Supreme Court reduces insurance payout for false car value claim seeking economic gain under Insurance Contracts Act.

Yleisten autovakuutusehtojen mukaan voitiin vakuutuskorvausta vakuutussopimuslain 21 - 23 §:n perusteella vähentää tai se evätä, jos vakuutuksenottaja vilpillisesti antoi vahinkotapahtuman selvittelyyn vaikuttavia vääriä tietoja.

Vakuutuskorvausta alennettiin, kun sitä haettaessa oli huomattavaa taloudellista hyötyä tavoitellen ilmoitettu liikenneonnettomuudessa vaurioituneen vakuutetun auton hankintahinta todellista suuremmaksi.

VakSopL 23 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Lahden raastuvanoikeudessa

A on Keskinäiselle yhtiölle Yrittäjäinvakuutus-Fennialle 10.10.1990 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla vaatinut vakuutusyhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle yhtiössä autovakuutuksella vakuutetusta, liikenneonnettomuudessa 23.1.1988 vaurioituneesta Alfa Romeo -merkkisestä henkilöautosta AXT-827 korvausta yhtiön aikaisemmin määrittelemän ja A:n hyväksymän määrän 56 000 markkaa 16 prosentin korkoineen vahinkopäivästä lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Vastaus

Vakuutusyhtiö on kiistänyt kanteen ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista viitaten asiassa tekemäänsä korvauspäätökseen. Tässä päätöksessä yhtiö oli perustellut vakuutuskorvauksen maksamisesta kieltäytymistään sillä, että autovakuutusehtoihin liittyvien yleisten sopimusehtojen kohdan 63.4.5 mukaan voitiin vakuutuksenottajan antaessa vilpillisesti vahinkotapahtuman selvittelyyn vaikuttavia vääriä tietoja korvausta vakuutussopimuslain 21 - 23 §:n mukaan vähentää tai se kokonaan evätä. Korvauspäätöksessään vakuutusyhtiö oli todennut, että Lahden raastuvanoikeus oli 12.6.1990 tuominnut A:n rangaistukseen petoksen yrityksestä. Tuomion perusteena olivat olleet yhtiölle vahinkotapahtuman yhteydessä erehdyttämistarkoituksessa ilmoitetut väärät hintatiedot, joiden avulla oli pyritty erehdyttämään yhtiötä maksamaan autosta sen käyvän arvon ylittävä lunastuskorvaus.

Raastuvanoikeuden päätös 5.12.1990

Raastuvanoikeus on todennut asiassa käyneen selville, että A oli liikenneonnettomuuden jälkeen kertonut vakuutusyhtiön edustajalle auton hankintahinnan olleen 67 000 markkaa, vaikka se todellisuudessa oli noin kaksi kuukautta ennen 23.1.1988 sattunutta vahinkotapahtumaa ollut 48 000 markkaa. Tämän todellisuutta korkeammaksi ilmoitetun hankintahinnan vuoksi yhtiön edustaja oli ryhtynyt määrittämään autolle vakuutuskorvauksen mukaista käypää hintaa. Sen perusteella yhtiö oli alustavasti sopinut A:n kanssa, että se lunastaa auton 56 000 markan korvauksella. Tähän korvausmäärään yhtiö oli päätynyt siten, että yhtiön edustaja oli määritellyt hinnan vastaavan vertailuauton perusteella.

Raastuvanoikeus on katsonut, että mikäli A olisi ilmoittanut vakuutusyhtiölle auton hankintahinnan totuudenmukaisesti, yhtiö ei todennäköisesti olisi suorittanut hänelle tarjoamaansa 56 000 markan korvausta, vaan ainakin jonkin verran vähemmän. Tämän vuoksi oli A:n väärällä ilmoituksella ollut merkitystä yhtiön määritellessä vakuutustapahtuman johdosta A:lle tulevaa korvausta.

A:n väärä ilmoitus ei kuitenkaan ollut ollut niin olennainen, että vakuutusyhtiö olisi sen nojalla voinut kokonaan kieltäytyä korvauksen maksamisesta. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on katsonut, että yhtiö oli velvollinen suorittamaan A:lle auton todellisen hankintahinnan 48 000 markkaa vähennettynä A:n autosta myyntihintana saamalla 2 000 markalla ja vakuutuksen omavastuuosuudella 1 000 markalla.

Raastuvanoikeus on velvoittanut vakuutusyhtiön suorittamaan A:lle auton vakuutuskorvauksena 45 000 markkaa 16 prosentin korkoineen vahinkopäivästä 23.1.1988 lukien sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 6 822 markalla 16 prosentin korkoineen 5.12.1990 lukien.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 2.10.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi vakuutusyhtiö oli valittamalla saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan. Vakuutusyhtiö on velvoitettu korvaamaan A:n vastauskulut hovioikeudessa 900 markalla 16 prosentin korkoineen 2.10.1991 lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 6.2.1992.

Vakuutusyhtiö on valituksessaan vaatinut, että hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja kanne hylätään kokonaisuudessaan tai että A:lle maksettavaksi tuomittua korvausta ainakin alennetaan. Lisäksi vakuutusyhtiö on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kaikkien oikeusasteiden osalta korkoineen.

A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 22.12.1992

Perustelut

A:n ottamaa autovakuutusta koskevien yleisten autovakuutusehtojen kohdan 63.4.5 mukaan voidaan vakuutuskorvausta vakuutussopimuslain 21 - 23 §:n perusteella vähentää tai se evätä muun ohella silloin, kun vakuutuksenottaja vilpillisesti antaa vahinkotapahtuman selvittelyyn vaikuttavia vääriä tietoja.

A:n auton käypää arvoa, jonka perusteella määräytyvään lunastuskorvaukseen A yleisten autovakuutusehtojen mukaan on oikeutettu, ei ole pidettävä hänen sittemmin vakuutusyhtiölle ilmoittamaansa 48 000 markan hankintahintaa suurempana. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon A:n vakuutusyhtiölle ensin ilmoittamallaan auton 67 000 markan suuruisella hankintahinnalla tavoitteleman huomattavan taloudellisen hyödyn Korkein oikeus harkitsee oikeaksi alentaa vakuutusyhtiön A:lle suoritettavan vakuutuskorvauksen määrän 24 000 markkaan. Tästä vähennetään A:n autostaan saama myyntihinta 2 000 markkaa ja vakuutuksen omavastuuosuus 1 000 markkaa.

Vakuutusyhtiö ei ole hakenut muutosta siihen, mistä alkaen vakuutuskorvaukselle on maksettava viivästyskorkoa.

Lainkohta

Vakuutussopimuslaki 23 § 1 mom

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Keskinäinen yhtiö Yrittäjäinvakuutus-Fennia velvoitetaan suorittamaan A:lle vakuutuskorvauksena 21 000 markkaa hovioikeuden määräämine 16 prosentin korkoineen 23.1.1988 lukien.

Vakuutusyhtiö vapautetaan velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikulut alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi vakuutusyhtiön on itse vastattava sille jutussa aiheutuneista kuluista.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Riihelä, Tuleheimo-Takki ja Raulos sekä ylimääräinen oikeusneuvos Hidén

---

[SV]

Enligt de allmänna bilförsäkringsvillkoren kunde ersättningen enligt 21 - 23 § lagen om försäkringsavtal sänkas eller förvägras om försäkringstagaren svikligen lämnade felaktiga uppgifter som inverkade på utredningen av skadefallet.

Då försäkringstagaren anhöll om ersättning uppgav han ett för högt anskaffningsvärde på den försäkrade bilen, som skadats i en trafikolycka, och eftersträvade härmed en betydande ekonomisk nytta. Försäkringsersättningen sänktes därför.

L om försäkringsavtal 23 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret