Labour court dismissed overtime claim where weekly overtime exceeded 8 hours, converting remaining hours to daily overtime rules.

Työaikasopimuksen määräyksen mukaan viikoittaisen ylityön 8 ensimmäiseltä tunnilta maksetaan ylityökorvaus 50 prosentilla ja viikon kaikilta seuraavilta työtunneilta, vaikka ne olisivat myös vuorokautista ylityötä, 100 prosentilla korotettu yksinkertainen tuntipalkka.

Viikkotyöaikaa tekevä viranhaltija, jonka säännöllinen vuorokautinen työaika oli 7 tuntia 39 minuuttia ja joka oli kysymyksessä olevan kahden työviikon aikana työskennellyt säännöllisen viikkotyöaikansa 38 tuntia 15 minuuttia, oli ollut tämän jälkeen työssä kahtena lauantaina. Asiassa oli kysymys siitä, oliko viranhaltijalla kysymyksessä olevina kahtena lauantaina tekemiltään työtunneilta, siltä osin kuin ne ylittivät 8 tuntia, oikeus 100 prosentilla korotettuun viikkoylityökorvaukseen, vai oliko hänelle voitu maksaa kysymyksessä olevilta päiviltä 7 tuntia 39 minuuttia ylittävältä ajalta ylityökorvaukset soveltaen vuorokautisen ylityön korvaamista koskevia määräyksiä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 58

KANTAJA

Valtion yhteisjärjestö VTY ry, Helsinki

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

KUULTAVA

Jyväskylän yliopisto

ASIA

Virkaehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 30.3.2004

Pääkäsittely 24.5.2004

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Muiden ohella Valtion yhteisjärjestö VTY:n ja valtiovarainministeriön välillä 13.12.2000 tehdyssä valtion virka- ja työehtosopimuksessa työajoista on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Työajaksi luettava aika ja säännöllinen työaika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Säännöllinen työaika

Säännöllinen työaika on

a) virastotyössä 7 tuntia 15 minuuttia vuorokaudessa ja 36 tuntia 15 minuuttia viikossa,

b) viikkotyössä 6 tuntia 15 minuuttia - 8 tuntia vuorokaudessa ja 38 tuntia 15 minuuttia viikossa sekä

c) jaksotyössä 114 tuntia 45 minuuttia kolmen viikon pituisena ajanjaksona.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Viikkotyössä vuorokautinen säännöllinen työaika voidaan järjestää siten, että säännöllinen työaika kaikkina työpäivinä on 7 tuntia 39 minuuttia tai siten, että säännöllinen työaika on yhtenä päivänä 6 tuntia 15 minuuttia ja muina päivinä 8 tuntia. Määräyksen b-kohdan perusteella vuorokautinen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös muulla tavalla sopimuksen tuntirajojen puitteissa siten, että vuorokautisen säännöllisen työajan tuntien yhteismäärä on 38 tuntia 15 minuuttia viikossa. Siirryttäessä ensimmäistä kertaa ensiksi mainituista työaikajärjestelyistä muihin mahdollisiin järjestelyihin asiasta on sovittava henkilöstön kanssa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Korvaukset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 §

Lisä- ja ylityö

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ylityötä on virastotyössä vuorokaudessa 7 tunnin 39 minuutin ja viikossa 38 tunnin 15 minuutin lisäksi sekä viikko- ja jaksotyössä säännöllisten työaikojen lisäksi esimiehen määräyksestä tehty työ.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 §

Ylityökorvaukset

Vuorokautisen ylityön 2 ensimmäiseltä työtunnilta maksetaan ylityökorvauksena 50 %:lla ja seuraavilta työtunneilta 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka. (YK:25875 YK:25880)

Viikottaisen ylityön 8 ensimmäiseltä työtunnilta maksetaan ylityökorvauksena 50 %:lla ja viikon kaikilta seuraavilta työtunneilta, vaikka ne olisivat myös vuorokautista ylityötä, 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka (YK:25875 YK:25880)

Vuorokautisen ylityön työtunteja ei oteta mukaan laskettaessa viikottaista ylityökorvausta.

= = = = = = = = = = = = = == = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

27 §

Työajan tasoittaminen täysiksi tunneiksi

Korvausten maksamisen perusteena oleva aika tasoitetaan täysiksi tunneiksi.

Tasoitus tapahtuu työjaksoittain tai palkanmaksukausittain siten, että puolta tuntia lyhyempi aika pyöristetään alaspäin ja sitä pitempi aika ylöspäin lähimmäksi täydeksi tunniksi.

Virasto- ja viikkotyössä lisä- ja ylityökorvausten osalta tasoitus voidaan tehdä viikoittain.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Valtion yhteisjärjestö VTY on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että työajoista 13.12.2000 tehdyn valtion virka- ja työehtosopimuksen 14 ja 16 §:n mukaan viikkotyössä viikoittaisen säännöllisen työajan ylittäviltä 8 ensimmäiseltä työtunnilta maksetaan ylityökorvauksena 50 prosentilla ja seuraavilta työtunneilta, vaikka ne olisivat myös vuorokautista ylityötä, 100 prosentilla korotettu yksinkertainen tuntipalkka ja että säännöllisen viikkotyöajan ylittyessä ei voida soveltaa sekä viikoittaisen että vuorokautisen ylityön laskentaperiaatteita,

velvoittaa Jyväskylän yliopiston suorittamaan vahtimestari A:lle saamatta jääneenä viikkoylityökorvauksena 7.9. ja 21.9.2002 tehdystä ylityöstä 31 euroa 10 senttiä.

Valtion yhteisjärjestö VTY on lisäksi vaatinut valtiovarainministeriön velvoittamista korvaamaan Valtion yhteisjärjestö VTY:n oikeudenkäyntikulut.

Perusteet

Viikkotyön periaatteisiin kuuluu viikoittaisen työajan laskenta ja säännöllinen vuorokautinen työaika voi vaihdella viikon eri päivinä. Teoreettinen päivän arvo viikkotyössä on 7 tuntia 39 minuuttia, mutta käytännössä se voi olla jokin muukin. Työnantajan käyttämä 7 tunnin 39 minuutin arvo viikkoylityön laskennassa perustuu muuhun kuin virkaehtosopimukseen.

Työnantajapuoli on pilkkonut viikoittaisen säännöllisen työajan lisäksi tehdyn työn 7 tunnin 39 minuutin osaan, jota se pitää viikoittaisena ylityönä, mutta tämän ylittävää osaa se pitää saman vuorokauden sisällä vuorokautisena ylityönä eikä viikkoylityönä. Virkaehtosopimus kuitenkin lähtee siitä, että 100 prosentin korotus tulee 8 tunnin jälkeen kaikilta seuraavilta työtunneilta, vaikka ne olisivat myös vuorokautista ylityötä. Tältä osin virkaehtosopimuksen määräys on yksiselitteinen eli säännöllisen viikkotyöajan ylittävä työ on korvattava 8 ensimmäisen työtunnin osalta 50 prosentilla ja sen ylittävä osuus 100 prosentilla.

Virkaehtosopimuksessa on todettu selkeästi, että edellä mainittua laskentasääntöä sovelletaan, vaikka työtunnit olisivat vuorokautista ylityötä. Samaa periaatetta sovelletaan muillakin työmarkkinasektoreilla. Se seikka, että valtiovarainministeriö on omaksunut väärän tulkinnan, jota virastoissa on valtiovarainministeriön toimesta annetun koulutuksen johdosta sovellettu, ei oikeuta työnantajaa tulkitsemaan määräystä sen selkeästä sanamuodosta poikkeavalla tavalla.

Jyväskylän yliopiston olisi tullut maksaa A:lle lauantaina 7.9.2002 tehdystä ylityöstä viikoittaisen ylityön korvauksena 8 ensimmäiseltä työtunnilta 50 prosentilla korotettu yksinkertainen tuntipalkka ja seuraavalta yhdeltä työtunnilta 100 prosentilla korotettu yksinkertainen tuntipalkka. Lauantaina 21.9.2002 tehdystä ylityöstä A:lle olisi tullut maksaa viikoittaisen ylityön korvauksena 8 ensimmäiseltä työtunnilta 50 prosentilla korotettu yksinkertainen tuntipalkka ja seuraavilta kahdelta työtunnilta 100 prosentilla korotettu yksinkertainen tuntipalkka. Jyväskylän yliopisto oli suorittanut jokaisen korvaussumman osalta pyöristyksen ja päätynyt mainituilta päiviltä yhteensä 18 ylityökorvaustuntiin. Työajoista tehdyn virka- ja työehtosopimuksen 27 §:ssä olevan pyöristyssäännön soveltaminen johtaa kuitenkin 19 ylityötuntiin.

Nyt esillä olevassa asiassa työnantajapuoli on katsonut, että viikoittainen 8 ylityötuntia ei täyty, koska kumpanakin päivänä on tehty viikoittaista ylityötä vain 7 tuntia 39 minuuttia. Tämä kanta oli kuitenkin väärä, koska ylityötä oli nyt esillä olevassa tapauksessa tehty 9 tai 10 tuntia. Viikkotyössä säännöllinen työaika voi olla virkaehtosopimuksen mukaan 6 - 8 tuntia vuorokaudessa ja tästä määräytyy viikkotyössä vuorokautinen ylityö. Työnantajapuolen käyttämä tuntiraja 7 tuntia 39 minuuttia on keinotekoinen raja, jonka käyttö ei perustu virkaehtosopimuksen määräyksiin.

Esimerkiksi metalliteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalalla viikoittaisesta ylityöstä maksetaan työpalkan lisäksi ylityölisä, jonka suuruus 8 ensimmäiseltä tunnilta on 50 prosenttia ja seuraavilta tunneilta 100 prosenttia keskituntiansiosta. Kun viikoittaisen ylityön lisää on maksettu 8 tunnilta, korvataan sen jälkeen työviikon muut ylityölisään oikeuttavat tunnit ylityölisällä, jonka suuruus on 100 prosenttia keskituntiansiosta. Näin menetellään riippumatta siitä, onko kysymyksessä viikoittainen vai vuorokautinen ylityö.

Ylityö voi olla joko vuorokautista tai viikoittaista mutta ei molempia. Ylityökokonaisuutta ei voida pilkkoa vuorokautiseksi ja viikoittaiseksi ylityöksi. Työnantajapuolen omaksuma tulkinta oli niin vaikeasti ymmärrettävissä, että sen tueksi tulisi olla selkeä sopimusmääräys tai selkeä soveltamisohje. Virallisista soveltamisohjetta ei tällaiseen tulkintaan löydy, vaikka virkaehtosopimuksen määräykset ovat olleet asiallisesti samansisältöisinä voimassa yli 30 vuotta.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on vastauksessaan, johon Jyväskylän yliopisto on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Valtiovarainministeriö on lisäksi vaatinut Valtion yhteisjärjestö VTY:n velvoittamista korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kummankin edellä mainitun virkaehtosopimuksen 18 §:ssä oleva sopimusmääräys, joka vastasi kanteessa tarkoitettua työaikasopimuksen 16 §:ää, pysyi sopimusneuvotteluissa sisällöltään muuttumattomana. Huhtikuussa 1986 tehdyn virkaehtosopimuksen 18 §:n 2 momentin mukaan viikoittaisen säännöllisen työajan ylittäviltä 8 ensimmäiseltä työtunnilta maksetaan ylityökorvauksena 50 prosentilla ja viikon kaikilta seuraavilta työtunneilta riippumatta siitä, ovatko ne vuorokautista vai viikoittaista ylityötä, 100 prosentilla korotettu yksinkertainen tuntipalkka. Saman momentin viimeisen virkkeen mukaan vuorokautisen säännöllisen työajan ylittäviä työtunteja ei oteta mukaan laskettaessa mainitussa momentissa tarkoitettua viikkoylityökorvausta. Puheena oleva sopimusmääräys sisällytettiin sanamuodoltaan samansisältöisenä myös sopimuksen uudistamiseksi maaliskuussa 1988 tehtyyn virkaehtosopimukseen, jossa vuorokautinen ja viikoittainen säännöllinen työaika lyhennettiin edellä todetuin tavoin.

Ne vähäiset sanamuodossa olevat erot verrattaessa viimeksi mainittuja sopimusmääräyksiä kanteessa tarkoitettuun työaikasopimuksen 16 §:n määräykseen ovat ainoastaan seurausta siitä, että työaikasopimukseen on sisällytetty erillinen ylityön määritelmää koskeva 14 §:n sopimusmääräys. Tällaista ei sisältynyt vuonna 1986 tai 1988 tehtyihin sopimuksiin. Koska työaikasopimuksen 16 §:ssä nimenomaisesti todettiin, että kysymys on viikoittaisen ylityön tunneista, ei ollut tarpeen toistaa aikaisempaa sanontaa siitä, että kysymys on säännöllisen työajan ylittävistä työtunneista. Nykyisessä muodossaan työaikasopimuksen 16 §:ään on sen sijaan kirjattu "viikottaisen ylityön 8 ensimmäiseltä työtunnilta". Kirjaus on sanamuodoltaan yksiselitteisen selkeä.

Työaikasopimuksen 14 ja 16 §:n sopimusmääräysten sanamuotoon tehdyt täsmennykset ovat siten vain selventäneet sopimusmääräysten sisältöä.

Sovittaessa vuonna 1988 säännöllisen työajan lyhentämisestä viikkotyössä vuosien 1988 - 1990 aikana ei siis sovittu eikä edes neuvoteltu siitä, että sopimuksen 18 §:ssä olevaa viikoittaista 100 prosentilla korvattavaa ylityötä koskevaa määritelmää olisi samalla muutettu. Virkaehtosopimukseen otettiin aikaisemmassa, vuonna 1986 tehdyssä sopimuksessa ollut 18 §:n sopimusmääräys sellaisenaan eli siihen oli edelleen sisältynyt 8 tunnin raja 50 prosentilla korvattavalla viikoittaiselle ylityölle.

Kun viikoittaista 100 prosentilla korvattavaa ylityötä koskeva sopimusmääräys säilytettiin muuttumattomana viikkotyön säännöllistä vuorokautista työaikaa 8 tunnista 7 tuntiin 48 minuuttiin vuonna 1988 tehdyllä sopimuksella lyhennettäessä, muodostui viikoittaisen 50 prosentin ja 100 prosentin ylityömuodon väliin aika, joka on vuorokautista ylityötä. Edellä mainittu sopimusmääräys on tähän päivään saakka säilytetty sopimustoiminnon yhteydessä muuttumattomana, vaikka vuorokautinen säännöllinen työaika vuosien 1988 ja 1990 välisenä aikana lyhennettiin 7 tuntiin 39 minuuttiin aikaisemmasta 8 tunnista.

Uutta työaikalakia koskevassa teoksessaan Tiitinen, Kröger, Lonka ja Paanetoja (Työaikalaki 1996) ovat todenneet, että "Ylityö voi olla joko vuorokautista ylityötä tai viikoittaista ylityötä. Tällä erottelulla on työaikalain kannalta merkitystä enää vain ylityöstä suoritettavien korvausten kannalta. Ylityön enimmäismääriä koskevassa säännöksessä ei enää erotella ylityötä vuorokautiseen ja viikoittaiseen". Mainitussa teoksessa on edelleen todettu, että viikoittainen ylityö muuttuu vuorokautiseksi ylityöksi tämän vuorokauden säännöllisen työajan täyttyessä.

Voimassa olevaa työaikalakia koskevan hallituksen esityksen (34/1996 vp) lain 17 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että jos työaika on 6 §:n 1 momentin mukainen, ylityötä olisi vuorokaudessa 8 tuntia ylittävä työ samoin kuin viikossa 40 tuntia ylittävä työ, jolloin mukaan ei lueta säännöllisen vuorokautisen työajan ylittävää työtä.

Edellä esitetyt oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot ja hallituksen esityksessä todettu osoittavat yksiselitteisesti sen, että myös viikonloppuna voi muodostua vuorokautista ylityötä ja riippumatta siitä, onko saman vuorokauden aikana muodostunut viikoittaista ylityötä.

Vuorokautista ylityötä ei ole sopimuksen 14 §:n sanamuodon mukaisesti rajoitettu ainoastaan maanantain ja perjantain väliseen aikaan tai virkamiehen työvuoroluetteloon muuksi ajoiksi merkittyihin työpäiviin eikä sillä perusteella, onko viikoittainen säännöllinen työaika tullut täyteen. Jos näin olisi haluttu tehdä, siitä olisi pitänyt sopia erikseen ja kirjata asia osaksi asianomaisessa sopimusmääräyksessä olevaa vuorokautisen ylityön määritelmää.

Virkaehtosopimuksen 16 §:n 3 momentin nimenomaisen määräyksen selvän sanamuodon mukaisesti vuorokautisen ylityön työtunteja ei oteta mukaan laskettaessa viikoittaista ylityökorvausta. Tämän määräyksen soveltaminen johtaa siihen, että henkilön jatkaessa edellä käytetyssä esimerkissä kuvatussa tilanteessa työskentelyä työn kestettyä 7 tuntia 39 minuuttia, näin alkanut vuorokautinen ylityö katkaisee sitä ennen muodostuneen viikoittaisen ylityön kertymisen. Koska viikoittaista ylityötä ei ole työaikasopimuksen 16 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla muodostunut 8:aa tuntia, eivät myöskään edellä mainitun momentin kolme viimeistä lausetta tule sovellettaviksi. Keskeistä on juuri se, että sopimusmääräykseen on nimenomaisesti kirjattu sanat "viikottaisen ylityön 8 ensimmäiseltä työtunnilta.

Edellä esitetyssä esimerkissä kuvatulla tavalla työaikasopimuksen 14 ja 16 §:ää, erityisesti 16 §:n 2 momentin toiseksi viimeistä lausetta, niiden nimenomaisen ja selkeän sanamuodon mukaan sovellettuna myös viikonloppuna voi muodostua vuorokautista ylityötä ja riippumatta siitä, onko saman vuorokauden aikana muodostunut viikoittaista ylityötä tai onko säännöllinen viikoittainen työaika täynnä vai ei.

Valtiovarainministeriön noudattama soveltamiskäytäntö on siten paitsi sopimuksen selkeän sanamuodon mukainen ja eri tilanteissa yhdenmukainen myös eri työaikakorvausmuotojen tarkoitus ja merkitys huomioon ottaen mielekäs. Edellä kuvatun esimerkin mukaisesti Valtion työmarkkinalaitoksen asiantuntijat ovat opettaneet työaikasopimuksen soveltamista Hallinnon kehittämiskeskuksen erityisesti palkanlaskijoille ja henkilöstöasiainhoitajille säännöllisesti järjestämillä virka- ja työsuhdeasioiden kursseilla ja erityisillä työaikakursseilla sekä osana henkilöstöasiainhoitajan tutkintokokonaisuutta. Edellä tarkoitettuun koulutukseen on osallistunut myös luottamusmiehiä, joten järjestöt ovat olleet tietoisia valtiovarainministeriö tulkinnasta. Palkansaajajärjestö Pardia ry on myös jäsenilleen antamassaan koulutuksessa tulkinnut kysymyksessä olevia määräyksiä valtiovarainministeriön kannan mukaisesti.

A oli esimiehensä määräyksestä työskennellyt lauantaina 7.9.2002 kello 7.30 - 16.30 yhteensä 9 tuntia. Koska A oli lauantaita edeltäneellä viikolla työskennellyt maanantaista perjantaihin säännöllisen työaikansa 38 tuntia 15 minuuttia, hänelle alkoi muodostua viikoittaista ylityötä lauantaina kello 7.30 alkaen. Edellä esitetyin tavoin myös viikonloppuna voi muodostua vuorokautista ylityötä, jota ei oteta huomioon viikoittaista ylityökorvausta laskettaessa. Viikkotyötä tekevälle A:lle alkoi siten muodostua vuorokautista ylityötä viikkotyön keskimääräisen vuorokautisen säännöllisen työajan eli 7 tuntia 39 minuuttia ylityttyä. Tämä vuorokautinen ylityö 1 tunti 21 minuuttia oli laskennallisesti 50 prosentilla korvattavaa ylityötä.

A oli esimiehensä määräyksestä työskennellyt lauantaina 21.9.2002 kello 7.30 - 17.30 yhteensä 10 tuntia. Koska A myös tällöin oli lauantaina edeltävällä viikolla työskennellyt maanantaista perjantaihin säännöllisen työaikansa 38 tuntia 15 minuuttia täyteen, hänelle alkoi muodostua viikoittaista ylityötä lauantaina kello 7.30 alkaen. A:lle alkoi siten myös lauantaina 21.9. muodostua vuorokautista ylityötä viikkotyön keskimääräisen vuorokautisen säännöllisen työajan 7 tuntia 39 minuuttia ylityttyä. Tästä vuorokautisesta ylityöstä yhteensä 2 tuntia 21 minuuttia oli laskennallisesti 50 prosentilla korvattavaa ylityötä kaksi ensimmäistä tuntia ja 100 prosentilla korvattavaa ylityötä 21 minuuttia.

Työaikasopimuksen 27 §:n pyöristyssäännön soveltamisesta seurasi, että A:n 7.9. ja 21.9. tekemä viikoittainen 50 prosentilla korvattava ylityö lasketaan yhteen ja saatu 15 tuntia 18 minuuttia pyöristetään alaspäin lähempään täyteen tuntiin 15 tunniksi. Vastaavasti A:n samoina ajankohtina tekemä vuorokautinen 50 prosentilla korvattava ylityö lasketaan yhteen ja saatu 3 tuntia 21 minuuttia pyöristetään alaspäin täyteen tuntiin 3 tunniksi. Lauantaina 21.9. muodostunut 100 prosentilla korvattava vuorokautinen ylityö 21 minuuttia pyöristetään alaspäin, jolloin 100 prosentilla korvattavaa ylityötä ei synny. A:lle oli siten lauantaina 7.9. muodostunut sekä viikoittaista että vuorokautista 50 prosentilla korvattavaa ylityötä samoin kuin lauantaina 21.9., jolloin hänelle oli myös muodostunut vuorokautista 100 prosentilla korvattavaa ylityötä. Viikoittaista 100 prosentilla korvattavaa ylityötä ei hänelle ollut muodostunut.

Sille, miten yksityisen sektorin jollakin toimialalla sovelletaan kysymyksessä olevan toimialan työehtosopimusta, ei ole annettava merkitystä työaikoja koskevan valtion sektorin virkaehtosopimuksen tulkinnassa. Kanteessa ei ole edes väitetty, että työaikasopimuksesta neuvoteltaessa ja sovittaessa sopijaosapuolet olisivat miltään osin tarkoittaneet viitata metalliteollisuuden työehtosopimuksen soveltamiskäytäntöön tai tulkintaan tai että tämän työehtosopimuksen sisältöä olisi millään tavoin käsitelty osana sopimusneuvotteluja.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Työajoista tehdyn valtion virka- ja työehtosopimuksen (työaikasopimuksen) 4 §:n 1 momentin b) kohdan mukaista viikkotyöaikaa tekevä A on työskenneltyään maanantain ja perjantain välisenä aikana sopimuksen mukaisen 38 tunnin 15 minuutin säännöllisen viikkotyöaikansa ollut työssä lauantaina 7.9.2002 yhdeksän tuntia ja lauantaina 21.9.2002 10 tuntia. A:n säännöllinen vuorokautinen työaika on 7 tuntia 39 minuuttia. Jyväskylän yliopisto on suorittanut A:lle kummaltakin lauantaipäivältä viikoittaisen ylityön korvauksena 50 prosentilla korotettua palkkaa 7 tunnilta 39 minuutilta. Tämän ylittävältä ajalta työnantaja on maksanut A:lle ylityökorvaukset työaikasopimuksen vuorokautisen ylityön korvaamista koskevien määräysten mukaisesti.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, voidaanko säännöllisen viikkotyöajan ylittyessä soveltaa sekä viikoittaisen että vuorokautisen ylityön laskentaperiaatteita ja onko virkamiehellä viikoittaisen säännöllisen työajan ylittävien kahdeksan ensimmäisen tunnin jälkeisiltä työtunneilta oikeus saada palkka 100 prosentilla korotettuna.

Ylityötä koskevien määräysten soveltamisesta ja tulkinnasta esitetty näyttö

Valtion yhteisjärjestö VTY:n puolesta asiassa on kuultu todistajana Metallityöväen Liiton palveluksessa olevaa lakimiestä B:tä metalliteollisuuden työehtosopimuksen viikoittaisen ylityön korvaamista koskevien määräysten tulkinnasta. Työaikasopimuksen vastaavien määräysten soveltamisesta ja tulkinnasta kantajan puolesta on kuultu todistelutarkoituksessa Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto VAL:n sopimussihteeriä C:tä ja vastaajan nimeäminä todistajina Palkansaajajärjestö Pardian kehittämispäällikköä D:tä, Helsingin yliopiston palveluksessa olevaa lakimiestä E:tä ja pääesikunnassa toimialapäällikkönä työskentelevää F:ää.

B:n mukaan metalliteollisuuden työehtosopimuksen piirissä viikoittaista ylityötä on kaikki se työ, joka tehdään yli työtuntijärjestelmän mukaisen säännöllisen viikkotyöajan. Viikkoylityökorvauksia laskettaessa ei käytetä vuorokautisen ylityön käsitettä. Tämä perustuu siihen, että jos kysymys on työntekijän vapaapäivänä tehdystä työstä, ei työtuntijärjestelmän mukaista vuorokautista työaikaa ole olemassa. Tällaisessa tilanteessa työntekijälle maksetaan kahdeksalta ensimmäiseltä viikkoylityötunnilta palkka 50 prosentilla korotettuna ja tämän jälkeisiltä työtunneilta 100 prosentilla korotettu palkka. Myös muualla teollisuudessa soveltamiskäytäntö on B:n tietämän mukaan samanlainen. B on edelleen kertonut, että metalliteollisuuden työehtosopimuksella on ilmeisesti tietoisesti poikettu siitä työaikalain periaatteesta, jonka mukaan viikoittainen ylityö muuttuu vuorokautiseksi ylityöksi kysymyksessä olevan vuorokauden säännöllisen työajan ylittymisen jälkeen.

Kanteessa tarkoitetun erimielisyysasian neuvotteluihin liittyen C on tiedustellut joidenkin valtion virastojen ja laitosten luottamusmiehiltä tai palkanlaskijoilta, miten niissä on sovellettu viikkoylityötä koskevia sopimusmääräyksiä. Yleisesti kyselyyn oli vastattu lähettämällä kopio HAUS:n koulutusaineistosta, jossa asia on esitetty valtiovarainministeriön asiassa omaksuman tulkinnan mukaisesti. Joistakin virastoista, esimerkiksi Merenkulkulaitoksesta, C on saanut vastauksen, jonka mukaan viikkoylityökorvaukset maksetaan Valtion yhteisjärjestö VTY:n omaksuman tulkinnan mukaan.

E, jonka työtehtäviin kuuluu palvelussuhdeasioihin liittyvä ohjaus ja neuvonta koko Helsingin yliopistossa, on kertonut, että työaikasopimuksen viikkoylityön korvaamista koskevia määräyksiä on sovellettu valtiovarainministeriön koulutuksessa annettujen ohjeiden mukaisesti eli siten, että viikonloppuna tehdystä työstä 7 tunnilta 39 minuutilta palkka maksetaan 50 prosentilla korotettuna, minkä jälkeen tehtyyn työhön sovelletaan vuorokautisen ylityön korvaamista koskevia määräyksiä. Viikkotyötä tekeviä henkilöitä yliopistossa on noin 1 600. Heistä viikkoylityötä yleisimmin tekevät kiinteistöhenkilöstöön kuuluvat, joita on yhteensä vajaat 300. Korvausta viikoittaisesta ylityöstä on yleisimmin suoritettu siivoojan nimikkeellä työskenteleville. Viikkoylityön korvaamiseen liittyviä erimielisyyksiä ei Helsingin yliopistossa ole ollut. E:n tietämän mukaan viikkoylityön korvaamista koskevien määräysten soveltamisessa ei ole tapahtunut muutoksia vuosien mittaan.

F on kertonut, että puolustusvoimissa työaikasopimuksen mukaista viikkotyötä tekeviä henkilöitä on 2 659, joista noin 2 000 työskentelee tehtävissä, joissa viikkoylityön tekeminen saattaa tulla mahdolliseksi. Viikkoylityön korvaaminen puolustusvoimissa on F:n mukaan tapahtunut valtiovarainministeriön esittämän tulkinnan mukaisesti. Käytännössä ei ilmeisesti ole kovinkaan yleistä, että viikonlopun päivinä työtä tehdään yli kahdeksan tuntia. Viikkoylityön korvaamista koskevia varsinaisia erimielisyyksiä ei puolustusvoimissa ole ollut.

Asianosaiset ovat jättäneet selvitykseksi valtiovarainministeriön koulutuksessaan käyttämää aineistoa, jossa viikkoylityön korvaamista on selvitetty. Valtiovarainministeriö on myös jättänyt valtion pääsopijajärjestöjen AKAVA-JS:n, Pardian ja Valtion yhteisjärjestö VTY:n valtion keskustason VES- ja TES-tavoitteet 24.10.2002. Järjestöjen esityksessä muun muassa ylityökynnyksiä on esitetty muutettavaksi siten, että viikkoylityökynnyksen, nykyisen 8 tunnin, rajaksi otettaisiin 7 tuntia 39 minuuttia.

Arviointi ja johtopäätökset

Työaikasopimuksen 16 §:n toisen kappaleen viikoittaisen ylityön korvaamista koskevan määräyksen mukaan viikoittaisen ylityön kahdeksalta ensimmäiseltä työtunnilta maksetaan ylityökorvauksena 50 prosentilla ja viikon kaikilta seuraavilta työtunneilta, vaikka ne olisivat myös vuorokautista ylityötä, 100 prosentilla korotettu palkka. Pykälän kolmannen kappaleen määräyksen mukaan vuorokautisen ylityön työtunteja ei oteta mukaan laskettaessa viikoittaista ylityökorvausta.

Asianosaisten ilmoittaman mukaan viikkoylityön korvaamista koskevat sopimusmääräykset ovat sisältyneet sopimuksiin asiallisesti samansisältöisinä jo 30 vuoden ajan. Vuonna 1988 solmitussa työaikalain alaisten virkamiesten työaikaa koskevassa virkaehtosopimuksessa sopimuksen piiriin kuuluvien virkamiesten työaikaa on sovittu lyhennettäväksi vuodesta 1988 alkaen siten, että vuonna 1990 säännöllinen työaika viikossa on tullut nykyisen pituiseksi eli 38 tunniksi 15 minuutiksi. Päivittäinen työaika on sovittu järjestettäväksi siten, että se on kaikkina päivinä 7 tuntia 39 minuuttia tai siten, että työaika on yhtenä päivänä 6 tuntia 15 minuuttia ja muina päivinä 8 tuntia.

Määräyksen sanamuoto "viikon kaikilta seuraavilta työtunneilta, vaikka ne olisivat myös vuorokautista ylityötä", ei ole yksiselitteinen. Sanamuodosta on kuitenkin saatavissa tukea kantajan tulkinnalle, jonka mukaan viikoittaisen ylityön kahdeksan ensimmäisen työtunnin jälkeiset työtunnit korvataan 100 prosentilla korotettuna. Kun määräyksessä kuitenkin on todettu, että "vaikka ne olisivat vuorokautista ylityötä", osoittaa tämä, että myös määräyksessä on lähdetty siitä, että viikoittaisen ylityön tekemisen yhteydessä kysymykseen voi tulla myös vuorokautisen ylityön syntyminen. Viikoittaisen ylityökorvauksen osalta pykälän kolmannessa kappaleessa on todettu, että vuorokautisen ylityön tunteja ei oteta huomioon laskettaessa viikoittaista ylityökorvausta. Myös mainittu määräys viittaa työtuomioistuimen mielestä siihen, että sopijapuolet ovat lähteneet siitä, että viikoittaisen ylityön tekemisen yhteydessä voi syntyä myös vuorokautista ylityötä.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan valtiovarainministeriön edustajat ovat muun muassa palkanlaskijoille ja henkilöstöasioiden hoitajille järjestetyssä koulutuksessa ainakin 1980-luvun loppupuolelta asti esittäneet viikkoylityömääräyksien tulkinnasta ohjeet, jotka vastaavat valtiovarainministeriön kantaa tässä asiassa eli viikonloppuna työskenneltäessä viikoittainen ylityö muuttuu säännöllisen vuorokautisen työajan ylittyessä vuorokautiseksi ylityöksi ja että 100 prosentilla korvattavaa ylityötä syntyy tämän jälkeen tilanteessa, jossa 8 tuntia viikkoylityötä mahdollisesti tulee täyteen seuraavan vuorokauden aikana. Myös pääsopijajärjestö Pardia on koulutuksessaan tulkinnut viikkoylityötä koskevia määräyksiä valtiovarainministeriön omaksuman tulkinnan mukaisesti.

Valtiovarainministeriön puolesta esitetyn selvityksen mukaan viikkoylityötä koskevia sopimusmääräyksiä on muun muassa Helsingin yliopistossa ja puolustusvoimissa tulkittu vakiintuneesti valtiovarainministeriön esittämän tulkinnan mukaisesti. Viikkoylityökorvausta koskevien määräysten soveltamiskäytännöstä muutoinkin esitetty selvitys työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että ainakin pääsääntöisesti työaikasopimuksen viikkoylityötä koskevia sopimusmääräyksiä on tulkittu valtiovarainministeriön tulkinnan mukaisesti.

Valtion yhteisjärjestö VTY on yhdessä muiden pääsopijajärjestöjen kanssa vuoden 2002 sopimusneuvottelujen yhteydessä yhtenä muutostavoitteena esittänyt valtion virkaehto- ja työehtosopimuksen viikkoylityökynnyksen 8 tunnin muuttamista 7 tuntiin 39 minuuttiin. Sopimusteitse on näin pyritty poistamaan niitä edellä kuvattuja soveltamisongelmia, joita lyhennetystä työajasta on aiheutunut suhteessa 8 tunnin ylityökynnykseen. Muutosesitys on tosiasiallisesti pohjautunut valtiovarainministeriön kannan mukaiselle työaikasopimuksen tulkinnalle.

Selvitystä ei ole esitetty sen tueksi, että sopimusosapuolten tarkoituksena olisi ollut, että kysymyksessä olevan virkaehtosopimuksen viikkoylityökorvauksia koskevia määräyksiä tulisi tulkita samalla tavoin kuin metalliteollisuuden tai muunkaan yksityissektorin työehtosopimuksen piirissä. Tältä osin työtuomioistuin myös toteaa, että määräykset yksityissektorin työehtosopimuksissa eivät kaikilta osin ole samansisältöiset kuin nyt kysymyksessä olevassa työaikasopimuksessa eivätkä yksityissektorin työehtosopimukset myöskään keskenään ole samasanaisia. Myös määräysten tulkinnat yksityissektorin eri työehtosopimusten soveltamisaloilla ovat vaihdelleet (Ks. TT:2004-39).

Edellä sopimusmääräyksen sanamuodosta sekä sen tulkinnasta ja soveltamiskäytännöstä todetun perusteella työtuomioistuin katsoo valtiovarainministeriön tulkinnan Valtion yhteisjärjestö VTY:n tulkintaa paremmin vastaavan sitä, mitä osapuolet määräyksestä sopiessaan ovat tarkoittaneet. Näin ollen perusteita kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen hyväksymiselle ei ole eikä A:lla myöskään ole oikeutta kanteessa vaadittuihin ylityökorvauksiin.

Oikeudenkäyntikulut

Valtion yhteisjärjestö VTY on hävinnyt kanteensa. Asian epäselvyyden vuoksi Valtion yhteisjärjestö VTY:llä on ollut peruste kanteen nostamiselle työtuomioistuimessa. Asianosaiset saavat siten työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentista ilmenevän oikeusohjeen nojalla vastata itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, H. Rautiainen, Saipio, Vertanen ja Lounasmaa jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.