Legislator Giurisprudenza & Legislazione
Kymen LO 31.5.1988 491/I Generato dall'IA

Tax court denies property income deduction for rental income from company-owned apartment used by children.

Numero d'incarto Kymen LO 31.5.1988 491/I
Autorità giudiziaria
Giurisdizione Finlandia (FI)
Data della decisione
Esito del giudizio Respinto (Dismissed)

Sintesi Legislator

Generato dall'IA

The Administrative Court of Kymenlaakso dismissed the taxpayer's claim for a property income deduction on rental income received from a life insurance company. The taxpayer argued that renting out an apartment to his children to cover maintenance costs should qualify for the same tax relief as dividends. The court rejected this, ruling that the arrangement did not constitute a qualifying investment in the apartment, thereby denying the deduction. Consequently, the taxpayer was not entitled to the tax reduction sought. The decision emphasizes that the statutory purpose of the deduction was not met by this specific rental scenario.

Regesto Legislator

Generato dall'IA

TVL 32 a §; The taxpayer is not entitled to a property income deduction for rental income derived from an apartment owned by a third party if the arrangement does not constitute a qualifying investment in the property.

Parole chiave

Generato dall'IA
property income deduction rental income treatment third party ownership tax relief eligibility investment qualification dividend tax equivalence administrative court ruling violazione di domicilio

Disposizioni normative citate

Generato dall'IA
TVL 32 a §
Generato dall'IA

Ti chiedi come si applica questa sentenza alla tua fattispecie?

Analizza questa decisione insieme alla legislazione federale e cantonale, ai commentari e alla giurisprudenza successiva in Legislator AI.

Apri in Legislator →

Testo completo

Oikeuskysymyksenä oli, saiko verovelvollinen tehdä omaisuustulovähennyksen

vuokratulosta, jonka hän oli saanut antamalla

vakuutusyhtiöltä vuokraamansa asunnon edelleen lastensa

käyttöön asunnon ylläpitokustannusten suorittamista vastaan.

Verolautakunta oli myöntänyt tästä 6.000 markan omaisuustulovähennyksen.

Verovelvollinen oli antanut vakuutusyhtiöltä X:n kaupungissa

vuokraamansa asunnon poikansa käyttöön 1.1.-31.8.1985 ja tyttärensä

käyttöön 1.9.-30.12.1985 yhtiölle maksamaansa vuokraa

ja vuokratuloon kohdistuneita kuluja vastaavaa vuokraa vastaan.

Samanaikaisesti verovelvollisella oli veroilmoituksen

mukaan omassa käytössään X:n kaupungissa sijaitseva oma

asunto.

Hallituksen esityksen (Nro 123/1980 vp.) perustelujen mukaan

osinkotulovähennystä koskevan säännöksen tarkoituksena oli

ollut lieventää osakeyhtiöissä tms. syntyvän tulon kahdenkertaista

verotusta sekä siten edistää erityisesti ns. piensäästäjien

osakesäästämistä. Esityksen perustelujen mukaan tasapuolisuusnäkökohdat

puolsivat osinkotulojen ohella myös eräiden

muiden, pääasiassa luonnollisten henkilöiden sijoitustoiminnastaan

saamien tulojen saattamista verotuksellisesti samaan

asemaan osinkotulojen kanssa. Esityksessä ehdotettiin,

että muuna asuntona kuin vapaa-ajan asuntona käytettäväksi

vuokratusta asunnosta saadusta vuokratulosta tehtäisiin osinkotulovähennystä

vastaava vähennys. Esityksen perustelujen

mukaan vakituisen asunnon vuokraamisesta saatujen tulojen verotuksen

huojentamista puolsivat myös asuntopoliittiset syyt;

toimenpiteellä voitiin lisätä vuokra-asuntojen tarjontaa ja

siten osaltaan edistää olemassa olevan asuntokannan tehokasta

käyttöä.

Edellä lausutun perusteella huomioon ottaen lainkohdan tarkoitus

ja vähennyksen nimi (omaisuustulovähennys) lääninoikeus

katsoi, ettei verovelvollisella ollut sellaista varallisuussijoitusta

asuntoon (vakuutusyhtiön asunto), joka

oikeuttaisi omaisuustulovähennykseen edelleen vuokratusta

asunnosta saamansa vuokratulon perusteella. Verovuosi 1985.

Äänestys 2-1.

TVL 32 a §