Robbery charge dismissed for lack of violence; defendant convicted of aggravated theft and aggravated assault.
Sintesi Legislator
Generato dall'IAThe Supreme Court of Finland dismissed the robbery charge against the defendant because the property was taken without violence or threat to the person. The defendant was convicted of aggravated theft and aggravated assault after intentionally drugging the victim with medication mixed in beer to induce unconsciousness. The court ruled that while the drugging constituted a crime causing harm, the subsequent taking of property relied on the victim's incapacitated state rather than direct force, fitting the definition of theft instead.
Regesto Legislator
Generato dall'IARikoslain 21 luvun 6 § 1 momentti; Rikoslain 28 luvun 2 § 1 momentti: Robbery requires violence or threat; taking property while the victim is incapacitated by drugs constitutes theft and assault, not robbery.
Parole chiave
Generato dall'IADisposizioni normative citate
Generato dall'IADecisioni correlate
Generato dall'IATesto completo
Syytetty oli anastustarkoituksessa saattanut asianomistajan tiedottomaan tilaan olueen sekoitetuilla lääkkeillä ja sen jälkeen anastanut tämän omaisuutta. Syyte ryöstöstä hylättiin, kun anastusta ei ollut tehty käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa.
Syytetty tuomittiin varkaudesta ja lisäksi pahoinpitelystä, kun hän oli huumaamalla tahallaan aiheuttanut asianomistajalle tajuttomuutena ilmenneen sairauden. Molempia rikoksia pidettiin törkeinä.
RL 21 luku 6 § 1 mom
RL 28 luku 2 § 1 mom
RL 31 luku 1 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Jämsän kihlakunnanoikeuden päätös 7.10.1992
Virallisen syyttäjän sekä A:n oikeudenomistajien vaadittua B:lle rangaistusta törkeästä ryöstöstä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta kihlakunnanoikeus on päätöksessään lausunut seuraavaa:
Rikospaikkatiedot A:n löytyessä 7.8.1992, suoritetut tutkimustulokset ja asiantuntijalausunnot
Lisäksi asiantuntija Juholan käsityksen mukaan, mikäli henkilö oli "pelti kiinni", ei asiantuntijakaan voinut havaita kuin kliinisten kokeiden kautta, mistä tämä aiheutui. Mikäli taas henkilö oli tajuton tai ei ollut heräteltävissä, kysymyksessä oli vakava tilanne, mikä edellytti asianmukaista sairaalahoitoa tai tarkkailua.
Koska tieteellistä tutkimusta melperonin käyttäytymisestä elimistössä oli vähän ja käyttäytyminen oli yksilöllistä, ei täysin varmaa ja tarkkaa arviota A:n nauttimien melperon-tablettien määrästä voinut antaa. Kuitenkin Seppälän lausunnon mukaan A:n suun kautta saama melperonmäärä oli ollut vähintään 500 mg eli 20 25 mg:n tablettia, mutta todennäköisesti enemmän.
Suoritetuissa rikospaikkatutkimuksissa todistaja Markku Kohon mukaan Kannaksentien asunnolta oli 9.8.1992 löydetty B:n erään henkilön asunnolta anastama Buronil-lääkepurkki, jossa oli ollut löytöhetkellä 13 tablettia jäljellä. Anastushetkellä 4. - 6.8.1992 alkuaan 60 tablettia sisältäneessä lääkepurkissa oli ollut sen omistajan ilmoituksen mukaan 40 - 50 tablettia jäljellä. Reseptiannosteluohje oli ollut 1 tabletti kolme kertaa päivässä. Näin ollen B:n mukana Kannaksentien asunnolla olleessa lääkepurkissa oli ollut B:n käytettävissä ainakin 27 ja enintään noin 37 Buronil-lääketablettia, mikä määrä ei ollut ristiriidassa tutkimustulosten kanssa, vaan vastasi niiden mukaan A:n suun kautta elimistöönsä saamien Buronil-tablettien vähimmäismäärää 20 tablettia.
Tapahtumien kulku
B oli myöntänyt syyllistyneensä törkeän ryöstön sijasta näpistykseen ja kiistänyt syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta.
