Supreme Court dismisses embezzlement charges against company officials selling assets without authority due to lack of criminal intent.

Ään.

Yhtiön markkinointipäällikkö oli myynyt huomattavan osan yhtiön käyttöomaisuuteen kuuluneista koneista ja kalusteista, vaikka hänellä ei ollut ollut oikeutta ilman eri valtuutusta päättää sanotusta kaupasta. Markkinointipäällikön ja ostajan, joka oli ollut tietoinen valtuutuksen puuttumisesta, ei katsottu menettelyllään syyllistyneen omankädenoikeuteen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Tornion raastuvanoikeuden päätös 7.5.1987

Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän ja X Ky:n konkurssipesän asianomistajana ajamasta syytteestä lausunut selvitetyksi, että A ja B olivat 11.9.1986 Torniossa, A toimiessaan kommandiittiyhtiön markkinointipäällikkönä tietoisena yhtiön maksuvaikeuksista ja konkurssiuhasta anastanut yhtiön omistamia koneita ja kalustoa myymällä niitä 177.851,65 markan arvosta B:lle ja B ottanut omaisuuden haltuunsa tietoisena sen kuulumisesta kommandiittiyhtiölle ja kauppahinnan käyttämisestä osaksi erään 110.000 markan määräisen vekselin maksamiseen, josta B oli vastuussa siirtäjänä, ja osaksi erään 50.000 markan määräisen vekselin maksamiseen, josta B:n äiti C oli vastuussa asettajana. B oli vuokrannut osan omaisuudesta A:lle tai tämän hallinnassa olevalle yhtiölle.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on rikoslain 29 luvun 1 §:n 1 momentin ja 32 luvun 4 §:n nojalla tuominnut A:n kavalluksesta 50:een 20 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1.000 markkaa ja B:n ryhtymisestä rikoksen kautta saatuun tavaraan 20:een 22 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 440 markkaa. Lisäksi raastuvanoikeus on velvoittanut A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan konkurssipesälle korvaukseksi rikoksella aiheutetusta vahingosta 140.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.5.1987 lukien.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 28.4.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, on päätöksessään katsonut, ettei konkurssipesä ollut asianomistaja kysymyksessä olevien rikosten osalta, koska ne olivat tapahtuneet ennen konkurssin alkamista. Siten konkurssipesällä ei ollut oikeutta vaatia A:lle ja B:lle rangaistusta sanotuista rikoksista.

Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli raastuvanoikeuden päätöksessä mainituin tavoin 11.9.1986 myynyt kommandiittiyhtiön omistamia koneita ja kalusteita B:lle ja että B oli samana päivänä suorittanut kauppahinnan kommandiittiyhtiön tilille Tornion Osuuspankkiin. Osuuspankki oli vielä samana päivänä kuitannut tililtä 160.218,40 markkaa kommandiittiyhtiöltä olevien erääntyneiden vekselisaataviensa maksuksi.

Kauppakirjan laatinut ekonomi oli todistajana kertonut tarkoituksena kauppakirjaa laadittaessa olleen, että B vuokraa ostamansa omaisuuden takaisin kommandiittiyhtiölle. Vuokraus ei kuitenkaan ollut toteutunut kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen D:n mielentilan vuoksi. Todistajan mukaan kauppa oli ollut välttämätön toimenpide varojen hankkimiseksi kommandiittiyhtiön erääntyneiden velkojen maksamista varten.

Myyty omaisuus oli kaupanteon jälkeen jäänyt noin kahdeksi viikoksi kommandiittiyhtiön käyttöön, konttorikoneet kommandiittiyhtiön konttoriin ja muut koneet kommandiittiyhtiön työmaille. Myöhemmin myydystä omaisuudesta oli siirtynyt osa B:n hallintaan, osa A:n perustaman rekisteröimättömän yhtiön hallintaan ja osa konkurssin alettua konkurssipesän haltuun. A oli myös kertonut, että hänen perustamansa yhtiön hallussa oleva omaisuus oli vuokrattu B:ltä ja että vuokraus oli perustunut hänen ja B:n väliseen suulliseen vuokrasopimukseen.

Näillä perusteilla hovioikeus on, poistaen raastuvanoikeuden konkurssipesän rangaistusvaatimuksesta antaman lausunnon, muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että A ja B on rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla tuomittu kumpikin omankädenoikeudesta, A 20:een 20 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 400 markkaa ja B raastuvanoikeuden määräämään rangaistukseen. Samalla A ja B on vapautettu suorittamasta konkurssipesälle maksettavaksi tuomittua 140.000 markan korvausta rikoksella aiheutetusta vahingosta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa 9.8.1988. Korkein oikeus on 24.8.1988 oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 23 §:n nojalla määrännyt, ettei hovioikeuden päätöstä ollut toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava.

A ja B ovat vaatineet syytteen hylkäämistä. Konkurssipesä on antanut pyydetyn vastauksen. Virallinen syyttäjä on tänne toimitetussa kirjelmässään ilmoittanut, ettei hän anna vastausta muutoksenhakemukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.7.1989

Perustelut

A:lla kommandiittiyhtiön markkinointipäällikkönä ei ole ollut sellaista asemaa, että hän olisi voinut yhtiön nimissä ja puolesta ilman eri valtuutusta päättää kysymyksessä olevasta kaupasta. A:n ja B:n menettely sanotun kaupan yhteydessä ei kuitenkaan täytä omankädenoikeutena rangaistavan teon tunnusmerkistöä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja syyte hylätään. A ja B vapautetaan heille tuomituista sakkorangaistuksista.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Virkaa toimittava esittelijäneuvos Lumiala: Korkein oikeus katsonee, ettei ole syytä hovioikeuden päätöksen muuttamiseen. Asian laadun vuoksi Korkein oikeus määrännee, että konkurssipesä saa pitää vahinkonaan sille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa.

Oikeusneuvos Taipale: A ja B olivat ryhtyneet kommandiittiyhtiön omistamien koneiden ja kaluston myyntiä koskeviin järjestelyihin tietoisina kommandiittiyhtiön huonosta taloudellisesta asemasta sekä yhtiötä uhkaavasta konkurssista. Omaisuuden myynnillä oli hoidettu kahden sellaisen kommandiittiyhtiön puolesta hyväksytyn vekselin maksu, joissa A:n ja B:n äiti oli ollut asettajana sekä toisessa vekseleistä B myös siirtäjänä. Toimenpiteen tarkoituksena on katsottava ensi sijassa olleen se, että A:n ja B:n äiti sekä B ovat välttyneet lunastamasta maksykyvyttömäksi tulleen kommandiittiyhtiön puolesta antamiaan vekselisitoumuksia. Tämän vuoksi näillä sekä hovioikeuden mainitsemilla perusteilla katson, ettei ole syytä hovioikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen. Asian laatu huomioiden konkurssipesä saa kuitenkin pitää vahinkonaan sille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa.

Oikeusneuvos Mörä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Taipale.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Mörä (eri miel- tä), Lehtonen, Ketola ja Taipale (eri mieltä)

---

[SV]

Omröstn.

Ett bolags marknadsföringschef hade sålt en betydande del av de maskiner och inventarier som hörde till bolagets anläggningstillgångar, fastän han inte hade haft rätt att utan särskilt bemyndigande besluta om försäljningen. Marknadsföringschefen och köparen, som hade varit medveten om att bemyndigande saknades, ansågs inte genom sitt förfarande ha gjort sig skyldiga till egenhandsrätt.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret