Supreme Court dismisses appeal where natural regeneration was intended instead of cultivated forest renewal.

Yksityismetsälain 2 §:n 2 momentissa vain viljelyllä toteutettavaa metsän uudistamista ja sitä edeltävää hakkuuta varten säädetty hakkuu- ja uudistamissuunnitelma ei ollut tarpeen, kun metsänomistajan tarkoituksena ei ollut uudistaa metsäänsä viljelemällä vaan luontaisesti eikä hän myöskään ollut ryhtynyt viljelyllä toteutettaviin uudistamistoimiin.

YksityismetsäL 1 § 2 mom

YksityismetsäL 2 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Orimattilan kihlakunnanoikeudessa

Vastine

A on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Hän on katsonut, ettei hakattujen alueiden metsä ollut ennen hakkuita ollut vajaatuottoista, ja ilmoittanut, ettei hänen tarkoituksenaan ollut ollut uudistaa metsää viljelyllä vaan luontaisesti, jolloin ei tarvittu yksityismetsälain 2 §:n 2 momentin mukaista hakkuu- ja uudistamissuunnitelmaa.

Näyttö

Piirimetsälautakunnan määräyksestä on Metsikön ja Harjulan tiloilla 31.10.1985 pidetty yksityismetsälain 8 §:n mukainen katselmus, jonka on toimittanut lautakunnan palveluksessa ollut metsäammattimies, metsätalousneuvoja V yhdessä Pukkilan kunnan silloisen kunnanmetsälautakunnan kahden jäsenen kanssa. Lisäksi V, jota on kuultu jutussa todistajana, on 1.9. ja 5.9.1986 suorittanut hakatuilla alueilla eli katselmuspöytäkirjassa mainituilla metsikkökuvioilla 3, 4 ja 5 puuston ja taimikon inventoinnin. Kaikilla kuvioilla kasvoi kuusivaltainen metsä, joka V:n käsityksen mukaan oli ennen hakkuita ollut vajaatuottoinen. Puuston inventoinnissa hän on saanut tuloksiksi:

kuvio

pohjapinta-ala neliömetri/hehtaari

poistuma neliömetri/

ennen hakkuita

hakkuiden jälkeen

hehtaari

13,5

10,9

2,6

11,2

8,8

2,4

16,8

10,5

6,3

Hakkuut olivat V:n mielestä kohdistuneet valtapuustoon eikä hakatuilla alueilla hänen havaintojensa mukaan ollut tehty muuta uudistustyötä kuin kuviolla 5 muutamia laikkuja.

Taimikon inventoinnissa oli taimet luettu 10 neliömetrin kokoisilta koealoilta, joista osalla ei ollut yhtään tainta. Inventoinnissa oli saatu seuraavanlaiset tulokset:

kuvio

koealoja

taimia

taimia/

tyhjiä

koealoilla

hehtaari

koealoja,

yht.

prosentti

Inventoinnissa V on ottanut huomioon ainoastaan kehityskelpoiset eli vähintään 10 senttimetrin mittaiset taimet.

V:n käsityksen mukaan metsä oli jäänyt hakkuiden jälkeen kaikilla kuvioilla vajaatuottoiseksi. Valtapuusto oli hakattu pois. Jäljelle jäänyt puusto oli kaiken ikäistä ja kokoista. Kokonaiskuva metsästä hakkuun jälkeen oli sekava. Katselmuksesta laaditussa pöytäkirjassa ja kanteessa mainittu aika, jonka kuluessa hakkuut oli suoritettu, oli A:n katselmuksessa ilmoittama. Hakkuiden ajasta oli myös tehty päätelmiä hakkuutähteiden ja kantojen perusteella.

Piirimetsälautakunta on kuulustuttanut todistajana Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen professoria W:tä, joka oli käynyt tutustumassa hakattuihin alueisiin. W:n mielestä V:n suorittama taimikkoinventointi oli joka suhteessa asianmukainen ja luotettava. Piirimetsälautakunta oli menetellyt oikein, kun se uudistumisen vaaraan joutumista arvioidessaan ei ollut ottanut huomioon alle 10 senttimetrin mittaisia taimia. Kuvion 3 osalta W on katsonut, että sillä jäljellä olevan siemennyskykyisen puuston ja sillä jo olevien taimien määrä sekä maapohjan taimettumiskunto huomioon ottaen kuviolle oli mahdollista saada luontaista tietä kohtuullisessa ajassa vähintään tyydyttävä kuusivaltainen taimikko. W:n käsityksen mukaan luontainen uudistuminen ei ollut joutunut vaaraan kuviolla 3.

Metsäntutkimuslaitoksessa työskentelevä filosofian kandidaatti X on piirimetsälautakunnan kuulustuttamana todistajana tutkimustensa ja havaintojensa perusteella kertonut, että kaikilla hakatuilla alueilla esiintyi juurikääpää, eniten kuviolla 5. Juurikääpä aiheuttaa kuusella tyvilahoa, joka yleensä kertautuu seuraavassa puusukupolvessa. Kuvioilla 3 ja 4 lahovikaisuutta oli X:n mukaan niin vähän, ettei se rajoittanut metsän uudistamisen vaihtoehtoja. Kuviolla 5 sitä vastoin oli puulajin vaihtaminen kuusesta männyksi suositeltavaa, mutta ei välttämätöntä.

A on kuulustuttanut todistajana maanviljelijä, metsänhoitaja Y:tä, joka paikalla käyneenä on kertonut, että merkittävimmät hakkuut kuvioilla 3 ja 4 oli suoritettu noin vuosikymmen sitten. Sen jälkeen oli näillä kuvioilla korjattu tuulenkaatoja ja ehkä myös kaadettu pystyyn kuolleita puita. Kuviolla 5 oli merkkejä tuoreemmista hakkuista. Siellä oli eri ikäisiä taimia eivätkä aukkopaikat olleet suuria. Taimia ei vielä ollut riittävästi, mutta niitä oli kaiken aikaa odotettavissa lisää luontaista tietä, koska maapohja kuviolla 5 oli helposti taimettuvaa ja sille oli jäänyt riittävästi siemenpuita. Y:n mielestä kuvio 5 uudistui luontaisesti, mutta sillä pitäisi poistaa taimettumista haittaavaa jätepuustoa, joka oli jo ainespuun mittaista.

Kihlakunnanoikeuden päätös 30.10.1986

Koska asia oli ollut niin sekava ja epätietoinen, että oikeudenkäyntiin oli ollut perusteellista aihetta, kihlakunnanoikeus on määrännyt, että A sai pitää kulunsa vahinkonaan.

Vaatimukset ja vastaukset hovioikeudessa

Piirimetsälautakunta on valituksessaan toistanut kanteensa sekä sen tueksi kihlakunnanoikeudessa esittämänsä väitteen, että myös metsän luontainen uudistuminen oli joutunut vaaraan. Valitukseensa piirimetsälautakunta on oheistanut Metsäntutkimuslaitoksen asiasta 27.11.1986 antaman lausunnon, joka perustuu paikalla 19. ja 20.11.1986 suoritettuihin mittauksiin ja havaintoihin, sekä professori W:n 21.11.1986 antaman lausunnon kehityskelpoisen taimikon ja vakiintumattoman taimiaineksen käsitteistä metsänuudistamisen inventointitutkimuksissa.

A on valituksessaan toistanut kihlakunnanoikeudessa esittämänsä vaatimuksen, että piirimetsälautakunta velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa kihlakunnanoikeudessa.

Asianosaiset ovat vastanneet toistensa valituksiin. A on vaatinut vastauskulujensa korvaamista.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 11.11.1987

Todistaja V:n tekemän puustoinventoinnin ja Metsäntutkimuslaitoksen edellä mainitun lausunnon perusteella oli näytetty, että A oli hakannut vajaatuottoista metsää kanteessa tarkoitetulla koko kolmen hehtaarin alalla. Hakkuut oli suoritettu ilman yksityismetsälain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua hakkuu- ja uudistamissuunnitelmaa. Yksityismetsäasetuksen 2 §:n mukaan oli viljelyllä toteutettavan uudistamisen katsottava siten joutuneen vaaraan. Yksityismetsälain 1 §:n 2 momentin mukaan oli viljelyllä toteutettavan uudistamisen vaaraan joutuminen riittävä edellytys hakkuun katsomiseksi metsän hävittämiseksi, vaikka tarkoituksena olisi ollut metsän uudistaminen luontaisesti. Metsänomistajan suorittaman hakkuun ajankohdalla ei ollut merkitystä metsän rauhoittamisen kannalta, koska alueet olivat edelleenkin vajaatuottoisia.

Näillä perusteilla hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen sekä rauhoittanut tilojen Metsikkö RN:o 1:37 ja Harjula RN:o 1:41 metsät 30.6.1995 saakka siten, ettei metsää saanut hakata myytäväksi muuten kuin piirimetsälautakunnan hyväksymän leimauksen ja sen antaman kirjallisen luvan mukaisesti. Lisäksi piirimetsälautakunnalla on oikeus A:n kustannuksella suorittaa tilojen metsissä hävitetyllä kolmen hehtaarin alalla jätepuuston poistaminen, raivaus, maanpinnan muokkaus ja metsän uudistaminen viljelemällä männylle sekä uuden kasvun turvaamiseksi tarpeelliset työt rauhoitusaikana.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 7.6.1988.

A on valituksessaan vaatinut kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista asiassa.

Uudenmaan-Hämeen metsälautakunta on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

A on vielä toimittanut tänne professori Z:n 21.7.1988 päivätyn lausunnon kanteessa tarkoitettujen metsikkökuvioiden luontaisesta uudistumisesta lausunnon antamisen ajankohtaan mennessä ja noilla kuvioilla silloin olleiden taimien määristä. Lisäksi A on toimittanut tänne kaksi vastineiksi metsälautakunnan vastaukseen tarkoitettua kirjoitusta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun säännösten mukaan muutoksenhakijalla ei ole oikeutta vastata muutoksenhakemukseen annettuun vastaukseen. Asianosaisen Korkeimmalle oikeudelle määräajan jälkeen toimittama lisäselvitys saadaan erityisestä syystä ottaa huomioon. Sen vuoksi Korkein oikeus jättää huomiotta A:n tänne vastineiksi metsälautakunnan vastaukseen tarkoitetut kirjoitukset mutta ottaa huomioon Z:n edellä mainitun lausunnon. Sen johdosta ei kuitenkaan ole pyydetty metsälautakunnalta selitystä, koska sitä on pidetty ilmeisen tarpeettomana.

Asia ei ole muuttunut toiseksi sen johdosta, että metsälautakunta on metsän hävittämiseen perustuvien vaatimustensa tueksi esittänyt, että hävittämistä oli tapahtunut myös saattamalla metsän luontainen uudistuminen vaaraan. Metsälautakunnalla on siten oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan ollut oikeus ilman uutta haastetta esittää myös tämä seikka kanteensa tueksi.

Pääasiaratkaisun perustelut

A on oikeudenkäynnissä ilmoittanut, ettei hän ole hakkuillaan tarkoittanut uudistaa metsäänsä viljelemällä vaan luontaisesti. Hän ei myöskään ole ryhtynyt viljelyllä toteutettavan uudistamisen edellyttämiin toimiin, esimerkiksi istuttamaan metsään taimia. Näin ollen yksityismetsälain 2 §:n 2 momentissa vain viljelyllä toteutettavaa uudistamista ja sitä edeltävää hakkuuta varten säädetty hakkuu- ja uudistamissuunnitelma ei ole ollut tarpeen ja metsälautakunnan kanne on perusteeton siltä osin kuin se nojautuu siihen, että A:n metsää on hävitetty, koska sitä oli hakattu ilman tuota suunnitelmaa.

Siltä osin kuin kanne perustuu siihen, että metsää on hävitetty, koska sen luontainen uudistuminen on joutunut vaaraan, Korkein oikeus perusteluina lausuu seuraavaa:

Kun on kysymys metsän uudistamista tarkoittavasta hakkuusta ja siihen liittyvistä jälkitoimista, metsän hävittämistä on yksityismetsälain 1 §:n 2 momentin mukaan uudistumisen vaaraan joutuminen. Tämä ratkaistaan silmällä pitäen tilannetta silloin kun alioikeus julistaa asiassa päätöksensä ja ottaen huomioon ne vähimmäisvaatimukset, jotka yksityismetsälakia sovellettaessa on asetettava metsän käsittelylle.

Kaikki kanteessa tarkoitetut metsikkökuviot ovat maapohjaltaan suurimmaksi osaksi mustikkatyypin kangasta ja niillä kasvaa kuusivaltainen metsä.

Erityisesti Metsäntutkimuslaitoksen lausunnon perusteella Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että myös kuvioilla 3 ja 4 on kymmenen vuoden aikana ennen jutun vireilletuloa suoritettu varsinaisia hakkuita eikä ainoastaan pystyyn kuolleiden ja lahojen puiden poistamista ja tuulenkaatojen korjuuta. Edelleen Korkein oikeus katsoo todistaja V:n suorittaman puustoinventoinnin ja Metsäntutkimuslaitoksen lausunnon perusteella selvitetyksi, että kaikilla kolmella kuviolla on ennen viimeisiä hakkuita kasvanut vajaatuottoinen metsä.

Kanteessa mainitut uuden kasvun aikaansaamista ja turvaamista tarkoittavat toimet ovat tarpeen. Ottaen huomioon, että kaikilla kuvioilla on kasvanut suhteellisen vanha kuusivaltainen metsä, jossa on todettu juurikäävän aiheuttamaa tyvilahoa, ja että hakkuiden yhteydessä syntyneet korjuuvauriot vielä lisäävät puuston lahovikaisuutta, Korkein oikeus katsoo, että puulajin vaihtaminen metsälautakunnan vaatimalla tavalla on tässä tapauksessa perusteltua.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Riihelä, Haarmann ja Roos

---

[SV]

Den avverknings- och förnyelseplan som i 2 § 2 mom. lagen om enskilda skogar föreskrivs endast för skogsförnyelse genom odling och för avverkning som föregår odlingen behövdes inte då skogsägarens avsikt inte hade varit att förnya sin skog genom odling utan på naturlig väg och han inte heller hade vidtagit sådana förnyelseåtgärder som genomförs genom odling.

L om enskilda skogar 1 § 2 mom

L om enskilda skogar 2 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret