Legislator Giurisprudenza & Legislazione
Turun HAO 15.10.2002 02/0611/3 Generato dall'IA

Administrative Court allowed tax deduction for meal allowances and travel costs by ruling the taxpayer did not have a permanent workplace.

Numero d'incarto Turun HAO 15.10.2002 02/0611/3
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Accolto (Allowed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Administrative Court of Turku allowed a taxpayer to deduct meal allowances, daily allowances, and travel costs from their income. Although the first-instance board rejected the claim because the taxpayer had a permanent job site, the court found the taxpayer's work was temporary, irregular, and frequently moved. Consequently, the court determined the taxpayer did not have a permanent workplace and ordered the tax authority to reconsider the deduction.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Tuloverolaki 29 § 1 mom; Tuloverolaki 71 § 2 mom; Tuloverolaki 72 § 2 mom: Where a taxpayer's work is characterized by temporary, irregular, and frequently changing locations, they are deemed to be working in a special field without a permanent workplace, thereby qualifying for specific tax deductions.

Parole chiave

Generato dall'IA
tax deduction meal allowances permanent workplace determination temporary irregular employment travel cost reimbursement special field employment

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 mom
Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 mom
Hallintomenettelylaki 23 §
Hallintomenettelylaki 23 §
Hallintomenettelylaki 24 §
Hallintomenettelylaki 24 §
Hallintomenettelylaki 3 §
Tuloverolaki 29 § 1 mom
Tuloverolaki 71 § 2 mom
Tuloverolaki 72 § 2 mom

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

A:n vaatimus saada vähentää tuloistaan tulonhankkimiskuluina ateriakorvauksia, päivärahoja ja matkakustannuksia oli oikaisulautakunnassa hylätty, koska lautakunta katsoi A:lla olevan varsinaisen työpaikan.

A oli ollut työssä useilla eri arkeologisilla kaivaustyömailla, enimmäkseen kaivajana ja kaivausapulaisena. Varsinaisen kaivaustyön lisäksi hän oli ajoittain myös osallistunut kaivetun aineiston ns. jälkikäsittelyyn, mikä tapahtui kaivualueilta erillisissä paikoissa. A:n työ oli ollut määräaikaista, tilapäistä ja satunnaista. Hänen työntekemispaikkansa ja työnantajansa olivat työvuoden aikana vaihtuneet toistuvasti siitä riippumatta, oliko kyseessä varsinainen kaivaustyö tai siihen liittyvä jälkityö. Hallinto-oikeus katsoi A:n hänen työskentelyolosuhteensa huomioon ottaen työskennelleen ns. erityisalalla, jolla erityistä työntekemispaikkaa on jouduttu usein vaihtamaan alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi.

Hallinto-oikeus katsoi myös, toisin kuin oikaisulautakunta, että A:lla ottaen huomioon hänen työnsä luonne ei ollut varsinaista työpaikkaa. Oikaisulautakunnan päätökset kumottiin ja asia palautettiin verovirastoon uuteen käsittelyyn.

Hallinto-oikeuslaki 3 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 mom

Hallintomenettelylaki 23 §

Hallintomenettelylaki 24 §

Tuloverolaki 29 § 1 mom

Tuloverolaki 71 § 2 mom

Tuloverolaki 72 § 2 mom

Vahvennettu istunto, äänestys 4 - 1

Eri mieltä olleen jäsenen mielestä A:n, joka on koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatti ja ammatiltaan arkeologi, ei voida katsoa työskentelevän ns. erityisalalla. Kutakin kaivauskohdetta on pidettävä A:n varsinaisena työpaikkana.