Supreme Court allows paternity recognition in USSR to establish child support duty under Finnish law.

Isyyden tunnustaminen oli tapahtunut asianomaisen viranomaisen edessä Neuvostoliitossa, missä äidillä ja lapsella oli kotipaikka ja missä tunnustamislausuman antanut suomalainen mies oli lapsen siittämisen ja tunnustamisen aikaan asunut yhdessä lapsen äidin kanssa. Sen vuoksi ja kun asiassa ei ollut ilmennyt aihetta olettaa, ettei mies ollut lapsen isä, hänet voitiin sanotun tunnustamisen perusteella Suomessa tuomita elatusvelvolliseksi lapsen elatuksesta annetun lain mukaan.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A alaikäisen B:n holhoojana on C:lle 3.4.1985 tiedoksi annetuin haastein vireille pannussa kanteessaan vaatinut vastaajan velvoittamista suorittamaan lapselleen B:lle elatusavuksi 800 markkaa kuukaudessa 1.4.1984 lukien.

Raastuvanoikeuden päätös 14.10.1985

C:n jäätyä haastettuna oikeuteen saapumatta raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että Moskovan kaupungin Zdanovin piirin väestörekisteritoimistolle oli esitetty 30.6.1983 päivätty anomus isyyden vahvistamisesta. Anomuksessa oli C tunnustanut olevansa A:n 17.5.1983 synnyttämän lapsen B:n isä ja A vakuuttanut, että C oli lapsen isä, sekä he molemmat yhdessä olivat pyytäneet rekisteröimään isyyden vahvistamisen ja tekemään isyyttä koskevan merkinnän lapsensa syntymäasiakirjaan. Lisäksi he olivat pyytäneet merkitsemään lapsen etunimeksi isän etunimen mukaisen nimen ja sukunimeksi isän sukunimen.

Väestörekisteriviraston isyyden vahvistamisesta antaman 17.9.1984 päivätyn todistuksen mukaan C oli vahvistettu A:lle syntyneen lapsen B:n isäksi ja vahvistaminen oli lain mukaisesti rekisteröity 30.6.1983 Moskovan kaupungin Zdanovin piirineuvoston toimeenpanevan komitean väestörekisteriosastossa.

Raastuvanoikeus on todennut, että kansainvälisistä perheoikeudellisista suhteista annetun lain 21 §:n mukaan elatusapuvaatimus, joka avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen puolesta tehdään tässä valtakunnassa sen isää vastaan, oli harkittava Suomen lain mukaan. Lapsen elatuksesta annetun lain 2 §:n mukaan lapsen elatuksesta vastasivat hänen vanhempansa. Tämä merkitsi sitä, että mies voitiin velvoittaa vastaamaan avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen elatuksesta ainoastaan, jos hänen isyytensä lapseen nähden oli vahvistettu. Isyyslain mukaan puolestaan avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyyden vahvistamista edelsi isyyden selvittämismenettely.

Edelleen isyyden olemassaolo oli aina tutkittava viranomaisen toimesta ennen tunnustamisen voimaantuloa. Suomen lainsäädännön mukaan vain Suomessa ja muissa pohjoismaissa tapahtuneet isyyttä koskevat ratkaisut olivat Suomen viranomaisia sitovia.

Neuvostoliiton lainsäädännöstä esitetyn selvityksen mukaan avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyys ratkaistiin joko isän ja äidin henkilökohtaisen yhteisen ilmoituksen perusteella tai tuomioistuimen päätöksellä. Näin ollen tunnustamislausuman tai hyväksymislausuman vastaanottavalle viranomaiselle tai väestörekisterin pitäjälle ei ollut asetettu nimenomaista velvoitetta tutkia, oliko isyytensä tunnustanut mies lapsen isä.

Edellä mainitsemillaan perusteilla ja koska siis sanotussa isyysratkaisussa ei ollut olennaisilta osiltaan noudatettu Suomen lainsäädännössä omaksuttuja pääperiaatteita todellisen biologisen isyyden selvittämiseksi, raastuvanoikeus on katsonut, ettei Neuvostoliitossa annettua edellä kerrottua isyyden tunnustamista voitu Suomessa pitää pätevänä. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 11.6.1986

Helsingin hovioikeus, jossa A oli hakenut muutosta, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa raastuvanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 18.9.1986. A on valituksessaan vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä. C ei ole antanut häneltä pyydettyä vastausta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

C on raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotulla tavalla Moskovan väestörekisteritoimistolle tehdyssä isyyden vahvistamista koskevassa anomuksessa tunnustanut olevansa B:n isä ja yhdessä A:n kanssa pyytänyt rekisteröimään isyyden vahvistamisen ja merkitsemään lapsen etunimeksi isän etunimen mukaisen nimen ja sukunimeksi isän sukunimen.

Kerrottu isyyden tunnustaminen on tapahtunut Neuvostoliiton lain mukaan asianomaisen viranomaisen edessä Neuvostoliitossa, jossa äidillä ja lapsella on kotipaikka. Tunnustamislausuman antanut C on lapsen siittämisen ja tunnustamisen aikaan asunut yhdessä lapsen äidin kanssa. Sen vuoksi ja kun asiassa ei ole ilmennyt aihetta olettaa, että C ei ole lapsen isä, hänet voidaan sanotun tunnustamisen perusteella tuomita täällä elatusvelvolliseksi lapsen elatuksesta annetun lain mukaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. C velvoitetaan suorittamaan A:lle elatusapua 800 markkaa kuukaudessa lapsen elatuksesta annetun lain 10 §:n 2 momentin nojalla takautuvasti 3.4.1984 alkaen, koska siihen on katsottava olevan erityisen painavia syitä. Elatusapu on suoritettava jo kuluneelta ajalta heti ja vastedes kuukausittain etukäteen, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta tai asiasta ehkä toisin määrätään.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Nikkarinen, Lehtonen, Lindholm ja Rintala

---

[SV]

Erkännande av faderskap hade ägt rum inför vederbörande myndighet i Sovjetunionen där modern och barnet hade hemvist och där den finska mannen, som hade erkänt barnet, hade sambott med barnets moder vid den tidpunkt då barnet hade avlats och erkänts. På grund härav och då det i målet inte hade framkommit något skäl att anta, att mannen inte var fader till barnet, kunde han på grund av erkännandet i Finland åläggas att betala underhållsbidrag i enlighet med lagen om underhåll för barn.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret