Supreme Court dismisses bankruptcy trustee's claim for costs when they voluntarily participated in a separate proceeding to verify a priority right.

Konkurssituomioistuin oli siirtänyt kysymyksen A:n valvomalle saatavalle vaatimasta etuoikeudesta, jota ei ollut konkurssissa riitautettu, selvitettäväksi eri oikeudenkäynnissä. Konkurssipesä oli siinä vastaajana jättänyt A:n etuoikeusvaatimuksen oikeuden harkintaan, minkä jälkeen etuoikeus oli vahvistettu A:n kanteen mukaisesti. Konkurssipesää ei katsottu asian hävinneeksi asianosaiseksi eikä siis velvolliseksi korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja.

OK 21 luku 3 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Rovaniemen kihlakunnanoikeuden päätös 27.2.1990

Rovaniemen kihlakunnanoikeuden osoitettua Poro ja Riista Oy:n konkurssiasiassa 18.10.1989 julistamassaan konkurssituomiossa Kiantaman Jaloste Oy:n (jäljempänä: yhtiön) eri oikeudenkäynnillä näyttämään toteen etuoikeuden, jota se oli etuoikeusasetuksen 5 §:n nojalla vaatinut valvomalleen vuokrasaatavalle, kihlakunnanoikeus on yhtiön konkurssipesää vastaan ajamasta kanteesta määrännyt mainitun vuokrasaatavan maksettavaksi vaaditulla etuoikeudella vuokratiloissa olevasta konkurssipesän omaisuudesta.

Kun kihlakunnanoikeus oli konkurssituomiossaan viran puolesta siirtänyt etuoikeuden vahvistamisen erilliseen oikeudenkäyntiin ilman että valvontaa olisi riitautettu, ja koskei yhtiön valvonta ollut ollut niin selvästi puutteellinen, että yhtiön olisi tullut pitää oikeudenkäyntikulunsa jutussa vahinkonaan, niin ja kun yhtiön saatava tuli etuoikeudella maksettavaksi konkurssipesän varoista, kihlakunnanoikeus on todennut konkurssipesän hävinneeksi vastaajaksi ja velvoittanut sen korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 9 175 markalla 16 prosentin korkoineen 27.2.1990 lukien.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 11.7.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi konkurssipesä oli saattanut jutun, on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen voimaan ja velvoittanut konkurssipesän korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1 000 markalla 16 prosentin korkoineen 11.7.1991 lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 8.10.1991. Konkurssipesä on vaatinut, että se vapautetaan korvaamasta yhtiön oikeudenkäyntikuluja kihlakunnanoikeudessa ja että yhtiö velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

Yhtiö on antanut siltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen. Yhtiö on vaatinut korvausta vastauskuluista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.6.1993

Perustelut

Yhtiön etuoikeusvaatimusta ei ollut konkurssimenettelyssä riitautettu. Kihlakunnanoikeus ei ole kuitenkaan voinut yhtiön valvontakirjelmän ja siihen liitetyn asiakirjaselvityksen perusteella ratkaista konkurssituomion yhteydessä kysymystä siitä, perustuiko yhtiön valvoma saatava huoneenvuokrasuhteeseen ja oliko sillä siis yhtiön vaatima etuoikeus. Sen vuoksi ja kun yhtiö oli valvontakirjelmässään pidättänyt oikeuden vaatimuksensa toteennäyttämiseen, kihlakunnanoikeus on siirtänyt etuoikeuskysymyksen selvitettäväksi eri oikeudenkäynnissä.

Konkurssipesä on asian laadun vuoksi joutunut tuohon oikeudenkäyntiin ainoaksi vastaajaksi, vaikkei kysymys etuoikeuden vahvistamisesta sellaisenaan koskenutkaan sen valvottavana ollutta yleisen velkojatahon etua. Konkurssipesä ei ole vastustanut kannetta vaan on oikeudenkäynnissä jättänyt yhtiön etuoikeusvaatimuksen oikeuden harkintaan. Tästä syystä konkurssipesää ei voida pitää oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla hävinneenä asianosaisena eikä se ole velvollinen korvaamaan yhtiölle etuoikeuden toteennäyttämisestä aiheutuneita kuluja.

Esittelijän mietintö

Vanhempi oikeussihteeri Kalske: Korkein oikeus lausunee ratkaisunaan seuraavaa.

Perustelut

Yhtiön etuoikeusvaatimusta ei ollut konkurssimenettelyssä riitautettu. Kihlakunnanoikeus ei ole kuitenkaan voinut yhtiön valvontakirjelmän ja siihen liitetyn asiakirjaselvityksen perusteella ratkaista konkurssituomion yhteydessä kysymystä siitä, perustuiko yhtiön valvoma saatava huoneenvuokrasuhteeseen ja oliko sillä siis yhtiön vaatima etuoikeus. Sen vuoksi ja kun yhtiö oli valvontakirjelmässään pidättänyt oikeuden vaatimuksensa toteennäyttämiseen, kihlakunnanoikeus on siirtänyt etuoikeuskysymyksen selvitettäväksi eri oikeudenkäynnissä.

Konkurssipesä on asian laadun vuoksi joutunut tuohon oikeudenkäyntiin ainoaksi vastaajaksi, vaikkei kysymys etuoikeuden vahvistamisesta sellaisenaan koskenutkaan sen valvottavana ollutta yleisen velkojatahon etua. Konkurssipesä ei ole vastustanut kannetta vaan on oikeudenkäynnissä jättänyt yhtiön etuoikeusvaatimuksen oikeuden harkintaan. Tästä syystä konkurssipesää ei voida pitää oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla hävinneenä asianosaisena eikä se ole velvollinen korvaamaan yhtiölle etuoikeuden toteennäyttämisestä aiheutuneita kuluja.

Konkurssipesä on valituksessaan vaatinut vapauttamista vain kihlakunnanoikeuden tuomitsemasta oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuudesta. Kun konkurssipesä on kuitenkin toisaalta vaatinut yhtiön velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut myös hovioikeudessa, sen on katsottava tarkoittaneen vaatia myös vapauttamista korvaamasta yhtiön oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Konkurssipesä vapautetaan velvollisuudesta korvata Kiantaman Jaloste Oy:n oikeudenkäyntikulut kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa. Yhtiö velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa yhteensä 4 500 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antamisesta lukien.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Konkurssipesä vapautetaan velvollisuudesta korvata Kiantaman Jaloste Oy:n oikeudenkäyntikulut kihlakunnanoikeudessa. Yhtiö velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa yhteensä 4 500 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antamisesta lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Nikkarinen, Taipale, Sevon ja Lehtimaja

---

[SV]

Konkursdomstolen hade hänskjutit frågan om den förmånsrätt som A yrkat för en bevakad fordran och som inte gjorts tvistig i konkursen att utredas i särskild rättegång. I denna hade konkursboet såsom svarande lämnat A:s yrkande på förmånsrätt till rättens prövning varefter förmånsrätten hade fastställts i enlighet med A:s käromål. Konkursboet ansågs inte vara förlorande part och var således inte skyldigt att ersätta A för dennes rättegångskostnader.

RB 21 kap 3 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret