Legislator Giurisprudenza & Legislazione
KKO:1993:43 Generato dall'IA

Tenants of a deceased person's estate are not personally liable for rent after death unless they continue the lease or delay termination.

Numero d'incarto KKO:1993:43
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Parzialmente accolto (Partially Allowed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Supreme Court of Finland partially reversed the lower court's decision, exempting estate shareholders from personal liability for rent due after the tenant's death. The court found that while the estate was liable for rent from July 1990, the shareholders had neither continued the lease nor delayed its termination after learning of the tenant's death. Consequently, the court ruled that personal liability under the Inheritance Act only applies if the estate is insolvent, not for the entire period post-death.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Section 48 of the Residential Tenancy Act; Section 19 of Chapter 21 of the Inheritance Act: Estate shareholders are not personally liable for rent accruing after the tenant's death unless they have continued the tenancy or unreasonably delayed termination of the contract.

Parole chiave

Generato dall'IA
estate liability residential tenancy personal liability inheritance law lease termination rent arrears supreme court procedura di rivendicazione nel fallimento

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Section 48 of the Residential Tenancy Act
Section 19 of Chapter 21 of the Inheritance Act
Section 36 of the Act on Rent in Housing Estates
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Kuolinpesän osakkaat eivät olleet henkilökohtaisessa vastuussa vuokralaisen kuoleman jälkeen erääntyneistä vuokrista, kun he eivät olleet kuolinpesän asemesta jatkaneet vuokrasuhdetta eivätkä viivyttäneet vuokrasopimuksen irtisanomista.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Vantaan asunto-oikeudessa

Vantaan vuokra-asunnot oy:n F:n kuolinpesän osakkaita A:ta, B:tä, C:tä, D:tä ja E:tä vastaan ajamassa kanteessa on lausuttu, että yhtiön omistamassa vuokra-asunnossa asunut F oli kuollut 11.6.1990. F:n kuolinpesä oli irtisanonut vuokrasopimuksen 4.12.1990.

Tämän vuoksi yhtiö on vaatinut, että mainitut kuolinpesän osakkaat velvoitetaan suorittamaan maksamatta jätetyt vuokrat ja saunamaksut maaliskuulta 1990 yhteensä 970,20 markkaa ja huhti - joulukuulta 1990 yhteensä 9 385,20 markkaa eli koko ajalta yhteensä 10 355,40 markkaa 16 prosentin korkoineen kunkin maksukuukauden 2 päivästä lukien. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että kuolinpesän osakkaat velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Vantaan asunto-oikeuden tuomio 11.3.1992

Asunto-oikeus on kuultuaan kuolinpesän osakkaita lausunut, että maalis-kesäkuulta 1990 maksamatta jääneet vuokrat ja saunamaksut olivat F:n velkaa, josta hänen kuolinpesänsä osakkaat eivät perintökaaren 21 luvun 19 §:n nojalla pesän varallisuudesta esitetty selvitys huomioon ottaen olleet vastuussa. Sen jälkeiseltä ajalta kuolinpesä oli vastuussa yhtiön saatavista, koska vuokrasuhde oli ollut voimassa sen irtisanomiseen saakka.

Tämän vuoksi asunto-oikeus on, hyläten kanteen enemmälti, huoneenvuokralain 48 §:n, perintökaaren 21 luvun ja oikeudenkäynnistä huoneenvuokra-asioissa annetun lain 36 §:n nojalla velvoittanut kuolinpesän osakkaat suorittamaan kuolinpesän varoista yhtiölle erääntyneitä ja maksamatta jääneitä vuokria ja saunamaksuja ajalta 1.7. - 31.12.1990 yhteensä 6 256,80 markkaa 16 prosentin korkoineen 1 042,80 markan määrille heinä - joulukuun 2 päivistä 1990 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 8.7.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö oli valittamalla saattanut jutun, on lausunut, että huoneenvuokralain 48 §:n mukaan vuokralaisen kuoltua asuinhuoneiston vuokrasopimus pysyi voimassa entisin ehdoin ja että kuolinpesä oli vastuussa vuokraehtojen täyttämisestä. F oli kuollut 11.6.1990. Mainitun säännöksen mukaan kuolinpesä olisi voinut irtisanoa vuokrasopimuksen niinkuin toistaiseksi voimassa olevasta vuokrasopimuksesta oli säädetty, mutta kuolinpesä oli irtisanonut sopimuksen vasta 4.12.1990. Kuolinpesän osakkaat olivat siten henkilökohtaisesti vastuussa heinäkuun 1990 ja seuranneen joulukuun välisenä aikana erääntyneistä vuokrista ja saunamaksuista. Maalis - kesäkuussa 1990 erääntyneet vuokrat ja saunamaksut olivat vainajan velkaa, josta kuolinpesän osakkaat olivat vastuussa kuolinpesän varoilla.

Tämän vuoksi hovioikeus on, muuttaen asunto-oikeuden päätöstä, velvoittanut A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n yhteisvastuullisesti suorittamaan yhtiölle maksamatta jätetyt vuokrat ja saunamaksut ajalta 1.7. - 31.12.1990 yhteensä 6 256,80 markkaa 16 prosentin korkoineen laskettuna 1 042,80 markan määräisille kuukausierille kunkin kuukauden 2 päivästä lukien sekä kuolinpesän varoista suorittamaan maksamatta jätetyt vuokrat ja saunamaksut ajalta 1.3. - 30.6.1990 yhteensä 4 098,60 markkaa 16 prosentin korkoineen laskettuna 970,20 markalle 2.3.1990 lukien ja 1 042,80 markan määräisille kuukausierille 2.4, 2.5, ja 2.6.1990 lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 30.9.1992. Kuolinpesän osakkaat ovat vaatineet, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään asunto-oikeuden tuomion varaan. A, B ja C ovat vielä vaatineet, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan Vantaan kaupungille palkkiona sen yleisen oikeusavustajan toimenpiteistä hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa yhteensä 2 000 markkaa.

Yhtiö on antanut siltä pyydetyn vastauksen vaatien vastauskulujensa korvaamista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.4.1993

Perustelut

Ennen F:n kuolemaa eli maalis - kesäkuussa 1990 maksettaviksi erääntyneet vuokrat ja saunamaksut ovat olleet vainajan velkaa. F:n kuoleman jälkeen erääntyneet vuokrat ja saunamaksut ovat olleet velkaa, josta kuolinpesä on huoneenvuokralain 48 §:n 1 momentin perusteella vastuussa.

Kuolinpesän osakkaat eivät ole kuolinpesän asemesta jatkaneet vuokrasopimusta eikä heidän ole näytetty viivyttäneen vainajan vuokrasopimuksen irtisanomista, sen jälkeen kun he olivat saaneet tietää vuokrasuhteen jatkumisesta F:n kuoleman jälkeen. Siten he eivät ole huoneenvuokrasuhteeseen liittyvällä perusteella henkilökohtaisessa vastuussa vuokravelasta.

Koska kuolinpesän osakkaat eivät ole ryhtyneet pesään eivätkä saaneet siitä mitään etua, he eivät ole myöskään perintökaaren 21 luvun säännösten mukaan henkilökohtaisessa vastuussa vuokravelasta, vaan vastaavat siitä vain kuolinpesään kuuluvilla varoilla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että F:n kuolinpesän osakkaat A, B, C, D ja E vapautetaan velvollisuudesta yhteisvastuullisesti suorittaa Vantaan vuokraasunnot oy:lle maksamatta jääneet vuokrat ja saunamaksut korkoineen ajalta 1.7. - 31.12.1990. Sen sijaan heidät velvoitetaan kuolinpesän varoista suorittamaan ajalta 1.4. - 31.12.1990 maksamatta jääneet yhtiön vuokra- ja saunamaksusaatavat yhteensä 10 355,40 markkaa 16 prosentin korkoineen laskettuna 970,20 markalle 2.3.1990 lukien ja 1 042,80 markan määräisille kuukausierille kunkin kuukauden 2 päivästä lukien.

Yhtiötä ei velvoiteta korvaamaan kaupungille yleisen oikeusavustajan toimenpiteistä aiheutuneita kuluja, koskei oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen ole oikeudenkäynnistä huoneenvuokra-asioissa annetun lain 36 §:ssä tarkoitettuja painavia syitä.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Nikkarinen, Lindholm, Sevon ja Lehtimaja

---

[SV]

Delägarna i ett dödsbo var inte personligen ansvariga för hyra som förfallit till betalning efter hyresgästens död då de inte hade fortsatt hyresförhållandet i stället för dödsboet och inte dröjt med att säga upp hyresavtalet.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret