Supreme Court rules monthly pension claims are separate rights with individual 10-year limitation periods starting from each due date.
Finlandia (FI)
Sintesi Legislator
Generato dall'IAThe Supreme Court upheld the lower court's decision to reject the defendant's claim that the plaintiff's monthly pension claims were time-barred. The court determined that each monthly payment constitutes a distinct claim arising on its specific due date, triggering a separate 10-year limitation period for each. Consequently, the plaintiff's outstanding claims were found not to be expired because the limitation periods had not yet run for the most recent payments.
Regesto Legislator
Generato dall'IAPreskription 1 §; Each monthly pension payment constitutes a separate claim with its own 10-year limitation period starting from the due date of that specific payment.
Parole chiave
Generato dall'IADisposizioni normative citate
Generato dall'IAGiurisprudenza citata
Generato dall'IADecisioni correlate
Generato dall'IATesto completo
A oli myynyt B:lle tilanosuuden elinikäisiä kuukausittain rahassa suoritettavia eläkemaksuja vastaan sovittuine indeksikorotuksineen. Näitä eläke-etuja koskevan saamisoikeuden katsottiin syntyneen kunkin kuukausierän osalta erikseen sen erääntymispäivänä, josta myös kuukausierää koskeva yleinen 10 vuoden vanhentumisaika siten oli laskettava.
Vrt.
KKO:1982-II-13
Puheena olevaa niin sanottua syytinkieläkettä pidettiin indeksiehdon käytön rajoittamista koskevassa lainsäädännössä tarkoitettuna eläkkeenä, johon sanottua lainsäädäntöä ei ollut sovellettava.
VanhA 1 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Loimaan kihlakunnanoikeuden päätös 29.1.1987
B oli, mitä seikkaa hän ei ollut edes kiistänyt, laiminlyönyt koko ajalta suorittaa kauppakirjassa mainitun 50 markan rahaeläkkeen sekä, A:n siirryttyä marraskuussa 1985 Loimaan kaupungin Kartanomäen vanhainkotiin hoidettavaksi, myös sovitun asunto- ja ravintoedun vastikkeen. Maksuvelvollisuudesta B:tä oli muistutettu hänelle 31.1.1986 tiedoksi annetulla maksukehotuksella.
Siihen nähden, että korkolaki oli tullut voimaan vasta 1.1.1983, oli ennen mainittua päivää erääntyneisiin suorituksiin sovellettava mainittuna aikana voimassa olleita kauppakaaren 9 luvun 8 ja 10 pykälän säännöksiä.
B oli vielä velvoitettu korvaamaan valtiolle maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen A:n avustajalle varatuomari X:lle valtion varoista suoritettu kulukorvaus 160 markkaa 80 penniä ja palkkio 3.050 markkaa eli yhteensä 3.210 markkaa 80 penniä.
Turun hovioikeuden tuomio 4.12.1987
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun vaatien kanteen hylkäämistä aiheettomana ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, on todennut, ettei kiinnitystä eläkkeen osalta ollut uudistettu 2.5.1983, mutta että se oli kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 27 §:n nojalla, sellaisena kuin tuo lainkohta oli 21.5.1976 annetussa laissa, uudistamatta voimassa toistaiseksi, kunnes se kuoletettiin, ja katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 28.4.1988. B on valituksenaan toistanut hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista myös Korkeimman oikeuden osalta.
A on antanut pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 28.8.1989
Perustelut
B on hovioikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin sitoutunut suorittamaan A:lle rahaeläkettä sekä asunto- ja ravintoedun vastiketta tietyt määrät kuukaudessa sovittuine indeksikorotuksineen. Näitä eläke-etuja koskevan saamisoikeuden on katsottava syntyneen kunkin kuukausierän osalta erikseen sen erääntymispäivänä, josta myös kuukausierää koskeva yleinen 10 vuoden vanhentumisaika siten on laskettava. Kun kuukausierien maksupäivästä ei ole sovittu, katsotaan kunkin erän erääntyneen kuukauden viimeisenä päivänä. A:n kanteessaan vaatimat saatavat eivät siten ole vanhentuneet.
Näillä ja muutoin hovioikeuden lausumilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Valtion varoista suoritetaan varatuomari X:lle palkkioksi A:n avustamisesta vastauksen antamisessa täällä 550 markkaa, mikä määrä B velvoitetaan korvamaan valtiolle.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Lehtonen, af Hällström ja Rintala
---
[SV]
A hade sålt en lägenhetsandel åt B mot livstida sytning. Sytningen skulle erläggas månatligen i pengar med överenskommen indexförhöjning. Fordringsrätten till dessa sytningsförmåner ansågs ha uppkommit särskilt beträffande varje månatlig rat på dess förfallodag. Från denna dag skulle även den tioåriga preskriptionstiden räknas för varje rat.
Jfr.
KKO:1982-II-13
Sytningen ansågs vara en sådan i lagstiftningen om begränsning av användningen av indexvillkor avsedd pension på vilken sagda lagstiftning inte skulle tillämpas.
PreskF 1 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret