Legislator Giurisprudenza & Legislazione
Helsingin HAO 23.03.2011 11/0318/2 Generato dall'IA

Administrative court ruled social services lacked authority to decide on child custody without a formal application.

Numero d'incarto Helsingin HAO 23.03.2011 11/0318/2
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Respinto (Dismissed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Administrative Court of Finland quashed the social services' decision to place a 12-year-old child into foster care. The child had actively resisted all proposed support measures and refused to attend hearings, while the mother expressed concerns about the placement. The court determined that the social services lacked the statutory authority to make this decision unilaterally, as the matter required a formal application to the Administrative Court for resolution.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Lastensuojelulaki 43 § 1 ja 2 mom: The social services authority lacks the power to decide on the placement of a child into foster care or custody without a formal application submitted to the Administrative Court.

Parole chiave

Generato dall'IA
social services authority child custody decision foster care placement administrative court jurisdiction statutory authority limits child protection law unilateral administrative action condizione giuridica del minorenne

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Lastensuojelulaki 43 § 1 mom
Lastensuojelulaki 43 § 2 mom
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Asiassa oli hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko viranhaltijalla lastensuojelulain 43 §:n 1 momentin perusteella ollut toimivalta päättää lapsen huostaanottamisesta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta.

Viranhaltija oli päättänyt ottaa yli 12-vuotiaan lapsen sosiaalilautakunnan huostaan ja sijoittaa hänet sijaishuoltoon. Lapsi valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen ja ilmoitti, että on alusta asti vastustanut lastensuojelun kautta tarjottuja tukitoimia, ja että on nimenomaisesti vastustanut sijoitusta.

Perhetyöntekijä oli ennen lapsen virallista kuulemistilaisuutta yrittänyt käydä läpi huostaanottoon liittyviä papereita lapsen kanssa tämän kotona, mutta lapsi oli ärähdellyt eikä ollut suostunut tutustumaan asiakirjoihin. Lapsen äidin kertoman mukaan lapsi koki, ettei hänen kuulemisellaan ole merkitystä. Lisäksi äiti oli kertonut olevansa huolissaan siitä, saako lapsen lähtemään sijoituspaikkaan ilman virkavallan apua. Perhekeskuksen päällikön lausunnon mukaan lapsen mielipide sijoituksesta vaihteli kevään 2010 aikana.

Lapsi ei ollut saapunut hänelle varattuun kuulemistilaisuuteen eikä myöskään muutoin ilmaissut suostuvansa huostaanottoon. Hallinto-oikeus katsoi, että lapsen toiminta oli ollut selvästi enemmän huostaanoton vastustamista kuin sen hyväksymistä tai neutraalia suhtautumista siihen. Valituksenalaisen päätöksen tehneellä viranhaltijalla ei siten ollut ollut toimivaltaa päättää lapsen huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta, vaan asia olisi kuulunut viranomaisen hakemuksesta hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen.

Lastensuojelulaki 43 § 1 ja 2 mom