Legislator Giurisprudenza & Legislazione
DE FR IT EN
Analizza in Legislator
KKO:1993:15 Generato dall'IA

Supreme Court dismisses tax authority's damages claim for non-payment of withholdings as the act was not criminal under current law.

Numero d'incarto KKO:1993:15
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Respinto (Dismissed)
Apri la fonte ufficiale Versione Markdown leggibile dalle macchine (.md)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Supreme Court of Finland dismissed the Tax Office's claim for damages regarding unpaid withholding taxes from 1988-1989. The lower courts had initially ordered payment, but the Supreme Court found that the failure to pay was not a punishable offense under the criminal law effective at the time of judgment. Consequently, the court held that without a criminal basis or other supporting grounds, the damages claim must be rejected.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Criminal Code 29th Chapter Section 4 (769/90); A claim for damages for non-payment of withholdings is inadmissible if the omission was not punishable under the law effective at the time of judgment and no other legal basis for compensation exists.

Parole chiave

Generato dall'IA
criminal liability non-punishable act damages claim withholding taxes retroactive application tax authority Supreme Court motivazione inadeguata delle censure costituzionali

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Criminal Code 29th Chapter Section 4 (769/90)
Generato dall'IA
appeal_1986_helsinki__2524
Court awarded 16% interest on 1982 damages claims as they were not delayed under the Interest Act.
admin_1987_central-finland-county__1050
Court allows recovery of interest on invalid advance tax payments made after business closure.
admin_1991_kuopio-county__276
Company denied deduction for greenhouse costs after tax authority increased prior year deduction.
admin_1993_hame-county__1324
Administrative court held advance tax ruling binding for 1992 transfer if issued in 1991 with same basis.
ECLI:FI:KHO:2018:137
Court dismisses tax deduction claim for damages paid due to creditor insolvency fraud where no actual payment was made.

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Vuosina 1988 - 1989 tapahtunut ennakonpidätysten suorittamatta jättäminen ei ollut tuomitsemishetkellä voimassa olevan rikoslain 29 luvun 4 §:n (769/90) mukaan rangaistava teko. Lääninveroviraston mainittuja ennakonpidätyksiä koskeva vahingonkorvausvaatimus hylättiin, koska teko ei ollut rangaistava eikä lääninverovirasto ollut vaatimuksensa tueksi vedonnut seikkoihin, joiden nojalla vahingonkorvaus jollakin muulla perusteella tulisi harkittavaksi.

RL 29 luku 4 § (769/90)

ASIAN KäSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hämeen lääninveroviraston vaatimus Hämeenlinnan raastuvanoikeudessa

Lääninverovirasto oli yhtyessään virallisen syyttäjän A:ta vastaan jatketusta yksin teoin 10.8.1988 - 10.7.1989 tehdyistä ennakkoperintälain ja työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain säännösten rikkomisesta ajamaan syytteeseen vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan lääninverovirastolle vahingonkorvauksena ennakkoperintälain ja työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain säännösten rikkomisesta maksamatta olevia ennakonpidätyksiä tammikuun 1988 ja kesäkuun 1989 väliseltä ajalta vastaavat 307 444 markkaa ja sosiaaliturvamaksuja vastaavat 52 127 markkaa laillisine korkoineen. Lisäksi lääninverovirasto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Hämeenlinnan raastuvanoikeuden päätös 29.1.1991

Raastuvanoikeus on soveltanut tuomitsemishetkellä voimassa olleen rikoslain 29 luvun 4 §:ää (769/90), koska sen soveltaminen johti lievempään lopputulokseen kuin rikoksen tekohetken laki. Hylätessään jatketusta yksin teoin tehdyistä ennakkoperintälain ja työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain säännösten rikkomisesta ajetun syytteen, koska oli jäänyt näyttämättä, että A olisi jättänyt edellä mainitut maksut suorittamatta hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tai että suorittamatta jättäminen olisi johtunut muusta syystä kuin yhtiön maksukyvyttömyydestä, raastuvanoikeus on hylännyt lääninveroviraston vahingonkorvausvaatimuksen perusteettomana.

Valitus hovioikeudessa

Lääninverovirasto on hakenut muutota ja uudistanut raastuvanoikeudessa esittämänsä rangaistus- ja korvausvaatimukset.

Turun hovioikeuden päätös 3.2.1992

Tällä perusteella hovioikeus on velvoittanut A:n suorittamaan Hämeen lääninverovirastolle maksamatta olevista ennakonpidätyksistä 243 731 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.11.1990 lukien. Tuomitusta määrästä saatiin vähentää mitä hallinnollista tietä mahdollisesti saatiin perittyä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 11.6.1992. Korkein oikeus on 15.6.1992 antamallaan välipäätöksellä määrännyt, ettei hovioikeuden päätöstä ole toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava.

Muutoksenhakemuksessaan A on vaatinut Hämeen lääninveroviraston vahingonkorvauskorvausvaatimuksen hylkäämistä. Lääninverovirasto on antanut pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 8.2.1993

Perustelut

Lääninveroviraston vahingonkorvausvaatimus on perustunut siihen, että A on syyllistynyt tekoon, josta on säädetty rangaistus. A:n raastuvanoikeuden päätöksessä kerrottu laiminlyönti ei ole voimassa olevan lain mukaan rangaistava teko. Lääninverovirasto ei ole vaatimuksensa tueksi vedonnut seikkoihin, joiden nojalla vahingonkorvaus jollakin muulla perusteella tulisi harkittavaksi. Tämän vuoksi lääninveroviraston vahingonkorvausvaatimus on hylättävä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan. Hämeen lääninveroviraston vahingonkorvausvaatimus hylätään ja A vapautetaan tuomitusta korvausvelvollisuudesta.

Täytäntöönpanokielto raukeaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki, Wirlander, Raulos ja Möller sekä ylimääräinen oikeusneuvos Hidén

---

[SV]

En underlåtelse att betala förskottsinnehållningar under åren 1988 - 1989 var enligt 29 kap. 4 § (769/90) strafflagen som var gällande vid tiden för domen inte straffbar. Länsskatteverkets skadeståndsanspråk, som gällde dessa förskottsinnehållningar, förkastades då gärningen inte var straffbar och länsskatteverket inte till stöd för sitt yrkande åberopat omständigheter i anledning av vilka skadestånd på någon annan grund kunde komma i fråga.

SL 29 kap 4 § (769/90)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret