Supreme Court dismisses claim for maritime lien on vessel for vacation pay earned on another ship.
Sintesi Legislator
Generato dall'IAThe Supreme Court of Finland dismissed the Ministry of Labour's appeal against a lower court ruling that rejected its claim for a maritime lien on a vessel. The Ministry argued that vacation pay earned by a sailor on two ships created a joint liability, but the lower courts found the pay earned on the second ship did not attach to the first vessel under the Merchant Shipping Act. Consequently, the court upheld the decision that the Ministry must pay the company compensation for the appeal costs.
Regesto Legislator
Generato dall'IAMerchant Shipping Act 223 § 1; A maritime lien attaches only to the vessel where the work was performed; vacation pay earned on a second vessel does not create a lien on a first vessel if that second vessel is not jointly liable for the debt.
Parole chiave
Generato dall'IADisposizioni normative citate
Generato dall'IADecisioni correlate
Generato dall'IATesto completo
Merimiehelle oli saman laivanisännän palveluksessa, mutta kahdella aluksella tehdystä työstä syntynyt meripanttioikeutta nauttiva vuosilomakorvaussaatava. Sillä osalla saatavasta, joka oli ansaittu toisella aluksella, ei ollut meripanttioikeutta toiseen alukseen eikä viimeksi mainittu alus merilain 223 §:n 1 momentin nojalla siten vastannut saatavan koko määrästä.
MeriL 223 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa
Työvoimaministeriö on Suomen Yritysrahoitus Oy:lle 30.8.1985 tiedoksi annetun haasteen nojalla ajamassaan kanteessa vaatinut raastuvanoikeutta vahvistamaan, että ministeriöllä oli 14.6.1984 meripanttioikeus 42.642,70 markan suuruisen saatavansa vakuudeksi alukseen m/s Tainio, ja velvoittamaan yhtiön korvaamaan ministeriön oikeudenkäyntikulut.
Ministeriö on ensisijaisesti perustanut vaatimuksensa siihen, että merimiehet olivat tehneet työtä molemmilla aluksilla ja että kanteessa tarkoitetulla saatavalla siten oli merilain 223 §:n 1 momentin nojalla meripanttioikeus molempiin aluksiin niiden ollessa yhteisvastuullisesti vastuussa saatavasta.
Ministeriö on lisäksi ilmoittanut, että yhtiö oli maksanut kaikki ne merimiesten vuosilomakorvaukset lisineen, jotka olivat perustuneet m/s Tainiolla tehtyyn työhön.
Ministeriö on perustanut vaatimuksensa toissijaisesti siihen, että merimiesten vuosilomakorvaukset olivat erääntyneet merimiesten työsuhteen päättyessä. Oikeudenkäynnin aikana ministeriö on luopunut toissijaisesta vaatimuksestaan siltä osin, kuin se ylitti 25.843,18 markkaa vähentäen alkuperäisestä vaatimuksestaan erään merimiehen m/s Akitrans aluksella ansaitun 16.799,52 markan määräisen lomakorvauksen, kun ministeriölle oli käynyt selville, että tuo merimies ei ollut ollut työssä m/s Tainiolla hänen työsuhteensa päättyessä.
Ministeriö on kertonut myös, että yhtiö oli luovuttanut m/s Tainion ulkomaille m/s Airi nimisenä. Meripanttioikeuden rauettua aluksen luovutuksen johdosta vastaaja oli merilain 214 §:n 2 momentin säännösten nojalla aluksen entisenä omistajana joutunut henkilökohtaiseen vastuuseen vaaditusta määrästä.
Vastine raastuvanoikeudessa
Suomen Yritysrahoitus Oy, joka on vahvistanut tehneensä edellä selostetun sopimuksen ja myyneensä m/s Tainion ulkomaille, on vastustanut ministeriön vaatimuksia ja vaatinut kanteen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Raastuvanoikeuden päätös 6.5.1986
Raastuvanoikeus on katsonut, että merimiesten vuosilomakorvaus oli laivanisäntään kohdistuvaan ja alukseen liittyvään palkkasaatavaan verrattavaa hyvitystä merimiespalvelusta, jollaisella saatavalla merilain 212 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan oli meripanttioikeus alukseen.
Raastuvanoikeus on todennut asianosaisten olevan yksimielisiä siitä, että Suomen Yritysrahoitus Oy oli maksanut ministeriölle kaikki ne merimiesten vuosilomakorvaukset lisineen, jotka olivat perustuneet m/s Tainiolla tehtyyn työhön, ja katsonut, että m/s Akitransilla tehtyyn työhön perustuvat saatavat erääntymisajankohdastaan riippumatta liittyivät ainoastaan m/s Akitransiin, eivätkä näin ollen perustaneet meripanttioikeutta m/s Tainioon.
Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen. Asian laadun vuoksi raastuvanoikeus on määrännyt, että asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulut omana vahinkonaan.
Helsingin hovioikeuden tuomio 8.7.1987
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi sekä ministeriö että yhtiö olivat saattaneet jutun, on pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen perusteluineen. Ministeriö on velvoitettu maksamaan yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1.500 markkaa.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Ministeriölle on myönnetty valituslupa 29.9.1987. Yhtiö on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja samalla vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Työvoimaministeriö velvoitetaan maksamaan Suomen Yritysrahoitus Oy:lle korvaukseksi vastineen antamisesta täällä 2.000 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Nikkarinen, Hiltunen, af Hällström ja Rintala
---
[SV]
En sjöman hade varit i tjänst hos samma redare men arbetat på två fartyg och på grund härav erhållit en fordran på semesterersättning som åtnjöt sjöpanträtt. Den del av fordran som hade införtjänats på det ena fartyget hade inte sjöpanträtt i det andra fartyget och sistnämnda fartyg svarade sålunda inte med stöd av 223 § 1 mom. sjölagen för hela fordran.
SjöL 223 § 1 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret