Legislator Giurisprudenza & Legislazione
Vesiylioikeus 4.3.1992 58/1992 Generato dall'IA

Administrative court upheld water authority's refusal to order remedial measures for a water power plant operating without a new permit.

Numero d'incarto Vesiylioikeus 4.3.1992 58/1992
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Respinto (Dismissed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Administrative Court rejected the landowner's request for official remedial measures against a water power plant operating without a new permit. Although the facility had been unused for approximately 18 years, the court found the original damming right valid because the physical structures remained intact and the additional intake was not a reconstruction requiring a new license. The decision relied on the Water Act and Water Rights Act to determine that the original permit's rights and obligations continued to apply.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

VesiL 21 luku 3 § 1 mom; VesiL 22 luku 2 § 1 mom; VesioikeusL 1 luku 20 §; VesioikeusL 1 luku 22 §: The original water right remains valid if the physical structures persist and the change does not constitute a reconstruction requiring a new permit, even after a long period of non-use.

Parole chiave

Generato dall'IA
water rights damming right official remedial measures permit validity reconstruction definition administrative court water authority utilizzazione dell'acqua

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
VesiL 21 luku 3 § 1 mom
VesiL 22 luku 2 § 1 mom
VesioikeusL 1 luku 20 §
VesioikeusL 1 luku 20 § VesioikeusL 1 luku 22 §
VesioikeusL 1 luku 22 §
VesioikeusL 1 luku 20 § VesioikeusL 1 luku 22 §

Giurisprudenza citata

Generato dall'IA
KHO:1965-A-II-228
KHO:1965-A-II-228 ja KHO:n päätös T:2355, A:30.6.1989
KHO:n päätös T:2355, A:30.6.1989
KHO:1965-A-II-228 ja KHO:n päätös T:2355, A:30.6.1989
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Vaasan läänin kuvernöörin 24.10.1914 antamalla päätöksellä

jauhomylly- ja sahalaitososakeyhtiölle oli myönnetty lupa joen

koskessa olevan vesivoimalaitoksen laajentamiseen sekä sen

käyttämistä varten tarvittavan veden patoamiseen. Voimalaitosta

oli käytetty ja vettä padottu luvan mukaisesti vuoteen 1967

saakka. Sen jälkeen voimalaitosta oli tilapäisesti käytetty

vuonna 1975. Vuonna 1985 laitoksen uusi omistaja oli ottanut

laitoksen uudelleen käyttöön, uusinut tulva-aukkojen luukut ja

nostanut padolla veden lupapäätöksen sallimaan korkeuteen.

Veden nostosta haittaa kärsivä maanomistaja vaati vesioikeudelta

virka-aputoimenpiteitä, koska laitos oli otettu käyttöön

ilman lupaa. Asiassa ei ollut kysymys uuden omistajan oikeudesta

vesivoimaan. Vesioikeus hylkäsi hakemuksen.

Vesiylioikeus ei muuttanut vesioikeuden päätöksen lopputulosta

seuraavilla perusteilla: Vesilain 22 luvun 2 §:n 1 momentin

mukaan kysymys virka-apuhakemuksessa tarkoitetun, tulva-aukkoja

sulkemalla aikaansaatavan padotuksen laillisuudesta ja

myönnettyyn lupaan liittyvät oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät

vesioikeuslain säännösten sekä vesilain 2 luvun 29 ja

30 §:n mukaisesti. Lupapäätöksessä vahvistettu padotusoikeus

oli tulva-aukkoja sulkemalla aikaansaatavan padotuksen osalta

ollut yhtäjaksoisesti käyttämättömänä enintään noin 18 vuotta.

Kun lisäksi otettiin huomioon, että voimalaitoksen ja padon

kiinteät rakenteet olivat jatkuvasti olleet käyttökelpoisina

paikallaan, ei voimalaitosta nyt kysymyksessä olevan padotuksenkaan

osalta voitu katsoa lakkautetuksi vesioikeuslain 1

luvun 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Luvan mukainen padotusoikeus

oli siten edelleen voimassa. Yhden patoaukon lisääminen

ja tulvaluukkujen uusiminen ei ollut sellaista laitoksen uudestaan

rakentamista, joka merkitsisi lupaehtojen muuttamista

ja johon vesioikeuslain 1 luvun 20 §:n mukaan on hankittava

lupa. Ei ollut myöskään esitetty selvitystä siitä, että kuntainliitto

olisi patoa käyttäessään toiminut vastoin vesilain

2 luvun 30 §:n 1 momentissa säädettyjä periaatteita.

Ään. 4-2.

VesiL 21 luku 3 § 1 mom

VesiL 22 luku 2 § 1 mom

VesioikeusL 1 luku 20 § VesioikeusL 1 luku 22 §

Vrt. KHO:1965-A-II-228 ja KHO:n päätös T:2355, A:30.6.1989

Haataja: Vesioikeus I (1951) s. 293

Haataja: Vesioikeus III (1959) s. 249-250

Hollo: Pilaamiskiellon sisältö vesilain mukaan (1976) s. 383

Vihervuori: Rantaviiva oikeudellisena ongelmana II,

LM 1983 s. 328-329

Lainvoimainen