Syyksilukeminen ja oikeudellinen arviointi
B oli Jämsänkoskella:
6.8.1992 noin kello 19.30 - 20.30 välisenä aikana yksissä tuumin C:n kanssa tahallaan anastamisen tarkoituksessa sekoittamalla keskiolutpulloon ainakin 20 tablettia psykiatrista Buronil-lääkettä ja kolme tablettia Tenox-unilääkettä ja juottamalla sekoitusjuomaa A:lle saattanut A:n vastustuskyvyttömään ja hengenvaaralliseen tilaan ja tämän jälkeen ottanut A:n taskuista kaksi lompakkoa ja anastanut lompakoissa olleet rahat 250 markkaa sekä A:n pankin asiakaskortin. Anastamisen onnistumiseksi olueen sekoitettu Buronil-tablettien sisältämä melperon-lääkeaine ja Tenox-tablettien sisältämä tematsepam-lääkeaine yhdessä A:n nauttiman alkoholin kanssa olivat aiheuttaneet A:lle 7.8.1992 myrkytyskuoleman.
B oli saunomisen jälkeen olohuoneessa ollessaan havainnut A:n olleen lähes "pelti kiinni" ja tullut tietoiseksi A:n vahvasta humalatilasta. B oli ollut tietoinen psykiatrisen Buronil-lääkeaineen huumaavasta vaikutuksesta, mistä hän oli tullut lisäksi tietoiseksi nautittuaan itsekin lääkkeitä. Tarkoituksena oli oluen ja lääkeaineiden sekoituksella huumata A muistamattomaan tilaan anastusrikoksen toteuttamiseksi. B:n olisi pitänyt viimeistään ennen olutpullon A:lle "juottamista" varmistua lääkeaineiden ja olutpullon sisällön vaikutuksesta ja voimakkuudesta eli siitä, ettei seos olisi aiheuttanut yhdessä A:n nauttiman runsaan alkoholin kanssa vakavaa myrkytystilasta johtuvaa hengenvaaraa. Tämä tahallinen huumaaminen oli rinnastettavissa ulkoisen väkivallan käyttämiseen. Kun 68-vuotias A oli lääkeaineita käyttäen saatettu edellä kerrotuin tavoin tajuttomaksi ja vastustuskyvyttömäksi ryöstöä oli, anastetun omaisuuden vähäisestä arvosta huolimatta, kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä;
6. - 7.8.1992 yksissä tuumin C:n kanssa kello 19 ja 20 välisenä aikana tahallaan sekoittanut päihtyneelle A:lle tarjottavaan olueen ainakin 20 tablettia hienoksi jauhettua Buronil-nimistä psykiatrista melperon-lääkeainetta sisältävää 25 mg:n lääketablettia ja kolme hienoksi jauhettua Tenox-nimistä tematsepam-lääkeainetta sisältävää unitablettia tarkoituksin saattaa A sellaiseen muistamattomuuden tilaan, ettei hän muistaisi mitään edellä kerrotusta anastusrikoksesta eikä rikospaikasta. Nautittuaan sekoitusta A oli ollut ajoittain tajuton ja "sammuksissa".
Kihlakunnanoikeuden päätöslauselma
Kihlakunnanoikeus on rikoslain 21 luvun 9 §:n ja 31 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tuominnut B:n törkeästä ryöstöstä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Näistä rikoksista sekä B:n syyksi luetuista muista teoista kihlakunnanoikeus on määrännyt yhteisen 4 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistuksen.
Vaasan hovioikeuden päätös 13.1.1993
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä muiden rikosten osalta, jättänyt sen törkeää ryöstöä ja törkeää kuolemantuottamusta koskevalta osalta kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. B:lle määrätty yhteinen vankeusrangaistus on alennettu 4 vuodeksi vankeutta.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 31.3.1993. Valituksessaan B on vaatinut syytteiden hylkäämistä myöntäen syyllistyneensä törkeän ryöstön sijasta varkauteen.
