Legislator Giurisprudenza & Legislazione
Kuopion HAO 31.05.2012 12/0225/2 Generato dall'IA

Administrative court ruled child welfare costs include rehab expenses for detained parents to ensure family reunification.

Numero d'incarto Kuopion HAO 31.05.2012 12/0225/2
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Accolto (Allowed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Administrative Court ruled that rehabilitation costs for detained parents must be borne by the child's home municipality as child welfare expenses rather than health services. The court emphasized that under the Child Welfare Act and the European Convention on Human Rights, authorities have a specific duty to facilitate contact and family reunification. Consequently, the municipality could not avoid liability by failing to create a separate care plan for the parents.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Lastensuojelulaki 3 §, 16 §, 16 a § 1 mom, 30 § 3 mom ja 54 § 2 mom; Euroopan ihmisoikeussopimus 8 art: Costs for rehabilitation of detained parents are child welfare expenses when they are integral to the duty of facilitating family reunification.

Parole chiave

Generato dall'IA
child welfare costs family reunification duty rehabilitation expenses home municipality liability care plan omission European Convention rights inter-municipal dispute assegno per spese di custodia

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Hallintolainkäyttölaki 69 §
Hallintolainkäyttölaki 69 §
Lastensuojelulaki 3 §
Lastensuojelulaki 3 § (13.4.2007/417 ja 12.2.2010/88),16 §, 16 a § 1 mom, 30 § 3 mom.
Lastensuojelulaki 16 §
Lastensuojelulaki 16 a § 1 mom
Lastensuojelulaki 30 § 3 mom
Lastensuojelulaki 54 § 2 mom
Terveydenhuoltolaki 28 §
Terveydenhuoltolaki 28 § ja 69 § 2 mom.
Terveydenhuoltolaki 69 § 2 mom
Päihdehuoltolaki 3 §
Päihdehuoltolaki 3 § ja 7 §
Päihdehuoltolaki 7 §
Euroopan ihmisoikeussopimus 8 art
Euroopan ihmisoikeussopimus 8 art

Giurisprudenza citata

Generato dall'IA
KHO:n päätös 18.6.2015 taltionumero 1684
KHO:n päätös 18.6.2015 taltionumero 1684: Päätöstä muutetaan
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Kuntien välisessä hallintoriita-asiassa ratkaistavana oli kysymys siitä, pidettiinkö huostaanotettujen ja sijaishuoltoon sijoitettujen lasten vanhemmille järjestetyn korvaushoidon kustannuksia lastensuojelun kustannuksina, joista vastuussa oli lasten kotikunta, vai terveydenhuollon menoina, joista vanhempien asuinkunta oli vastuussa. Asiassa oli riidatonta, että lasten kotikunta vastasi lastensuojelukustannuksista.

Hallinto-oikeus arvioi päätöksessään, että nyt kyseessä olevassa asiassa vanhempien korvaushoitoa oli pidettävä lastensuojelun kustannuksena. Näin ollen lasten kotikunnan oli korvattava vanhempien asuinkunnalle kyseessä olevat kustannukset.

Hallinto-oikeus lausui päätöksen perusteluina keskeisiltä osin seuraavaa:

Terveydenhuoltoon kuuluvan korvaushoidon kustannusten jäämistä vanhempien asuinkunnan vastuulle puolsi se, että pääsääntöisesti asuinkunnan on vastattava asukkaansa terveydenhuoltomenoista. Lisäksi kyseisten kustannusten kuulumisesta lastensuojelukustannuksiin ei ole selvää säännöstä. Toisaalta voimassaolevan lainsäädännön perusteella terveydenhuoltomenot saattavat joissain tilanteissa kuulua lastensuojelukustannuksiin.

Huostaanotettujen ja sijaishuoltoon sijoitettujen lasten vanhemmille myönnettävät lastensuojelun palvelut eivät olleet kokonaan lastensuojelun järjestämisestä vastaavan kunnan harkinnassa. Lastensuojelulaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus olivat asettaneet viranomaiselle erityisen velvollisuuden edistää lasten ja vanhempien tosiasiallista yhteydenpitoa ja perheen jälleenyhdistämistä.

Saadun selvityksen, muun muassa lasten asiakassuunnitelmien, perusteella näytti siltä, että lastensuojelulain mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi yhteydenpidon ja perheen jälleenyhdistämisen tavoitteen osalta lastensuojelun järjestämisestä ja kustannuksista vastuussa olevan kunnan olisi tullut tukea ja ohjata vanhemmat korvaushoidon piiriin. Pelkästään se seikka, että vanhemmille ei ollut laadittu erillistä asiakassuunnitelmaa, ei ollut peruste sille, ettei korvaushoidon kustannuksia ollut pidettävä lastensuojelukustannuksina. Kunta ei ollut esittänyt selvitystä siitä, miksi se oli pitänyt kyseessä olevan asiakassuunnitelman laatimista tarpeettomana. Asiakassuunnitelman tekemisen laiminlyönnillä kunta ei voinut välttää vastuuta lain asettamista velvoitteista.

Hallinto-oikeuden arvion mukaan vanhempien korvaushoito liittyi läheisesti lastensuojelun järjestämisen kokonaisuuteen. Korvaushoitoa ei voitu pitää nyt kyseessä olevassa asiassa lastensuojelun järjestelmästä irrallisena vanhempien terveydenhuoltoon kuuluvana päihdepalveluna. Näissä olosuhteissa korvaushoidon kustannuksia oli pidettävä lastensuojelukustannuksina.

Sovelletut säännökset:

Hallintolainkäyttölaki 69 §

Lastensuojelulaki 3 § (13.4.2007/417 ja 12.2.2010/88),16 §, 16 a § 1 mom, 30 § 3 mom. ja 54 § 2 mom.

Terveydenhuoltolaki 28 § ja 69 § 2 mom.

Päihdehuoltolaki 3 § ja 7 §

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 art

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Päivi Toivanen, Timo Tervonen ja Riitta Eskola, joka myös esitteli asian.

KHO:n päätös 18.6.2015 taltionumero 1684: Päätöstä muutetaan