viitasaaren kunnanvaltuuston päätöksessä 21.8.1989 todettiin, että X:n kuolinpesä vapautettiin omavelkaisesta takauksesta, mutta A:lla säilyi edelleen vastatakaus 400 000 markan määräisesti.

Päätöksen sanamuodon mukaan X:n kuolinpesä oli vapautettu takausvastuusta.

Kun kunta oli päästänyt sitoumuksesta vapaaksi toisen takausmiehen ja kun muuta vastoin väitteitä ei ollut selvitetty, A:n takausvastuu oli muuttunut pääluvun mukaiseksi. A oli siten vastuussa kunnalle puolesta määrästä kanteessa tarkoitettua saatavaa.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus velvoitti A:n suorittamaan Viitasaaren kunnalle 215 702,85 markkaa 16 prosentin korkoineen 19.7.1991 lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 29.6.1993

Viitasaaren kunta valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Viitasaaren kunnalle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Viitasaaren kunta vaati, että kanne hyväksytään kokonaisuudessaan. A vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.12.1994

Perustelut

A on Kirjapaino W Oy:n nimissä 8.8.1989 päivätyllä kirjeellä esittänyt Viitasaaren kunnanvaltuustolle, että X:n kuolinpesä vapautetaan vastaamasta X:n omavelkaisesta takaussitoumuksesta ja että A:n takausvastuu rajoitetaan 200 000 markkaan. Tätä esitystä a on perustellut sillä, että hän ja X:n kuolinpesä olivat 29.6.1989 tehdyllä esisopimuksella sopineet kaupasta, jolla X:n omistamat 80 yhtiön osaketta siirtyvät A:lle. Kirjeessä on kerrottu kaupan ehtona muun muassa olevan, että kuolinpesä vapautetaan yhtiön lainoja koskevasta takausvastuusta.

Viitasaaren kunnan kehittämisryhmä on 14.8.1989 kokouksessaan, jossa A on ollut läsnä, päättänyt esittää kunnanhallitukselle, että X:n kuolinpesä vapautetaan takaussitoumuksestaan kunnalle mutta että A:n takausvastuu pidetään entisellään siten, että vastuun enimmäismäärä on 400 000 markkaa. Kunnanvaltuusto on kunnanhallituksen esityksestä 21.8.1989 päättänyt kehittämisryhmän esitykseen yhtyen, että kuolinpesä vapautetaan takauksesta mutta A:lla säilyy edelleen takausvastuu 400 000 markan määräisesti. Kunta on näin ollen A:n esityksen johdosta vapauttanut kuolinpesän takausvastuusta edellyttäen, että A:n takausvastuu kuntaa kohtaan pysyy muuttumattomana.

A on 24.8.1989 päivätyllä kauppakirjalla ostanut kuolinpesältä edellä mainitut 80 osaketta. Kauppakirjan mukaan kuolinpesä on A:n antaman kirjallisen selvityksen mukaisesti todennut, että A on vapauttanut kuolinpesän 21.4.1989 laaditun yhtiön taseen osoittamista kaikista takausvastuista.

Vain velkoja eli kunta on voinut vapauttaa kuolinpesän takausvastuusta. A on tiennyt, että kunta on suostunut vapauttamaan kuolinpesän takausvastuusta vain siinä tapauksessa, että A:n takausvastuu kuntaa kohtaan pysyy voimassa entisellään. Näin ollen kysymyksessä on ollut yhtiön osakkeiden kauppaan liittyvä sopimusjärjestely, jota toteuttaessaan A siten on allekirjoittaessaan kuolinpesän takausvastuista vapauttamista koskevan lausuman sisältävän kauppakirjan hyväksynyt oman takausvastuunsa pysymisen kuntaa kohtaan muuttumattomana siitä huolimatta, että kuolinpesä vapautetaan takausvastuustaan.

Edellä esitetyn perusteella ei A:n takausvastuu ole takausmiehen edesvastaus-velvollisuuden tarkemmasta määräämisestä annetun asetuksen 2 §:n mukaan muuttunut pääluvun mukaiseksi sen johdosta, että kunta on vapauttanut kuolinpesän takausvastuustaan. A on siten velvollinen takaussitoumuksensa perusteella suorittamaan kunnalle tämän saatavan yhtiöltä kokonaan sekä täysimääräisesti korvaamaan aiheettoman vastustamisen johdosta rauenneen maksamismääräysmenettelyn kulut.

Kunnan kanne on hyväksytty kokonaisuudessaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ja raastuvanoikeuden päätöstä muutetaan.

A velvoitetaan suorittamaan raastuvanoikeuden tuomitsemien määrien asemesta Viitasaaren kunnalle takaussitoumuksensa perusteella 431 405,70 markkaa 16 prosentin korkoineen 19.7.1991 lukien.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Aarola, Olli ja Elise Suvanto. Esittelijä Sinikka Linnavuori.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Tulenheimo-Taki, Suhonen, Möller ja Pellinen. Esittelijä Petri Leskinen.

---

[SV]

Av borgenärens och löftesmannens avtalsreglering ansågs följa att löftesmannens proprieborgensansvar inte ändrades till ett ansvar enligt huvudtalet, trots att borgenären befriade den ena av de två löftesmännen från borgensansvaret.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.