Labor court dismissed overtime pay claim where collective agreement distinguished daily and weekly overtime rates.

A oli tehnyt 40 tunnin työviikon jälkeisenä viikkolepopäivänään 10 tunnin työpäivän. Asiassa oli kysymys siitä, oliko A:lla puusepänteollisuuden työehtosopimuksen mukaan oikeus saada mainitun päivän 9. ja 10. tunnilta palkka 100 prosentilla korotettuna.

Puusepänteollisuuden työehtosopimuksen ylitöitä koskeva määräys ei sisältänyt nimenomaista määräystä 9. ja 10. tunnin korvaamisesta heti 100 prosentilla. Kun määräyksessä oli vielä eroteltu vuorokautinen ja viikottainen ylityö, siinä käytetyllä ilmaisulla "seuraavilta tunneilta" tarkoitettiin kaikkia seuraavia vuorokautisen tai viikottaisen ylityön tunteja sen mukaan, kumman laatuisesta ylityöstä oli kysymys. Tämä tulkinta oli johdettavissa myös määräyksen syntyhistoriasta.

Esitetyn selvityksen mukaan useat työnantajat olivat maksaneet näiltä tunneilta heti 100 prosentilla korotettua palkkaa. Ylitöitä koskevan määräyksen sanamuodosta poikkeavaan soveltamiskäytäntöön olivat kuitenkin johtaneet muut kuin työehtosopimuksesta ilmenevät syyt. Soveltamiskäytäntö ei siten myöskään ollut muodostunut sopimusosapuolten yhteiseksi vakiintuneeksi tulkinnaksi.

Maksaessaan A:lle palkan riidanalaisilta tunneilta 50 prosentilla korotettuna yhtiö ei ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Myöskään työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 39

KANTAJA

Puu- ja erityisalojen liitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Puusepänteollisuuden Liitto ry, Helsinki

Erteline Oy, Orimattila

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 3.2.2004

Pääkäsittely 24.2.2004

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Puu- ja erityisalojen liiton ja Puusepänteollisuuden Liiton välillä vuosina 2001 ja 2002 voimassa olleessa puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Ylityö- ym. korvaukset

1. Vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta ja viikottaisesta ylityöstä kahdeksalta ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla korotettu palkka sekä seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka. Keskeytymättömässä vuorotyössä katsotaan viikottaiseksi ylityöksi ne tunnit, jotka kullakin kalenteriviikolla ylittävät työtuntijärjestelmässä asianomaisen viikon säännölliseksi työajaksi vahvistetun työmäärän, ellei ole sovittu näiden ylityötuntien korvaamisesta vastaavalla vapaa-ajalla.

Keskeytymättömässä kolmivuorotyössä työskentelevien työntekijöiden 6 §:n 5. kohdassa mainittuina vapaa-aikoina suorittama työ katsotaan viikottaiseksi ylityöksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Erteline Oy:n on korvattava ryhmätyöntekijä A:lle lauantaina 5.10.2002 tehty ylityö puusepänteollisuuden työehtosopimuksen 14 pykälän 1 kohdan mukaisesti siten, että kahdeksaa ensimmäistä tuntia seuraavilta tunneilta on maksettava 100 prosentilla korotettu palkka,

tuomitsee Erteline Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta,

tuomitsee Puusepänteollisuuden Liitto ry:n työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvoitteensa laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Puusepänteollisuuden Liitto ry:n ja Erteline Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Ryhmätyöntekijä A työskentelee toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Erteline Oy:n palveluksessa. A on yksivuorotyössä ja tekee kahdeksan tuntia työtä päivässä.

Maanantaina 30.9., tiistaina 1.10., keskiviikkona 2.10., torstaina 3.10. ja perjantaina 4.10.2002 hän teki normaaliin tapaansa kahdeksan tuntia per päivä töitä. Viikkovapaan aikana lauantaina 5.10. A teki töitä yhteensä kymmenen tuntia. Puusepänteollisuuden työehtosopimuksen 14 pykälän 1 kohdan mukaisesti työnantajan olisi tullut maksaa hänelle lauantain kahdeksaa ensimmäistä tuntia seuraavilta kahdelta tunnilta 100 prosentilla korotettu palkka. Ne korvattiin kuitenkin 50 prosentilla korotettuina.

Kaikki kahdeksan viikkoylityötunnin jälkeen teetetyt työtunnit on korvattava 100 prosentin korotuksella siitä riippumatta, nimitetäänkö niitä vuorokautiseksi vai viikottaiseksi ylityöksi. Vaikka normaalityöviikon 40 tunnin jälkeisenä lauantaina ensimmäiset kahdeksan tuntia ovatkin viikkoylityötä ja vaikka saman päivän seuraavat työtunnit ovatkin vuorokautista ylityötä, niin jo yhdeksäs ja kymmenes työtunti on korvattava 100 prosentilla. Ylityön erittely vuorokautiseksi ja viikottaiseksi on tarpeetonta. Myöskään työaikalain tulkinnassa jakoa ei nykyään tarvita, koska ylityön enimmäismäärää ei enää ole määritelty erikseen vuorokautisen ja viikottaisen ylityön enimmäismäärinä. Olennaista on, että kaikki ylityötunnit, jotka tehdään kahdeksan viikottaisen ylityön jälkeen samalla viikolla korvataan 100 prosentilla korotettuina, olkoot ne sitten minkä lajisia tahansa.

Tämä tulkinta perustuu ensinnäkin sopimuksen sanamuotoon. Toiseksi tulkinta perustuu alan ja muidenkin teollisuusalojen vakiintuneeseen käytäntöön. Määräystä on tulkittu niin, että kaikki kahdeksan tunnin jälkeen tehty ylityö on 100 prosentin ylityötä. Vuorokautisen ylityön kaksi ensimmäistä tuntia korvataan 50 prosentilla vain silloin, kun viikottaista ylityötä ei vielä ole saman viikon aikana tehty kahdeksaa tuntia. Tämä tulkinta on vakiintuneesti esitetty myös liiton jäseniä ja luottamusmiehiä koulutettaessa. Vakiintuneen tulkinnan täytyy olla sekä yritysten että työnantajaliiton tiedossa. Kolmanneksi tulkinta perustuu sopimusmääräyksen tarkoitukseen, joka selvästikin viittaa ylityöstä aiheutuvan rasituksen ja haitan korvaamiseen rahalla. Rahasumma on sitä suurempi, mitä suurempi on rasitus ja haitta. Ne taas lisääntyvät samassa tahdissa koko työviikon kaiken nimisten ylityötuntien kanssa.

Suomen Työnantajain Keskusliiton (STK) ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) välisen vuonna 1965 tekemän työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen 8 §:n mukaan työntekijälle, johon sovelletaan tämän sopimuksen mukaisesti uudistettua työaikalakia, maksetaan viikottaisesta ylityöstä kahdeksan tunnin jälkeen 100 prosentilla korotettu palkka siten kuin työehtosopimuksissa tarkemmin määrätään. Työehtosopimuksissa on kattavasti sovittu, että viikottaisesta ylityöstä maksetaan kahdeksan tunnin jälkeen 100 prosentilla korotettu palkka.

Muun muassa Schauman Wood Oy:n Joensuun tehtaalla, Stora Enso Timber Ltd Oy:n Varkauden sahalla ja Martela Oyj Kiteen tehtaalla on jo vuosikausia maksettu yhdeksännestä tunnista sadalla prosentilla korotettu palkka.

Asiasta käydyt paikallis- ja liittotason neuvottelut ovat päättyneet erimielisinä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Puusepänteollisuuden Liitto ry ja Erteline Oy ovat kiistäneet vaatimukset ja vaatineet kanteen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työaikalain 22 §:n säännöksestä voi poiketa valtakunnallisella työehtosopimuksella, kuten puusepänteollisuudessa on tehty. Puusepänteollisuuden työehtosopimuksen 14 §:n 1. kohdassa on sovittu, että vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahden tunnin jälkeen ja viikottaisesta ylityöstä kahdeksan tunnin jälkeen 100 prosentilla korotettu palkka. Se, että puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa on sovittu viikkoylityön korvaamisesta 100 prosentilla kahdeksan ylityötunnin jälkeen, on poikkeus työaikalain pääsäännöstä. Yleisten oikeusperiaatteiden mukaan poikkeuksia tulee tulkita suppeassa merkityksessä. Sopimusmääräyksen sanamuotoa ei voida tulkita siten, että myös vuorokautisesta ylityöstä tulisi maksaa 100 prosentilla korotettu palkka kahdeksan viikkoylityötunnin jälkeen. Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa on kysymys vuorokautisen ylityön tunneista.

Usein pitkiin ylitöihin on vaikeaa saada työntekijöitä. Tämän vuoksi joissakin yrityksissä työntekijöille on saatettu korvata ylityö 100 prosentilla korotettuna, vaikka sopimuksen mukainen korotus olisi 50 %. Soveltamiskäytäntö ei ole siten vakiintunut.

Ylityökorvauksia määriteltäessä lasketaan ensin vuorokautinen ylityö eli työ, joka ylittää 8 tuntia vuorokaudessa. Tämän jälkeen lasketaan viikottainen ylityö eli työ, joka ylittää 40 tuntia viikossa, mutta joka ei ole säännöllistä työaikaa, lisätyötä tai vuorokautista työtä. Yleisesti on kuitenkin sovittu, että lauantai- ja aattopäivinä vuorokautinen ylityö on maksettu heti 100 prosentilla. Ilman nimenomaista sopimusta lauantai- ja aattopäivän vuorokautisen ylityön kahta ensimmäistä tuntia ei korvata 100 prosentilla korotettuna.

STK:n ja SAK:n välisen 30.6.1965 tehdyn sopimuksen 8 § ei tue millään lailla haastehakemuksessa esitettyä, sillä sopimuksessa puhutaan ainoastaan viikottaisen ylityön korvaamisesta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

A on tehnyt 40 tunnin työviikon jälkeisenä viikkolepopäivänään 10 tunnin työpäivän. Asiassa on erimielisyyttä siitä, onko A:lla ollut puusepänteollisuuden työehtosopimuksen 14 §:n mukaan oikeus saada mainitun päivän 9. ja 10. tunnilta palkka 100 prosentilla korotettuna.

Kantajan käsityksen mukaan kaikki kahdeksan viikkoylityötunnin jälkeen teetetyt työtunnit on korvattava 100 prosentin mukaan riippumatta siitä nimitetäänkö niitä vuorokautisen vai viikottaisen ylityön tunneiksi. Vastaajien käsityksen mukaan viikottaisen kahdeksan ylityötunnin jälkeen tehtävät tunnit ovat vuorokautista ylityötä ja tulevat siten korvattavaksi 50 prosentin mukaan.

Ylitöitä koskevan määräyksen taustasta ja soveltamisesta esitetty selvitys

Puusepänteollisuuden työehtosopimuksen 14 §:n 1 kohdan tulkinnasta on kuultu todistajana Puu- ja erityisalojen liiton työehtosihteeriä B:tä ja Puusepänteollisuuden Liitosta varatuomari C:tä.

B on kertonut, että työehtosopimuskohtaa on vakiintuneesti tulkittu siten, että viikottaisen kahdeksan tunnin ylityön jälkeen seuraavat tunnit korvataan heti 100 prosentilla. B:n mukaan ennen vuotta 1997 työaikalain vielä sitä vaatiessa myös Puu- ja erityisalojen liitossa koulutettiin jäsenkuntaa erottelemaan vuorokautiset ja viikottaiset ylityötunnit. Vaikka viikottaisen ylityön jälkeen tehdyt 9. ja 10. tunti on eritelty vuorokautiseksi ylityöksi, niistä on työehtosopimuksen sanamuodon mukaan maksettu ja myös kuulunut maksaa 100 prosentilla korotettua palkkaa. Esimerkiksi muovi- ja kemian tuoteteollisuuden työehtosopimuksessa ylityön korvaamista koskeva määräys vastaa puusepänteollisuuden määräystä ja sitä on myös sovellettu samalla tavalla. Tässä tapauksessa määräyksen tulkinta on B:n mukaan vakiintunut työntekijäliiton esittämän mukaiseksi. Ylityötuntien korvaamista koskeva erimielisyys on tullut ensimmäistä kertaa esille vasta tämän asian yhteydessä.

Ylitöiden korvaamiskäytännöstä alan yrityksissä on kuultu todistajina myös Martelan Kiteen tehtaan pääluottamusmiestä D:tä ja Stora Enso Timber Varkauden sahan pääluottamusmiestä E:tä sekä todistelutarkoituksessa Erteline Oy:n toimitusjohtajaa F:ää. Lisäksi Puu- ja erityisalojen liiton teettämästä alan 21:ssä yrityksessä noudatetusta käytännöstä on kuultu työntekijäliitossa työskennellyttä G:tä.

Kidex Oy:ssä on D:n mukaan maksettu viikottaisesta ylityöstä 9. ja 10. tunnilta 100 prosentilla korotettua palkkaa. Myös esimerkiksi Stora Enson Kiteen sahalla ja Karhu Sporting Goods -tehtaalla sekä Martelan Nummelan tehtaalla on ollut sama käytäntö. Stora Enso Timber Varkauden tehtaalla palkanlaskijat ovat E:n mukaan jaotelleet viikottaisen ylityön jälkeen seuraavat 9. ja 10. tunnin vuorokautisiksi ylityötunneiksi. Tästä huolimatta tunnit on maksettu aina 100 prosentilla korotettuna. Stora Enso Timberin kaikilla seitsemällä tehtaalla on ollut vastaava käytäntö.

Erteline Oy:ssä on F:n mukaan tulkittu viikottaisen ylityön 9. ja 10. tunti vuorokautiseksi ylityöksi ja maksettu nämä tunnit vain 50 prosentilla korotettuna. F on kertonut, että puusepänteollisuuden alalla ei ole mahdollista sisällyttää projektien hintoihin niin suuria marginaaleja, että työtä voitaisiin teettää ylitöinä 100 prosentilla korotettuna. Alalla on ylipäänsä hyvin harvinaista teettää viikottaisen kahdeksan ylityötunnin lisäksi muuta ylityötä. Erteline Oy:ssä on vuonna 2002 teetetty tällaista ylityötä vain kerran. Toisessa tapauksessa kahdelle työntekijälle oli virheellisesti korvattu 9. ja 10. tunti 100 prosentilla korotettuna. Tapahtunut virhe oli kuitenkin korjattu. A:n ylitöiden korvaamista koskevassa asiassa F oli pitänyt työehtosopimuksen mukaan selvänä, että 9. ja 10. tunti ovat vuorokautista ylityötä, joka korvataan vain 50 prosentilla korotettuna. F ei ollut tuolloin konsultoinut asiasta ketään.

G on kertonut saaneensa toimeksiannon Puu- ja erityisalojen liitolta selvittää palkanmaksua viikottaisen ylityön jälkeen seuraavilta 9. ja 10. tunnilta. Puusepänteollisuuden alan yrityksistä oli sattumanvaraisesti valittu 21 yritystä, joiden pääluottamusmiehiltä asiaa oli tiedusteltu. Kaikissa näissä yrityksissä 9. ja 10. tunti maksettiin 100 prosentilla korotettuna.

Arviointi ja johtopäätökset

Puusepänteollisuuden työehtosopimuksen 14 §:n ylityökorvauksia koskevan määräyksen mukaan vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta ja viikottaisesta ylityöstä kahdeksalta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentilla korotettu palkka sekä seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka.

Vuosina 1970 - 1972 työehtosopimus oli sisältänyt määräyksen viikottaisen 8 tunnin ylityön korvaamisesta 50 prosentin korotuksella ja sitä seuraavien tuntien korvaamisesta 100 prosentin mukaan. Määräys oli vastannut keskusjärjestöjen asiaa koskevan yleissopimuksen sisältöä. Sen sijaan vuosina 1972 ja 1973 voimassa olleeseen puusepänteollisuuden työehtosopimukseen viikottaisen ylityön korvaamista koskevan määräyksen tilalle oli ilmeisesti erehdyksessä tullut painetuksi laissakin oleva määräys vuorokautisen ylityön korvaamisesta. Virhe oli korjattu vuoden 1973 työehtosopimuksessa, johon oli kuitenkin jätetty myös vuorokautisen ylityön korvaamista koskeva sääntö. Työehtosopimusmääräys on ollut voimassa tämän sisältöisenä vuodesta 1973 alkaen.

Työehtosopimusmääräyksen taustalla on ollut Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton välinen vuonna 1965 solmittu työajan lyhennystä koskevan sopimus. Se on tarkoittanut viikkoylityön korvaamista 8 ensimmäisen tunnin jälkeen 100 prosentilla korotetulla palkalla siten kuin työehtosopimuksissa tarkemmin sovitaan. Keskusjärjestöjen välisen sopimuksen määräys ei koske vuorokautisen ylityön korvaamista, eikä sopimuksesta siten saa välittömästi johtoa nyt esillä olevaan tapaukseen. Käytännössä useisiin työehtosopimuksiin, kuten mekaanisen puunjalostusteollisuuden, turveteollisuuden ja paperiteollisuuden sopimuksiin sekä puusepänteollisuuden toimihenkilösopimukseen on otettu määräys kahdeksan tunnin viikkoylityön jälkeen tehtyjen kaikkien ylityötuntien korvaamisesta 100 prosentilla korotettuna. Muovi- ja kemiantuoteteollisuuden työehtosopimukseen on vastaavasti sisällytetty erityismääräys lauantaisin tehtävän vuorokautisen ylityön korvaamisesta heti 100 prosentilla.

Puusepänteollisuuden työehtosopimuksen määräys ei ole tässä suhteessa sanamuodoltaan täysin yksiselitteinen. Kysymys on siitä, mitä määräyksessä käytetyllä ilmaisulla "seuraavilta tunneilta" tarkoitetaan. Kantajan tulkinnan mukaan ilmaisulla tarkoitetaan kaikkia välittömästi seuraavia työtunteja, kun 50 prosentin mukaan korvattavat tunnit ovat tulleet täyteen. Tämän tulkinnan mukaan merkitystä ei ole sillä, että viikkolepopäivänä tehty työ muuttuu kahdeksan tunnin jälkeen viikkoylityöstä vuorokautiseksi ylityöksi.

Vastaajien tulkinnan mukaan "seuraavilla tunneilla" tarkoitetaan määräyksessä kaikkia seuraavia vuorokautisen tai viikottaisen ylityön tunteja sen mukaan, kumman laatuisesta ylityöstä on kysymys. Kun määräyksessä on juuri ennen nyt tarkasteltavaa kohtaa eroteltu vuorokautinen ja viikottainen ylityö, vastaajien tulkinta on työtuomioistuimen mielestä paremmin määräyksen sanamuotoon sopiva.

Myös määräyksen syntyhistorian voidaan katsoa tukevan tätä tulkintaa. Edellä esitetyn mukaan määräys on saanut nykyisen sisältönsä, kun siihen on vuonna 1973 yhdistetty työehtosopimuksessa aikaisemmin ollut, pelkästään viikkoylityön korvaamista koskeva määräys ja työaikalakia vastaava normi vuorokautisen ylityön korvaamisesta. Määräys on tälläkin perusteella tulkittavissa siten, että siinä käsitellään toisistaan erillään vuorokautisen ja viikottaisen ylityön korvaaminen. Lisäksi määräystä laadittaessa on ollut tiedossa, että useille muille aloille tehtyjen sopimusten mukaan kaikki kahdeksan viikkoylityötunnin jälkeen tehty ylityö korvataan 100 prosentin mukaan. Kun näistä sopimuksista poiketen puusepänteollisuuden työehtosopimukseen ei ole otettu vastaavanlaista nimenomaista määräystä, ratkaisu on työtuomioistuimen käsityksen mukaan ollut tietoinen valinta.

Esitetyn selvityksen mukaan työnantajaliitto on vakiintuneesti ohjeistanut jäsenyrityksiään maksamaan viikkolepopäivänä tehdyn työn 9. ja 10. tunnin palkan 50 prosentilla korotettuna. Siitä huolimatta jäsenyritykset ovat usein maksaneet näiltä tunneilta 100 prosentilla korotettua palkkaa. Tähän on kuitenkin ollut useita syitä. Puusepänteollisuudessa ylitöiden korvaaminen on käytännössä ohjautunut muun muassa paperiteollisuuden työehtosopimuksen mukaiseksi näiden alojen yritysten läheisten yhteyksien vuoksi. Ylitöiden teettämiseen tarvittava työntekijän suostumus on ollut helpompi saada, kun viikkoylityön kahdeksan ensimmäisen tunnin jälkeen ylityötunnit on ilmoitettu korvattavaksi heti 100 prosentilla. Mainitut syyt huomioon ottaen yritysten käytäntö korvata sanotut ylityötunnit heti 100 prosentilla korotettuina ei siten välttämättä ole ollut työehtosopimuksen edellyttämä.

Työtuomioistuimen mielestä työehtosopimusmääräyksen sanamuoto yhdessä sopimushistoriasta esitetyn kanssa osoittaa, että osapuolet ovat tarkoittaneet sopia ylityötuntien korvattavuuden sen perusteella, minkä lajisesta ylityöstä on kysymys. A:n lauantaina tekemät kahdeksan ensimmäisen tunnin ylittävät kaksi työtuntia ovat olleet vuorokautista ylityötä, jotka on työehtosopimuksen mukaan korvattava 50 prosentilla korotetulla palkalla. Maksaessaan A:lle palkan tämän mukaisesti Erteline Oy ei siten ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Myöskään Puusepänteollisuuden liitto ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Oikeudenkäyntikulut

Puu- ja erityisalojen liitto on hävinnyt kanteensa. Asian epäselvyyden vuoksi Puu- ja erityisalojen liitolla on ollut peruste kanteen nostamiselle työtuomioistuimessa. Asianosaiset saavat siten työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentista ilmenevän oikeusohjeen nojalla vastata itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, H. Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Ahokas jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Työehtosopimuksen sanamuoto "…sekä seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka" tukee kantajan tulkintaa, jonka mukaan ilmaisulla tarkoitetaan kaikkia välittömästi seuraavia työtunteja, kun 50 prosentin mukaan korvattavat tunnit ovat tulleet täyteen. Tällöin merkitystä ei ole sillä, että viikkolepopäivänä tehty työ muuttuu kahdeksan tunnin jälkeen viikkoylityöstä vuorokautiseksi ylityöksi.

Kantajan ajamaa tulkintaa tulee – ainakin välillisesti – myös keskusjärjestöjen SAK:n ja STK:n välillä 1965 solmittu työajan lyhentämissopimus, joka edellyttää viikkoylityön korvaamista 8 ensimmäisen tunnin jälkeen 100 prosentilla korotetulla palkalla siten kuin työehtosopimuksissa tarkemmin sovitaan.

Kantajan esittämä selvitys 21 puusepänteollisuuden yrityksestä osoittaa, että niissä kaikissa on sovellettu käytäntöä, jonka mukaan 9. ja 10. tunti maksettiin 100 prosentilla korotettuna. Vastaaja on tosin esittänyt selvitystä, jonka mukaan vastaajana olevassa Erteline Oy:ssä 9. ja 10. tunti on merkitty vuorokautiseksi ylityöksi ja korvattu 50 prosentilla. Tämä ei kuitenkaan kumoa kantajan tekemän laajemman ja alan muihin yrityksiin kohdistuneen selvityksen merkitystä osoituksena alalla sovelletusta käytännöstä, ei myöskään se seikka, että työnantajaliitosta on ohjeistettu puhelinneuvonnassa jäsenyrityksiä korvaamaan nämä tunnit 50 prosentilla varsinkin, kun todistajana kuultu asiamies C on kertonut yritysten näiden keskustelujen yhteydessä kertoneen työnhalua lisätäkseen usein maksaneensa kahdelta ensimmäiseltä tunnilta kaksinkertaisen palkan (ja viikkoylityökorvauksen myös sellaisissa tilanteissa, joissa työntekijät olivat alkuviikosta koulutuksessa).

Kun siis työehtosopimuksen sanamuoto, sopimushistoria ja soveltamiskäytäntö tukevat kannetta vahvistan, että Erteline Oy:n on maksettava A:lle hänen 5.10.2002 tekemästään ylityöstä kahdeksalta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentilla korotettu palkka ja kaikilta seuraavilta samana päivänä tehdyiltä tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi hylkään esitetyt hyvityssakkovaatimukset.

Puusepänteollisuuden Liitto ry:n ja Erteline Oy:n velvoitan yhteisvastuullisesti korvaamaan Puu- ja erityisalojen liiton oikeudenkäyntikuluja 1000 eurolla laillisine korkoineen.