Supreme Court dismisses traffic charge against driver who could not foresee other car's illegal overtaking.

A oli lähtenyt ylittämään risteystä väistämisvelvollisuutta osoittavan liikennemerkin takaa saatuaan siihen luvan etuajo-oikeutetulla tiellä olleelta B:ltä, jonka kuljettama auto oli pysähtynyt suojatien eteen. Tällöin A:n kuljettama auto ja B:n auton pysähtymättä ohittanut C:n kuljettama auto törmäsivät toisiinsa.

Ään.

A:n ennalta arvattavissa ei ollut, että C ajoi risteykseen noudattamatta tieliikennelain 32 §:n 2 momentissa säädettyä kieltoa pysähtymättä ohittaa suojatien eteen pysähtynyt ajoneuvo. Sen vuoksi ja kun ajoneuvot eivät olisi kohdanneet, jos C olisi pysähtynyt suojatien eteen, syyte A:ta vastaan hylättiin.

TLL 32 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän syyte Helsingin raastuvanoikeudessa

A ja C ovat yhtyneet virallisen syyttäjän syytteeseen toisiaan vastaan. E on asianomistajana yhtynyt syytteeseen C:tä vastaan.

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 8.4.1987

Raastuvanoikeus on varattuaan Helsingistä oleville Oy X Ab:lle, Z Oy:lle ja D:lle sekä Lahdesta olevalle Y Oy:lle tilaisuuden tulla asianomistajina kuulluiksi jutussa ja kuultuaan syytteestä A:ta ja C:tä katsonut selvitetyksi, että C oli 11.8.1986 Helsingissä kuljettaessaan henkilöautoa AVU-632 Kirkkokatua pitkin laiminlyönyt noudattaa erityistä varovaisuutta risteystä lähestyessään sekä ohittanut pysähtymättä Kirkkokadun vasemmalle kaistalle suojatien eteen pysähtyneen henkilöauton seurauksin, että hänen kuljettamansa auto oli törmännyt risteystä ylittämässä olleeseen A:n kuljettamaan henkilöautoon ARS-158, mistä oli ollut seurauksena, että autot olivat vaurioituneet ja E oli saanut vähäisiä vammoja. Sen sijaan raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt hänen syykseen väitettyyn liikenteen vaarantamiseen.

Tällä perusteella raastuvanoikeus on, tuomitessaan C:n tieliikennelain 14 §:n 1 momentin, 32 §:n 2 momentin ja 98 §:n nojalla liikenteen vaarantamisesta kymmeneen 34 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 340 markkaa ja velvoittaessaan C:n korvaamaan E:n oikeudenkäyntikulut 300 markalla, hylännyt A:ta vastaan liikenteen vaarantamisesta ajetun syytteen.

Helsingin hovioikeuden päätös 11.10.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi C valittamalla saattoi jutun, on lausunut, että A oli menetellyt syytteessä kerrotulla tavalla. Sekä A:n että C:n varomattomuudesta ajoneuvot olivat törmänneet yhteen ja molempien varomattomuudesta olivat aiheutuneet raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotut seuraukset. Tällä perusteella hovioikeus on, jättäessään raastuvanoikeuden päätöksen C:n osalta pysyväksi, tuominnut A:n tieliikennelain 14 §:n 1 momentin ja 98 §:n nojalla liikenteen vaarantamisesta 5:een 119 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 595 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 23.1.1989. Virallinen syyttäjä ja C ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset. A on vaatinut syytteen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.9.1989

Perustelut

A:n ennalta arvattavissa ei ole ollut, että C on ajanut risteykseen noudattamatta tieliikennelain 32 §:n 2 momentissa säädettyä kieltoa pysähtymättä ohittaa suojatien eteen pysähtynyt ajoneuvo. Mikäli C olisi pysähtynyt suojatien eteen, ajoneuvot eivät olisi kohdanneet. A ei siten ole laiminlyönyt väistämisvelvollisuutta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin A on tuomittu rangaistukseen ja raastuvanoikeuden päätöksen lopputulos jätetään tältäkin osin pysyväksi.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Yhteenajo on tapahtunut risteysalueella C:n käyttämällä oikeanpuoleisella ajokaistalla siten, että C:n kuljettama auto on törmännyt A:n kuljettaman auton oikeanpuoleiseen sivuun. Tämän perusteella ja ottaen huomioon, että A on lähtenyt liikkeelle risteyksen edestä, katson, että yhteenajoa ilmeisesti ei olisi päässyt tapahtumaan, jos C olisi pysäyttänyt autonsa suojatien edessä ennen risteysalueelle ajamista, ja ettei A ole rikkonut liikennemääräyksiä siten, että hänen menettelynsä olisi tässä tapauksessa ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle. Sen vuoksi katson A:n syyllistyneen ainoastaan liikennerikkomukseen, jota tässä tapauksessa on pidettävä vähäisenä, ja muuttaen hovioikeuden päätöstä hylkään A:ta vastaan ajetun syytteen liikenteen vaarantamisesta ja vapautan hänet siitä tuomitusta rangaistuksesta sekä tieliikennelain 104 §:n nojalla jätän hänet liikennerikkomuksesta rangaistukseen tuomitsematta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala (eri mieltä), Ny- bergh, Rintala, Paasikoski ja Huopaniemi

---

[SV]

A körde ut i en vägkorsning där ett trafikmärke angav väjningsskyldighet sedan han hade fått klartecken av B som befann sig på den förkörsberättigade vägen och som med sin bil hade stannat framför skyddsvägen. Därvid hade A:s bil och en av C förd bil, som hade kört om den av B förda bilen utan att stanna, sammanstött.

Omröstn.

A hade inte kunnat förutse, att C skulle köra in i korsningen utan att iaktta det i vägtrafiklagen 32 § 2 mom. stadgade förbudet att utan att stanna köra om ett fordon som stannat vid skyddsväg. Därför och då fordonen inte skulle ha sammanstött, om C hade stannat framför skyddsvägen, förkastades åtalet mot A.

VägtrafikL 32 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret