Legislator Giurisprudenza & Legislazione
Kymen LO 11.2.1991 155/I Generato dall'IA

Administrative court dismissed transport service claim as plaintiff lacked severe disability under disability services act.

Numero d'incarto Kymen LO 11.2.1991 155/I
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Respinto (Dismissed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Administrative Court dismissed the plaintiff's appeal against a decision denying him public transport services under the Disability Services Act. The court found that while the plaintiff had mobility difficulties due to age and obesity, he did not suffer from a clearly demonstrable disease or injury causing such difficulties. Consequently, he did not meet the statutory definition of a severely disabled person entitled to transport assistance.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

Vammaispalvelulain 2 §; 8 § 1 mom: A person is not entitled to transport services under the Disability Services Act if they do not have a clearly demonstrable disease or injury causing mobility difficulties.

Parole chiave

Generato dall'IA
Disability Services Act severe disability mobility difficulties public transport services administrative appeal age-related disability clearly demonstrable disease allontanamento nonostante motivi di salute

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
Vammaispalvelulaki 2 §
Vammaispalvelulaki 8 § 1 mom

Giurisprudenza citata

Generato dall'IA
KHO:n päätös T:3451,A:3.10.1991
KHO:n päätös T:3451,A:3.10.1991: Ei muutoksenhakulupaa
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Oikeuskysymyksenä oli, oliko A:lle järjestettävä kuljetuspalveluja

vammaispalvelulain nojalla.

Lääkärintodistuksen mukaan A ei ollut vaikeavammainen. Liikkuminen

tai jokapäiväisistä toiminnoista selviytyminen tuotti

muutoin hänelle erityisiä vaikeuksia. Hän saattoi käyttää

julkisia liikennevälineitä eikä hän ollut kuljetuspalveluja

koskevissa ohjeissa tarkoitettujen kuljetuspalvelujen tarpeessa.

A:n kävelyvaikeudet johtuivat hänen ikääntyneisyydestään

ja ylipainostaan, selvästi osoitettavaa sairautta tai

vammaa liikuntavaikeuksien takana ei ollut. A oli 87-vuotias.

Perusturvalautakunta oli pysyttänyt viranhaltijapäätöksen,

jolla oli hylätty A:n hakemus, koska A ei ollut lääkärintodistuksen

mukaan vaikeavammainen.

Lääninoikeus katsoi, kun otetaan huomioon lääkärinlausunto

A:n liikkumisrajoituksesta sekä muu asiakirjoista saatava

selvitys, ettei A:ta voitu pitää sellaisena vammaisena henkilönä,

jolle vammaispalvelulain nojalla voitaisiin myöntää

kuljetuspalveluja, ja hylkäsi valituksen. Äänestys 2-1. Eri

mieltä ollut jäsen päätyi mainitun lain 8 §:n ja 21 §:n 2 momentin

nojalla samaan lopputulokseen katsoen, ettei A:ta voitu

pitää sellaisena vaikeavammaisena henkilönä, jolle vammaispalvelulain

nojalla voitaisiin myöntää kuljetuspalveluja.

VammaispalveluL 2 §

VammaispalveluL 8 § 1 mom

Haettu muutosta

KHO:n päätös T:3451,A:3.10.1991: Ei muutoksenhakulupaa