Legislator Giurisprudenza & Legislazione
HD:1993:137 Generato dall'IA

Supreme Court allows insurance claim where insurer drafted ambiguous terms and failed to clarify coverage limits.

Numero d'incarto HD:1993:137
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Accolto (Allowed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Supreme Court of Finland overturned the lower courts' dismissal of an insurance claim against the insurer Fennia. The insured argued that the policy required annual indexation of disability benefits, while the insurer claimed coverage was fixed at the accident date. The court ruled that because the insurer drafted the contract and left key terms ambiguous, the interpretation must favor the insured, thereby allowing the claim for indexation.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Insurance Act; Contract Law: When an insurer drafts ambiguous contract terms, the interpretation must favor the insured, and the insurer cannot rely on unclear exclusions to limit liability.

Parole chiave

Generato dall'IA
insurance contract interpretation in dubio contra stipulatorem insurer drafted terms ambiguous policy clauses disability benefit indexation supreme court precedent contractual ambiguity principio dell'offerta sufficiente

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Employee's Pension Act 9 §
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Ään.

Vakuutusyhtiön korvausvastuu määräytyi sen sopimussisällön mukaan, johon vakuutuksenottaja sopimusta tehdessään perustellusti oli päätynyt tulkinnanvaraisten sopimusasiakirjojen nojalla, kun sopimus oli yhtiön laatima eikä se ollut pyrkinyt poistamaan tulkinnanvaraisuutta toteamuksella tavoittelemastaan korvausvastuun rajoituksesta.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 13.9.1990

Keskinäinen yhtiö Yrittäjäinvakuutus-Fennia oli myöntämänsä yksityistapaturmavakuutuksen perusteella maksanut A:lle jatkuvaa korvausta pysyvästä haitasta 20.6.1987 sattuneen tapaturman johdosta. Vakuutuskirjassa oli ollut erikoisehtojen kohdalla teksti: "Vakuutussummia ja maksuja tarkistetaan kerran vuodessa vakuutuksen vuosipäivänä sen palkkaindeksin mukaan, joka vuosittain vahvistetaan työntekijäin eläkelain (TEL) soveltamista varten. Perusindeksi on 462".

Vakuutusehdoissa oli pysyvän haitan korvauksen osalta todettu, että täydestä invaliditeetista maksetaan sovittu vakuutusmäärä.

Vakuutusyhtiö oli maksanut A:lle 1.7.1988 alkaen pysyvän haitan jatkuvaa korvausta 60 prosentin haitta-asteen mukaan ottamatta huomioon indeksikorotuksia.

Koska A ei ollut päässyt yhtiön kanssa asiassa sopimukseen, hän on yhtiöön kohdistamassaan kanteessa vaatinut raastuvanoikeutta

1. vahvistamaan, että pysyvästä viasta ja haitasta hänelle maksettavaa korvausta on vuosittain tarkistettava työntekijäin eläkelain indeksin muutosta vastaavasti ja

2. velvoittamaan yhtiön maksamaan hänelle vuosien 1988, 1989 ja 1990 korotetut korvaukset 16 prosentin vuotuisine korkoineen kunkin korvauserän erääntymispäivästä eli 1.1., 1.4., 1.7. ja 1.10. lukien sekä

3. velvoittamaan yhtiön korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen alioikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

Yhtiö on kiistänyt kanteen kokonaisuudessaan perusteettomana sekä vaatinut A:ta korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamisesta lukien.

Raastuvanoikeus on todennut, että vakuutusehdoissa ei ollut mainintaa maksettavien korvausten sitomisesta indeksiin. Vakuutuksen nojalla A:lle maksettavan korvauksen sitomisesta työntekijäin eläkelain mukaiseen indeksiin ei ollut myöskään mainintaa vakuutuskirjassa. Vakuutuskirjassa olevasta maininnasta, jonka mukaan vakuutussummia ja maksuja tarkistettiin vuosittain, ei voinut saada käsitystä, jonka mukaan pysyvästä haitasta maksettavaa korvausta tarkistettaisiin vuosittain.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 18.12.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä. A on velvoitettu korvaamaan vakuutusyhtiön vastauskulut korkoineen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 16.6.1992. A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kaikissa oikeusasteissa korkoineen.

Vakuutusyhtiö on antanut siltä pyydetyn vastauksen. Yhtiö on vaatinut hovioikeuden tuomion pysyttämistä ja vastauskulujensa korvaamista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.10.1993

Käsittelyratkaisu

A:n vaatimus vakuutusyhtiön velvoittamisesta maksamaan hänelle vuosilta 1988 1990 suoritetuille vakuutuskorvauksille työntekijäin eläkelain 9 §:n palkkaindeksiluvun mukaiset korotukset korkoineen jätetään tutkimatta, koska A ei ole riittävästi yksilöinyt vaatimiaan korvausmääriä.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

A:n tarkoituksena on ollut sopia yksityistapaturmavakuutuksesta, jossa myös vakuutustapahtuman johdosta maksettava vuotuinen korvaus tarkistetaan indeksin mukaan. Vakuutusyhtiön tarkoituksena on ollut sopia vakuutuksesta, jossa sovittu vakuutusmäärä tarkistetaan indeksin mukaan vain vakuutustapahtumaan saakka.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. Vahvistetaan, että A:lle vakuutussopimuksen nojalla maksettua korvausta on ollut tarkistettava ja tulevaisuudessa maksettavaa korvausta on vuosittain tarkistettava työntekijäin eläkelain 9 §:n palkkaindeksiluvun mukaisesti. Yhtiö velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut jutussa 12 000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Kun A:n ei ole näytetty olleen selvillä yksityistapaturmavakuutusta koskevista vakuutusmatemaattisista lähtökohdista eikä hyväksyneen vakuutusyhtiön tulkintaa sopimuksesta, asia on ratkaistava edellä mainittujen ehtojen pohjalta. Ehtojen epäselvyys jää tällöin niiden laatijan eli vakuutusyhtiön vahingoksi (in dubio contra stipulatorem).

Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Lindholm, Roos, Raulos (eri mieltä) ja Tulokas (eri mieltä)

---

[SV]

Omröstn.

Ett försäkringsbolags ersättningsansvar fastställdes enligt det avtalsinnehåll som försäkringstagaren vid avtalsslutet på basis av de oklara avtalshandlingarna med fog hade slutit sig till, eftersom bolaget hade upprättat avtalet och inte hade försökt undanröja oklarheten genom ett konstaterande av den av bolaget eftersträvade begränsningen av ersättningsansvaret.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.