Supreme Court quashes conviction for attempted rape due to failure to inform defendant of the charge before sentencing.

A:lle oli vaadittu rangaistusta raiskauksesta. Hovioikeus luki A:n syyksi raiskauksen yrityksen, vaikka se ei ollut varannut asianosaisille tilaisuutta tulla kuulluksi viimeksi mainitusta rikoksesta tuomitsemisen mahdollisuudesta. Kysymys syytesidonnaisuudesta ja hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta.

ROL 6 luku 5 §

ROL 11 luku 3 §

RL 5 luku 1 §

RL 20 luku 1 § (509/2014)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 31.1.2024 nro 24/104633 ja Turun hovioikeuden tuomio 10.3.2025 nro 25/102684 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Samuli Kaarre ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Mika Mäkinen, Jarmo Hannikainen ja Laura Koskinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että syyte hylätään.

Hovioikeus toimitti pyydetyn selvityksen, josta ilmeni, et­tei asianosaisille ollut ennen hovioikeuden tuomion antamista varattu tilaisuutta lausua vastaajan mahdollisesta raiskauksen yritykseen syyllistymisestä.

Syyttäjä ja asianomistaja vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Syyttäjä ja asianomistaja ovat vaatineet A:lle rangaistusta raiskauksesta. Syytteen mukaan A on vuonna 2022 ollut asianomistajan kanssa kahdesti sukupuoliyhteydessä käyttämällä hyväkseen sitä, että asianomistaja on ollut tiedottomuuden ja muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. A on riisunut sohvalla makaavalta asianomistajalta bikinialaosan ja työntänyt sukuelimensä kahdella eri tekokerralla samana aamuyönä asianomistajan emättimeen ollen kahteen eri kertaan sukupuoliyhteydessä tämän kanssa. Teko on loppunut molemmilla kerroilla asianomistajan havahduttua A:n menettelyyn.

2. Haastehakemuksessa on todettu riidattomaksi seikaksi muun muassa, että A on vähintään yrittänyt olla yhdynnässä asianomistajan kanssa.

3. A on kiistänyt menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla ja katsonut, että kysymys on ollut yhteisymmärryksessä tapahtuneesta sukupuoliyhteyden yrityksestä. A:n penis ei ole ollut erektiossa, eikä se ollut käynyt asianomistajan emättimessä.

4. Käräjäoikeus on lausumillaan perusteilla hylännyt syytteen. Käräjäoikeuden tuomion perustelujen mukaan riidatonta on ollut, että vastaaja on yrittänyt olla asianomistajan kanssa yhdynnässä.

5. Syyttäjä ja asianomistaja ovat valituksissaan hovioikeudelle vaatineet, että A:n syyksi luetaan raiskaus käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti. Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn ja lausumillaan perusteilla katsonut, että A:n on näytetty menetelleen syytteen teonkuvauksessa tarkoitetulla tavalla, kuitenkin siten, että hän on yrittänyt työntää sukuelimensä asianomistajan emättimeen. Hovioikeus on tuominnut A:n raiskauksen yrityksestä 1 vuoden 2 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

6. Hovioikeus on toimittanut Korkeimman oikeuden pyytämän selvityksen, josta ilmenee, ettei hovioikeus ole ennen tuomionsa antamista varannut asianosaisille tilaisuutta lausua vastaajan mahdollisesta raiskauksen yritykseen syyllistymisestä.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

7. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensinnäkin siitä, onko hovioikeus tuominnut A:n muusta teosta kuin siitä, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta. Lisäksi kysymys on hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta, kun se ei ole varannut asianosaisille tilaisuutta lausua A:n mahdollisesta syyllistymisestä raiskauksen yritykseen.

Syytesidonnaisuus

Säännökset ja tulkinta-aineisto

8. Asiassa sovelletaan tekoaikana voimassa olleen rikoslain 20 luvun 1 §:n (509/2014) säännöksiä raiskauksesta. Pykälän 4 momentin mukaan yritys on rangaistava.

9. Rikoksen yrityksestä säädetään rikoslain 5 luvun 1 §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yritys on kysymyksessä silloinkin, kun sellaista vaaraa ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä.

10. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 11 luvun 3 §:n mukaan vastaaja saadaan tuomita vain siitä teosta, josta hänelle on vaadittu rangaistusta. Toisaalta tuomioistuin ei ole pykälän mukaan sidottu rikosnimikkeeseen eikä lainkohtaan, jonka nojalla rangaistusta on vaadittu. Kuten lain esitöissä (HE 82/1995 vp s. 127) todetaan, kysymyksen siitä, minkä rikoksen tunnusmerkistön syytteessä kuvailtu teko täyttää, tuomioistuin ratkaisee viran puolesta.

11. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä (esim. KKO 2024:28, kohta 12) on vakiintuneesti katsottu, että teolla tarkoitetaan rikosoikeudenkäyntilain 11 luvun 3 §:ää sovellettaessa syytteen teonkuvauksen mukaista tekoa. Koska vastaajalla on oltava asianmukainen mahdollisuus puolustautua syytettä vastaan, syyksilukeminen ei saa perustua muihin seikkoihin kuin niihin, joihin syytteen teonkuvauksessa on vedottu rangaistusvaatimuksen tueksi. Tuomioistuimella ei siten ole oikeutta perustaa ratkaisuaan vastaajan sellaiseen menettelyyn, jota syytteessä ei ole kuvattu. Syytesidonnaisuutta arvioidaan ensi sijassa syytteen teonkuvauksen sanamuodon mukaisen merkityksen perusteella.

12. Korkein oikeus on arvioinut täytetyn teon ja yrityksen suhdetta muun muassa syytesidonnaisuuden näkökulmasta ratkaisussaan KKO 2015:42, jossa katsottiin (kohdat 18-19), että asianomistajayhtiö ei ollut vedonnut Korkeimmassa oikeudessa uusiin seikkoihin, kun se oli katsonut alemmissa oikeuksissa esittämänsä ja Korkeimmassa oikeudessa toistamansa yrityssalaisuuden rikkomista koskevan syytteen mukaisen teonkuvauksen sellaisenaan täyttävän sanotun rikoksen yrityksen tunnusmerkistön. Kysymys oli jo esitetyn syytteen teonkuvaukseen perustuvan uuden oikeudellisen arvion esittämisestä, eikä estettä rikoksen yritystä koskevan syytteen tutkimiselle rikosoikeudenkäyntilain 11 luvun 3 § huomioon ottaenkaan ollut.

Korkeimman oikeuden arviointi syytesidonnaisuudesta tässä asiassa

13. Edeltä ilmenevin tavoin hovioikeus on ollut sidottu syytteen teonkuvaukseen mutta ei sen sijaan syytteessä mainittuun rikosnimikkeeseen tai lainkohtaan. Hovioikeuden tehtävänä on ollut syytteen teonkuvauksen rajoissa arvioida viran puolesta, täyttääkö vastaajan menettely, siltä osin kuin sen on katsottu tulleen näytetyksi, muun rikoksen kuin raiskauksen tunnusmerkistön.

14. Rikoslain 20 luvun 1 §:n (509/2014) mukaan raiskauksesta tuomitaan muun muassa se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Menettely voi täyttää raiskauksen yrityksen tunnusmerkistön, jos vastaaja on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä.

15. Tässä asiassa arvioitavana olevan teonkuvauksen mukaan vastaaja on käyttänyt asianomistajan tiedottomuutta ja muuta avutonta tilaa hyväkseen siten, että hän on riisunut sohvalla makaavalta asianomistajalta bikinialaosan ja työntänyt sukuelimensä asianomistajan emättimeen. Hovioikeus on katsonut teonkuvauksen näytetyksi lukuun ottamatta sukuelimen emättimeen työntämistä, jota vastaaja on kuitenkin yrittänyt. Korkein oikeus katsoo, että syytteen teonkuvaus sisältää sukuelimen emättimeen työntämisen osalta myös tällaisen työntämisen yrittämisen ja että teonkuvaus siten sisältää kaikki ne seikat, joiden perusteella hovioikeus on katsonut, että vastaaja on aloittanut kyseisen rikoksen tekemisen ja saanut myös aikaan vaaran sen täyttymisestä.

16. Raiskauksen yrityksen syyksilukemisessa on näin ollen ollut kysymys syytteessä esitetyn teonkuvauksen sisältämien seikkojen uudesta oikeudellisesta arvioinnista, eikä A:ta siten ole tuomittu teosta, josta rangaistusta ei ole vaadittu.

Prosessinjohto hovioikeudessa

Säännökset ja tulkinta-aineisto

17. Rikosoikeudenkäyntilain 6 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen tehtävänä on valvoa, että asian käsittelyssä noudatetaan selvyyttä ja järjestystä. Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuimen tulee myös valvoa, että asia tulee asianmukaisesti käsitellyksi eikä asiaan sekoiteta mitään siihen kuulumatonta. Tuomioistuimen tulee kysymyksin poistaa asianosaisten lausuntojen epäselvyyksiä ja puutteellisuuksia.

18. Jos tuomioistuin katsoo, että vastaaja tulisi tuomita rangaistukseen muun rikosnimikkeen tai lainkohdan nojalla kuin syytteessä on vaadittu, tuomioistuimen tulisi rikosoikeudenkäyntilain esitöiden mukaan kiinnittää siihen asianosaisten huomiota. Oikeudenkäyntiä on johdettava muun muassa niin, että se rikos, josta vastaaja tuomitaan rangaistukseen, ei tule hänelle yllätyksenä. (Ks. HE 82/1995 vp s. 84 ja 127.)

19. Edelleen Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään lausunut tuomioistuimen prosessinjohdosta rikosasiassa muun ohessa, että syytteen sanamuodon ollessa tulkinnanvarainen tai ristiriitainen tuomioistuimen on rikosoikeudenkäyntilain 6 luvun 5 §:n 2 momentin mukaisesti pyrittävä selventämään sitä prosessinjohdollisin keinoin huomioon ottaen kuitenkin erityisesti vastaajan puolustautumismahdollisuudet ja tuomioistuimeen kohdistuva puolueettomuusvaatimus. Näin on aiheellista menetellä myös tilanteissa, joissa tuomioistuin viran puolesta harkitsee teon arvioimista muun kuin syyttäjän esittämän lainkohdan perusteella. (Ks.

KKO 2020:51

, kohta 14 ja siinä viitatut ratkaisut.) Tuomioistuimen velvollisuutena on kyselymahdollisuuttaan käyttäen selventää asianosaisten vaatimuksiin liittyvät epäselvyydet myös silloin, kun vaatimus kohdistuu rikosasian vastaajaan. Tuomioistuimen on tällöin turvattava vastaajan puolustautumismahdollisuudet varaamalla tälle riittävä aika vastata täsmennettyihin vaatimuksiin. (KKO 2013:98, kohta 10.)

Korkeimman oikeuden arviointi hovioikeuden menettelystä tässä asiassa

23. Korkein oikeus toteaa vastaajan puolustautumisoikeuksien turvaamisen edellyttävän, että tuomioistuin saattaa vastaajan tietoon, jos se harkitsee teon arvioimista muun kuin syyttäjän esittämän lainkohdan perusteella. Vastaajan puolustautumisoikeudet tulee tällaisessa tilanteessa turvata varaamalla tälle riittävät mahdollisuudet tarvittaessa järjestää puolustuksensa eri tavalla.

24. Kuten kohdasta 6 ilmenee, hovioikeus ei ole ennen tuomionsa antamista varannut asianosaisille tilaisuutta lausua vastaajan mahdollisesta raiskauksen yritykseen syyllistymisestä.

25. Se, että vastaaja on yrittänyt olla yhdynnässä asianomistajan kanssa, on sinänsä ollut esillä oikeudenkäynnissä. Tästä huolimatta Korkein oikeus katsoo, että hovioikeudella on, ennen kuin se on tuominnut vastaajan syytteen teonkuvaukseen sisältyvästä mutta muusta kuin syytteessä käytetyn rikosnimikkeen ja lainkohdan mukaisesta rikoksesta, ollut velvollisuus prosessinjohdollisin keinoin varata asianosaisille tilaisuus lausua kyseisen muun rikoksen eli raiskauksen yrityksen syyksilukemisen mahdollisuudesta. Raiskauksen yrityksen lukeminen vastaajan syyksi ilman tällaista kuulemista on ollut vastaajalle yllätyksellistä ja siten vaarantanut vastaajan puolustautumismahdollisuuksien täysimääräisen toteutumisen.

Johtopäätös ja asian jatkokäsittely

26. Edeltä ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus on menetellyt virheellisesti asian käsittelyssä. Virheen korjaaminen edellyttää asian käsittelyn jatkamista. Oikeusastejärjestys huomioon ottaen asia on palautettava hovioikeuteen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan Turun hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia viipymättä uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palauttamisen syy siinä laillisesti meneteltävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kirsti Uusitalo, Eva Tammi-Salminen, Jussi Tapani, Pekka Pulkkinen ja Pasi Pölönen. Esittelijä Laura Kirvesniemi.

---

[SV]

A hade åtalats för våldtäkt. Hovrätten tillräknade A försök till våldtäkt, fastän den inte hade gett parterna tillfälle att bli hörda om möjligheten att döma för det sistnämnda brottet. Fråga om åtalsbundenhet och om hovrättens förfarande hade varit riktigt.

BRL 6 kap 5 §

BRL 11 kap 3 §

SL 5 kap 1 §

SL 20 kap 1 § (509/2014)