Legislator Giurisprudenza & Legislazione
Helsingin HAO 10.10.2022 H5574/2022 Generato dall'IA

Inheritance tax court ruled periodic income rights in capitalization contracts are deductible obligations under inheritance and gift tax law.

Numero d'incarto Helsingin HAO 10.10.2022 H5574/2022
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Parzialmente accolto (Partially Allowed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Administrative Court ruled that periodic income rights granted to the donor's mother in capitalization contracts constitute a deductible obligation under the Inheritance and Gift Tax Act. The court found that the insurance company was aware of these restrictions and that no separate agreement was needed for the income recipient to make withdrawals. Consequently, the court ordered the Tax Administration to determine the value of these rights to reduce the taxable gift amount.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Perintö- ja lahjaverolain 9 § 3 momentti; velvoitteen vähentämisen edellytyksenä on, että tuotto- ja hallintaoikeus on kirjattu ja käytettävissä, ei vaadi säännöllistä maksua.

Parole chiave

Generato dall'IA
inheritance and gift tax capitalization contract income rights deductible obligation taxable gift value periodic payments administrative court ruling apporto e prelevamento di capitale

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Perintö- ja lahjaverolaki 9 § 3 mom
Perintö- ja lahjaverolaki 9 § 3 mom
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Asiassa oli kysymys siitä, oliko kapitalisaatiosopimukseen kohdistuva määräaikainen tuotto- ja hallintaoikeus perintö- ja lahjaverolain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettu velvoitus, jonka arvo oli vähennettävä lahjansaajan omaisuuden arvosta.

Isoäiti K oli 3.9.2019 lahjoittanut lapsenlapsilleen rahaa, joka lahjakirjan ehtojen mukaan oli tullut sijoittaa kapitalisaatiosopimukseen Pankissa F viikon kuluessa siitä, kun rahavarat olivat siirtyneet lahjansaajien pankkitileille. Lisäksi lahjakirjoilla oli pidätetty lahjansaajien äideille määräaikainen tuotto-oikeus kapitalisaatiosopimukseen. Määräaikaisen tuotto-oikeuden pituus oli vaihdellut lahjansaajan iän mukaan.

Kapitalisaatiosopimus oli tehty 3.9.2019 ja tuotto- ja hallintaoikeus oli kirjattu lahjansaajien äideille. Kapitalisaatiosopimuksissa olevat varat oli sijoitettu osake- ja korkorahastoihin. Valittajien mukaan tuotto- ja hallintaoikeuden saaja disponoi lahjan kohteena olevia varoja ja voi päättää kapitalisaatiosopimuksen sisällä tehtävistä sijoituksista sekä mahdollisista nostoista tuotto- ja hallintaoikeuden päättymispäivään asti. Tuoton nostosta ei ollut tehty etukäteen nostosuunnitelmia. Mikäli nostoja tehtiin ja tuottoja oli kertynyt, ilmoitettiin tuotto tuotto-oikeuden saajan tulona.

Valittajien Verohallinnolle antaman selvityksen mukaan oikeudenhaltijan oikeudet olivat siviilioikeudellisesti erilliset vakuutuksen omistajan oikeuksista, eikä haltija siten lähtökohtaisesti tarvinnut omistajalta erillistä hyväksyntää sille, että haltija sai käyttää tuotto-oikeuttaan.

Hallinto-oikeus lausui johtopäätöksenään, että lahjansaajien lahjaksi saaduilla varoilla lahjakirjan ehtojen mukaisesti tehtyyn kapitalisaatiosopimukseen kohdistui heidän äideilleen määräajaksi annettu tuotto- ja hallintaoikeus. Lahjakirjat oli toimitettu vakuutusyhtiölle ja näin ollen vakuutusyhtiön tiedossa oli kapitalisaatiosopimuksiin kohdistuva ehto, joka rajoitti lahjansaajan oikeutta saada sopimuksesta sen tuottoa tuotto- ja hallintaoikeuden voimassaoloaikana. Vakuutusyhtiö oli annetun selvityksen mukaan kirjannut tuoton saajaksi lahjakirjojen ehtojen perusteella tuotto- ja hallintaoikeuden haltijan. Erillinen sopimus, jonka perusteella tuotto- ja hallintaoikeuden haltijalla olisi oikeus tehdä vakuutuksesta nostoja ilman vakuutusten omistajien nimenomaisia päätöksiä, ei ollut tarpeen.

Perintö- ja lahjaverolain 9 §:n 3 momentin mukaan velvoitus voi tulla maksettavaksi määräajoin tai kertakaikkisena korvauksena. Näin ollen velvoitteen vähentämisen edellytykseksi ei voitu vaatia selvitystä siitä, että tuottoa maksettaisiin säännöllisesti. Asiassa ei ollut ilmennyt, että tuotto- ja hallintaoikeuden haltijat eivät aikoisi käyttää heille lahjakirjassa annettua oikeutta. Asiassa ei myöskään ollut edes väitetty, että lahjakirjaan otettu ehto olisi ollut keinotekoinen ja tehty vain lahjaveron alentamiseksi. Hallinto-oikeus katsoi kaiken edellä sanotun perusteella, että lahjansaajien lahjojen arvoista oli vähennettävä heidän äideilleen pidätetyn tuotto- ja hallintaoikeuden arvo. Hallinto-oikeus palautti asiat Verohallinnolle tuotto- ja hallintaoikeuden arvon määrittämiseksi.

Perintö- ja lahjaverolaki 9 § 3 mom

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Minna Martikainen, Anu Punavaara ja Elina Fasoúlas, joka on myös esitellyt asian.

Päätös on lainvoimainen.