Legislator Jurisprudence & Législation
Kuopion LO 26.3.1992 173/I Généré par l'IA

Court dismissed welfare claim for unemployed person who voluntarily quit work and failed job training.

Numéro de cause Kuopion LO 26.3.1992 173/I
Autorité / Tribunal
Juridiction Finlande (FI)
Date de la décision
Issue du litige Rejeté (Dismissed)

Synthèse Legislator

Généré par l'IA

The Administrative Court dismissed the applicant's request for full basic income support after the Social Board rejected it due to voluntary job abandonment and failure to attend training. The applicant had voluntarily resigned from a municipal position and did not seek employment or education despite being required to do so. The court held that without evidence of inability to earn a living, the applicant was deemed to have intentionally neglected their duty to support themselves.

Regeste Legislator

Généré par l'IA

Sosiaalihuoltolaki 30 §; VNp toimeentulotuen yleisistä perusteista 838/83: A welfare recipient who voluntarily leaves employment and fails to engage in job training without valid reason is considered to have intentionally neglected their duty to support themselves, justifying a reduced benefit.

Mots-clés

Généré par l'IA
voluntary resignation welfare entitlement job training obligation income support duty to support self renvoi malgré motifs médicaux pension d'assistance dénuement

Dispositions légales citées

Généré par l'IA
Sosiaalihuoltolaki 30 §
VNp toimeentulotuen yleisistä perusteista 838/83
VNp toimeentulotuen yleisistä perusteista 838/83
Généré par l'IA

Vous souhaitez savoir comment cet arrêt s'applique à votre dossier ?

Analysez cette décision avec la législation fédérale, le droit cantonal, la doctrine et la jurisprudence subséquente dans Legislator AI.

Ouvrir dans Legislator →

Texte complet

Onko henkilöllä, joka ei hakeudu työhön tahi koulutukseen,

oikeus toimeentulotukeen.

Lääninoikeudelle valittaja on ilmoittanut joutuvansa jonkin

verran huolehtimaan 81-vuotiaan äitinsä toimeentulosta eikä

näin ollen voinut lähteä etemmäksi kursseille.

Hakija oli huhtikuussa 1991 omasta syystään irtisanottu kunnan

liikunta-alueiden apumiehen ajaksi 17.1. - 16.7.1991 sovitusta

työstä. Sen jälkeen hänelle oli määrätty ns. kahdeksan

viikon työssäolovelvoite työttömyyspäivärahan saamiseksi.

Hakija ei hakeutunut työhön eikä koulutukseen. Hän ei saapunut

työssäolovelvoitteen saaneille sosiaalitoimiston

asiakkaille joulukuussa 1991 järjestettyihin kahteen tilaisuuteen,

joissa neuvoteltiin työvoimaviranomaisten ko. henkilöille

järjestettävästä sopivasta kurssitoiminnasta.

Viranhaltija 2.1.1992 samana päivänä suullisesti tehdystä

hakemuksesta myönsi hakijalle toimeentulotukea tammikuun

toimeentuloon ns. suppeasta perusosasta puolet eli 572 markkaa.

Hakija saattoi asian lautakunnan käsiteltäväksi vaatien,

että tukea myönnetään aikaisemman käytännön mukaisesti koko

perusosa 1.231 markkaa, koska myönnetty tuki ei riittänyt

hakijan kaikkiin menoihin. Sosiaalilautakunta hylkäsi vaatimuksen,

koska hakija oli omasta syystään irtisanottu kunnan

järjestämästä työstä, millä hän olisi voinut saada tarpeen

mukaisen toimeentulonsa, ja koska hakija ei myöskään ollut

noudattanut kehotusta hakeutua työvoimaviranomaisten kustantamaan

koulutukseen.

Kun hakija ei ollut osoittanut mitään hyväksyttävää syytä

olla hakeutumatta töihin tahi koulutukseen, hänen voitiin

katsoa tahallaan laiminlyöneen velvollisuutensa pitää huolta

omasta elatuksestaan. Lääninoikeus katsoi jääneen näyttämättä,

että hakija ei olisi voinut saada tarpeen mukaista

toimeentuloa ansiotyöllään. Sosiaalilautakunnalla ei ole

ollut velvollisuutta suuremman toimeentulotuen myöntämiseen.

Äänestys 2-1.

Äänestyslausunto: Sosiaalilautakunnan perusteluin tuki ei

ole ollut evättävissä. Tämän ja tuen tarpeen selvittämättömän

tilan vuoksi asia on palautettava sosiaalilautakunnalle

uudelleen käsiteltäväksi.

SosiaalihuoltoL 30 §

VNp toimeentulotuen yleisistä perusteista 838/83