Virallinen syyttäjä ja A:n oikeudenomistajat ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 7.2.1994
Käsittelyratkaisu
Valituslupaa ei myönnetä varkauden yritystä koskevalta osalta. Hovioikeuden päätös jää tältä osalta pysyväksi.
Perustelut
B on 6.8.1992 yhteistuumin ja -toimin erään toisen henkilön kanssa erehdyttänyt humalatilassa olleen A:n juomaan pullollisen olutta, johon oli sekoitettu hienoksi murskattua, melperonia sisältävää psyykelääkettä ainakin 20 tablettia ja tematsepaania sisältävää Tenox unilääkettä joitakin tabletteja. Lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksesta A on ensin menettänyt kykynsä toimia ja seurata tapahtumia ja myöhemmin 7.8.1992 kuollut myrkytystilaan.
Lääkkeet ja olut on annettu A:lle hänen saattamisekseen tajuttomaan tai ainakin avuttomaan tilaan niin, ettei hän vastustaisi eikä jälkeenpäin muistaisi omaisuutensa anastamista, ja B on toteuttanut tämän tarkoituksensa anastamalla A:lta rahaa ja asiakaskortin tämän ollessa oluen ja lääkkeiden nauttimisen jälkeen tiedottomana.
Huumaamalla näin A:n ei B ole käyttänyt anastuksessa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa eikä hän siten ole syyllistynyt ryöstöön, vaan ainoastaan varkauteen anastamalla omaisuutta A:n hallusta. Saattamalla huumaamisen tarkoituksessa A:n juomaan oluen ja lääkkeiden sekoitusta B on kuitenkin tahallaan aiheuttanut A:lle tajuttomuutena ilmenneen sairauden ja siten syyllistynyt myös pahoinpitelyyn.
Varkaudessa B on käyttänyt hyväkseen A:n avutonta tilaa. Tekotavan perusteella varkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Niinikään pahoinpitelyä, jolla on aiheutettu A:lle hengenvaara, on pidettävä törkeänä huomioon ottaen edellä mainitut siihen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan.
B on tiennyt, että hänen hallussaan olleet tabletit olivat lääkkeitä. Tästä huolimatta hän on luovuttanut olueen sekoitettavaksi ja A:lle annettavaksi varsin suuren määrän noita tabletteja, tarkoituksenaan huumata A, mutta varautumatta lainkaan siihen, että tällaisen todennäköisesti vaarallisen lääkemäärän ynnä alkoholijuoman nauttimisesta kerrallaan saattoi seurata kuolema. Menetellessään näin B on törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttanut A:lle kuoleman.
Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden päätöstä muutetaan.
Syyte törkeästä ryöstöstä hylätään.
B tuomitaan rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin ja 28 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä varkaudesta. Näistä rikoksista sekä hovioikeuden B:n syyksi lukemista petoksesta, kahdesta kavalluksesta, kätkemisrikkomuksesta, yksin teoin tehdyistä jatketusta maksuvälinepetoksesta ja jatketusta väärennyksestä, seitsemästä maksuvälinepetoksesta, seitsemästä väärennyksestä, kahdesta viranomaisen erehdyttämisestä, kahdesta varkaudesta, huumausainerikoksesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja varkauden yrityksestä määrätään sama yhteinen 4 vuoden vankeusrangaistus kuin hovioikeudessa 2 kuukauden 20 päivän vähennyksineen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Halmelinna, Lundström ja Raija Liljenfeldt. Esittelijä Arja Julkunen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Roos, Krook, Tulokas ja Hidén. Esittelijä Eva-Maria Anderzén
---
[SV]
Den åtalade hade i tillgreppssyfte försatt målsäganden i medvetslöst tillstånd genom läkemedel blandat i öl och därefter tillägnat sig hans egendom. Åtalet för rån förkastades eftersom tillägnandet hade gjorts utan våld på person.
Den åtalade dömdes för stöld och dessutom för misshandel eftersom han genom att berusa målsäganden uppsåtligt hade förorsakat denne en sjukdom som hade yttrat sig som medvetslöshet. Båda brotten ansågs grova.
SL 21 kap 6 § 1 mom
SL 28 kap 2 § 1 mom
SL 31 kap 1 § 1 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret