Finnish Supreme Administrative Court ruled voluntary individual pension premiums exceeding 50,000 marks are taxable income.

A Oy oli ottanut vakuutusyhtiöstä ryhmäeläkevakuutuksen nimellä lisäeläkevakuutuksen, jonka piiriin kuuluivat A Oy:n toimitusjohtajat ja muut johtajat. Toimitusjohtajan vaihtumisesta aiheutunutta lyhyttä siirtymäkautta lukuunottamatta A Oy:n palveluksessa ei ollut toimitusjohtajan lisäksi muita johtajia. Kun vakuutus siten kerrallaan koski vain yhtä henkilöä, kyseessä ei ollut vakuutusyhtiössä järjestetty kollektiivinen lisäeläkevakuutus vaan vapaaehtoinen lisäeläkevakuutus. Yhtiön suorittamat vakuutusmaksut olivat 50 000 markkaa ylittäviltä osin palkkaa. Verovuodet 1997-1999.

Tuloverolaki 68 § 2 mom. ja 96 § 1 mom.

Ennakkoperintälaki 13 §

Asian käsittelyn vaiheet

Verotarkastajat ovat katsoneet I:n ja M:n saaneen tuloverolain 68 §:n 2 momentin tarkoittaman palkanluonteisen edun yhtiön maksaman eläkevakuutusmaksun muodossa ja esittäneet

maksuunpantavaksi ennakonpidätykset ja työnantajan sosiaaliturvamaksut I:n vuosittain 50 000 markkaa ylittävistä lisäeläkevakuutusmaksuista vuosilta 1997 ja 1998 sekä M:n vuosittain 50 000 markkaa ylittävistä lisäeläkevakuutusmaksuista 1997-1999.

Verovirasto

on 30.7.2001 tekemällään päätöksellä jättänyt toimittamatta esitetyt

maksuunpanot vuosilta 1997-1999, koska lisäeläkevakuutukset olivat kollektiivisia

lisäeläkevakuutuksia eikä palkkaa siten ollut syntynyt.

Verovirasto

on tekemillään päätöksillä hylännyt veroasiamiehen oikaisuvaatimuksen.

Veroasiamies

on valituksessaan hallinto-oikeudelle lausunut, että vakuutussopimuksen mukaan toimitusjohtajille ja muille johtajille tarkoitetut ryhmäeläkevakuutusten maksut eivät olleet kollektiivisen lisäeläkkeen vaan yksilöllisten eläkevakuutusten saajien ansiotuloiksi katsottavia

maksuja, koska käytännössä vakuutuksen piiriin on kuulunut ainoastaan toimitusjohtaja. Näin ollen veroviraston päätökset oli kumottava ja maksuunpanot toimitettava verotarkastajien esityksen

mukaisesti.

Yhtiö

on antanut vastineen ja

veroasiamies

vastaselityksen.

Turun hallinto-oikeuden ratkaisu

Työnantajan vakuutusyhtiöstä ottamien ja maksamien kollektiivisesti järjestettyjen lisäeläketurvaan oikeuttavien vakuutusten maksut ovat vähennyskelpoisia, jos lisäeläketurva vastaa eduiltaan enintään rekisteröityä lisäeläketurvaa. Kollektiivisen lisäeläketurvan maksut eivät ole palkkaa riippumatta siitä, minkälaista eläketurvaa lisäeläketurva eduiltaan vastaa. Yksilöllisen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksut ovat ansiotuloa siltä osin kuin ne olisivat verovelvolliselle kokonaan tai osittain

vähennyskelvottomia. Vähennyskelpoinen eläkevakuutusmaksujen määrä on korkeintaan

50 000 markkaa.

Turun ja Porin lääninoikeus on tehnyt 14.3.1996 verovuoden 1993 osalta sittemmin lainvoimaiseksi tulleen päätöksen, jonka mukaan toimitusjohtaja I:lle otettua lisäeläkevakuutusta pidettiin vapaaehtoisena yksilöllisenä lisäeläkevakuutuksena eikä kollektiivisena lisäeläkevakuutuksena. Lisäeläketurva katsottiin eläke-eduista, eläkkeelle siirtymisajankohdasta ja muusta selvityksestä päätellen järjestetyn nimenomaan silloiselle toimitusjohtaja I:lle eikä kollektiivisesti toimitusjohtajille.

A Oy:n nyt kyseessä oleva vakuutussopimus eroaa vuoden 1993 vakuutussopimuksesta vain siten, että vakuutuksen kohderyhmäksi on määritelty toimitusjohtajien lisäksi yhtiön muut johtajat. Muille

johtajille ei vakuutusta ole kuitenkaan otettu. I:n ja M:n työsopimukset ovat verotarkastuskertomuksen mukaan olleet palkan muodostumista ja lisäeläkettä koskevilta osin saman sisältöiset. M:n vakuutus on tullut voimaan hänen ollessaan 49-vuotias. Vakuutuksen perusteella hänelle on annettu mahdollisuus vanhuuseläkkeelle siirtymiseen 60-vuotiaana.

Hallinto-oikeus on katsonut, että kysymys on toimitusjohtajille henkilökohtaisesti järjestetyistä

vapaaehtoisista yksilöllisistä eläkevakuutuksista eikä kollektiivisesta lisäeläkevakuutuksesta ottaen huomioon, että yhtiö on maksanut entisen toimitusjohtajansa vakuutusmaksuja yli vuoden ajan hänen eläkkeelle jäämisensä jälkeen.

Tämän vuoksi ja ottaen huomioon ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan sekä

tuloverolain 68 §:n 2 momentin ja 96 §:n 1, 2 ja 6 momentin säännökset hallinto-oikeus on

hyväksynyt veroasiamiehen valituksen lisäeläkevakuutusmaksuista toimitettaviksi vaadituista

maksuunpanoista.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Hallinto-oikeuden päätös on myös virheellinen siltä osin kuin siinä esitetään, että I:n vakuutusmaksuja oli maksettu yli vuoden ajan hänen eläkkeelle jäämisensä jälkeen. I on ollut yhtiön palveluksessa 31.3.1998 asti eikä hänen vakuutusmaksujaan ole tuon ajankohdan jälkeen maksettu. On täysin

tavanomaista, että vanha väistyvä toimitusjohtaja on jäänyt yhtiön palvelukseen siirtymäkaudeksi, tässä tapauksessa 31.3.1998 saakka, perehdyttämään uuden toimitusjohtajan tehtäviinsä. Silläkään ei ole merkitystä, millaiseksi yhtiön aiemmin ottama nykyisestä täysin erillinen vakuutus on

verotuskäytännössä määritelty.

Veroasiamies

on antanut vastineen ja

yhtiö

vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntäen valitusluvan tutkinut asian.

Tuloverolain 68 §:n 2 momentin mukaan veronalaiseksi ansiotuloksi katsotaan työnantajan maksamat yksilöllisen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksut siltä osin kuin ne olisivat

verovelvollisen itsensä maksamina vähennyskelvottomia tai niistä olisi vähennyskelpoista 60

prosenttia. Tuloverolain 96 §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää vakuutusyhtiössä

järjestetyn kollektiivisen lisäeläketurvan maksut kokonaan, jos lisäeläketurva vastaa eduiltaan enintään rekisteröityä lisäeläketurvaa. Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksuja verovelvollisella on ollut oikeus vähentää vuosina 1997-1999 enintään 50 000 markkaa vuodessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Ismo Talikka, Raimo Anttila, Olli Nykänen ja Heikki Kanninen. Asian esittelijä Marjo Snellman.

---

[SV]

A Ab hade tagit en tilläggspensionsförsäkring i ett försäkringsbolag under benämningen gruppensionsförsäkring som omfattade de verkställande direktörerna och övriga direktörerna i A Ab. Med undantag för en kort övergångsperiod på grund av byte av verkställande direktör fanns det inte andra direktörer i A Ab:s tjänst än verkställande direktören. Då försäkringen således bara omfattade en person i taget, handlade det inte om en tilläggspensionsförsäkring som var kollektivt ordnad i försäkringsbolaget, utan om en frivillig tilläggspensionsförsäkring. Försäkringspremierna som bolaget hade betalat skulle betraktas som lön till den del de översteg 50 000 mark. Skatteåren 1997-1999.