Supreme Court allows land compensation for a pre-existing forest road when no agreement excluded payment.

Yksityistietoimituksessa perustettiin tieoikeus A:n tilalla olevaan jo rakennettuun tilakohtaiseen metsätiehen. A:lla oli yksityistielain 33 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada korvaus tiealueen maapohjasta, kun asiassa ei ollut näytetty, että tie olisi ollut sopimuksen nojalla muiden kuin A:n tilan käytössä tai että asianosaiset olisivat sopineet tai muutoin ilmeisesti edellyttäneet, ettei luovutetusta tiealueesta suoriteta korvausta.

YksTL 33 § 1 mom

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Toimitus

B Kerimäen kunnan Jouhenniemen kylässä olevan Järvelän tilan RN:o 6:46 omistajana on hakenut yksityistietoimitusta nro 212031-5 tieoikeuden perustamiseksi Tihviin yksityistieltä A:n omistaman Saloharjun tilan RN:o 1:166 alueelle jo rakennettuun tilakohtaiseen metsätiehen. C:n samassa kylässä olevan Lähdesuon tilan RN:o 6:271 omistajana on toimituksessa pyytänyt, että myös Lähdesuon tilalle annettaisiin tieoikeus puheena olevaan metsätiehen.

A on vastustanut tieoikeuksien myöntämistä. Siltä varalta, että tieoikeudet kuitenkin perustettaisiin, A on vaatinut niistä täyttä korvausta.

Toimitusmiehet ovat perustaneet pyydetyt tieoikeudet. Ne kohdistuivat niin sanotulle päätielle, joka käsitti mainitun ennestään rakennetun metsätien, ja kahdelle päätien jatkeena olevalle tilakohtaiselle sivutielle. Päätie alkoi Tihviin yksityistieltä ja päättyi Saloharjun tilan alueella. Sen tiealueen leveydeksi vahvistettiin 5 metriä ja pituudeksi 1,3 kilometriä. Päätietä varten perustettiin tiekunta ja sille vahvistettiin tieyksiköt. Päätie nimettiin Saloharjun yksityistieksi.

Toimitusmiehet ovat arvioineet päätien rakentamiskustannuksiksi 15 000 markkaa kilometriltä eli yhteensä 19 500 markkaa ja päättäneet, että rakentamiskustannukset oli jaettava tieyksiköiden mukaisessa suhteessa siten, että Saloharjun tilan osuus kustannuksista oli 15 886 markkaa, Järvelän tilan osuus 3 257 markkaa ja Lähdesuon tilan osuus 357 markkaa. Korvausta maapohjasta tai puuston ennenaikaisesta hakkuusta ei määrätty päätien osalta maksettavaksi.

Näillä perusteilla toimitusmiehet ovat nyt kysymyksessä olevin kohdin velvoittaneet suorittamaan A:lle Saloharjun tilan RN:o 1:166 omistajana rakentamiskustannusten korvaukseksi, B:n Järvelän tilan RN:o 6:46 omistajana 3 257 markkaa ja C:n Lähdesuon tilan RN:o 6:271 omistajana 357 markkaa. Lisäksi toimitusmiehet ovat määränneet, että korvaukset erääntyivät maksettaviksi 29.2.1992 tai, jos toimituksesta valitettiin, yksityisistä teistä annetun lain 37 §:n mukaisesti kuukauden kuluttua siitä, kun toimitus sai lainvoiman. Korvauksille oli eräpäivästä lukien laskettava 6 prosentin vuotuinen korko.

Vaatimukset ja asian käsittely maaoikeudessa

A on valituksessaan maaoikeudelle vaatinut, paitsi muuta, myös päätien osalta korvausta maapohjasta ja puuston ennenaikaisesta hakkuusta sekä siitä, että tieoikeus oli määrätty paikalle, johon hän oli omalla kustannuksellaan rakentanut tilakohtaisen tien.

ItäSuomen maaoikeuden päätös 29.9.1992

Kuultuaan toimitusinsinöörin sijaista ja B:tä sekä suoritettuaan alueella katselmuksen maaoikeus on korvausvaatimusten osalta todennut, että päätie oli ollut tieksi rakennettuna jo pitkään ja että tiealue siten oli joutomaata, josta ei ollut suoritettava Saloharjun tilalle maapohjakorvausta. Tällä ja toimitusmiesten mainitsemilla perusteilla maaoikeus on pysyttänyt toimitusmiesten päätöksen lopputuloksen korvauksia koskevalta osalta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 24.2.1993. A on valituksessaan uudistanut maaoikeudessa päätien osalta esittämänsä maapohjakorvausta ja puuston ennenaikaista hakkuuta sekä tien rakentamiskustannuksia koskevat vaatimuksensa.

B ja Q 17.2.1993 kuolleen C:n kuolinpesän edustajana ovat kumpikin antaneet valituksen johdosta vastauksen vaatien valituksen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.11.1993

Perustelut

Yksityisistä teistä annetun lain 33 §:n mukaan maan luovuttamisesta sekä vahingosta tai haitasta, joka muutoin aiheutuu kiinteistön omistajalle tähän lakiin perustuvasta toimenpiteestä, suoritetaan korvaus. Oikeutta korvauksen saamiseen ei kuitenkaan ole, milloin on sovittu tai ilmeisesti edellytetty, ettei korvausta makseta.

Puuston ennenaikaista hakkuuta koskevan korvausvaatimuksen osalta Korkein oikeus toteaa, ettei puustoa ole näytetty päätien osalta menetetyn puheena olevan yksityistiehankkeen takia. Maaoikeus on katselmuksessaan todennut, että puheena oleva metsätie oli jo ennestään rakennettu 5 metrin levyistä tiealuetta vastaavaksi.

Tien rakentamiskustannuksia koskevan korvausvaatimuksen osalta taas todetaan, että ennestään rakennetun metsätien rakentamiskustannuksista asianomaiset tilat vastaavat tieyksiköiden mukaisessa suhteessa. A:lla Saloharjun tilan omistajana ei ole oikeutta päästä tältä osin muita tieosakkaita parempaan asemaan.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden ja toimitusmiesten päätöksiä muutetaan maapohjakorvauksen osalta. Saloharjun tilalle RN:o 1:166 suoritettavaksi korvaukseksi tiealueen maapohjasta päätien osalta vahvistetaan 1 950 markkaa, josta määrästä Järvelän tilan RN:o 6:46 osuus tieyksiköiden mukaan laskettuna on 228/253-osaa ja Lähdesuon tilan RN:o 6:271 osuus 25/253-osaa. Näin ollen B velvoitetaan Järvelän tilan omistajana suorittamaan A:lle Saloharjun tilan omistajana korvausta maapohjasta 1 757 markkaa. C:n kuolinpesä puolestaan velvoitetaan Lähdesuon tilan omistajana suorittamaan A:lle sanottua korvausta 193 markkaa. Näille määrille on maksettava 6 prosentin korko Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Muilta osin maaoikeuden päätöksen lopputulos jää pysyväksi.

Kun maaoikeuden päätöstä on muutettu, hylätään B:n ja C:n kuolinpesän vaatimukset vastauskulujensa korvaamisesta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Taipale, Svon, Lehtimaja ja Pellinen

---

[SV]

Vid en vägförrättning rörande enskild väg stiftades vägrätt till en skogsväg som var belägen på A:s lägenhet och som hade byggts enbart för lägenhetens bruk. A hade enligt 33 § 1 mom. lagen om enskilda vägar rätt till ersättning för upplåtelse av mark då i saken inte visats att vägen enligt avtal hade nyttjats av andra än A eller att parterna hade överenskommit eller uppenbarligen förutsatt att ersättning för vägområdet inte skulle utgå.

L om enskilda vägar 33 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.