Supreme Court allows insurer to recover from public authority via contract despite mandatory insurance law subrogation rules.

Vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentin säännös ei estänyt vakuutusehdoissa sopimasta, että vakuutuksenantajalla oli oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä takaisin vakuutetulle suorittamaansa korvausmäärää, jos vahingon aiheuttajan vastuu perustui julkisyhteisön vastuuseen.

VakSopL 75 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A-Vakuutus Oy:ssä autovakuutuksella vakuutettu ajoneuvoyhdistelmä oli 10.3.2002 suistunut tieltä ojaan ja vaurioitunut. Vakuutusyhtiö oli sanotun vahingon johdosta suorittanut vakuutuksenottajalle korvausta.

Vakuutussopimukseen sisältyneiden A-Vakuutus Oy:n Autovakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 63.1 mukaan yhtiöllä on oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä takaisin vakuutetulle suorittamansa korvaus, jos vahinko on aiheutettu tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tai vahingonaiheuttaja on vastuussa vahingosta tuottamuksestaan riippumatta tai vastuuperusteena on työnantajan tai julkisyhteisön vastuu.

Oulun käräjäoikeuden tuomio 4.4.2006

Käräjäoikeus lausui A-Vakuutus Oy:n Tiehallinnon keskushallintoa (tiehallinto) vastaan ajamasta kanteesta, että vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentin säännös tarkoitti, että jos joku sivullinen on voimassa olevan oikeuden mukaan vastuussa tapahtumasta, joka kuuluu vakuutuksen korvauspiiriin, vakuutettu voi valita, vaatiiko hän korvauksen vakuutuksenantajalta vai vastuussa olevalta kolmannelta. Kolmas henkilö ei vapaudu korvausvastuustaan vakuutuksenantajan suorituksen johdosta, vaan vakuutetun oikeus korvaukseen siirtyy vakuutuksenantajalle. Takautumisoikeuden syntymisen edellytyksenä kuitenkin on, että kolmas henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta taikka että hän on lain mukaan velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudestaan riippumatta.

Vakuutussopimuslain 3 §:ssä on säädetty vakuutussopimuslain pakottavuudesta. Mainitun lainkohdan mukaan vakuutussopimuslain säännökset ovat pakottavia vakuutuksenottajana olevaa kuluttajaa tai kuluttajaan rinnastettavaa elinkeinonharjoittajaa taikka muuta vakuutettua tai vakuutuskorvaukseen oikeutettua kohtaan.

Vakuutussopimuslaissa tai sen esitöissä ei ollut todettu, että lain takautumisoikeutta koskeva säännös olisi pakottava julkisyhteisön ollessa väitetty vahingon aiheuttaja. Kysymys oli julkisyhteisön vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaisesta vastuusta tienpitäjänä. Vakuutusyhtiöllä oli oikeus ajaa kannetta.

Tienpitäjä oli laiminlyönyt huolehtia siitä, että tietä ei aurata liian leveäksi piennaralueella. Tiehallinto oli siten velvollinen korvaamaan A-Vakuutus Oy:lle sen vahingon, mikä yhtiölle oli aiheutunut sen autovahingon johdosta suorittamasta korvauksesta.

Tiehallinto velvoitettiin suorittamaan A-Vakuutus Oy:lle vaadittu korvaus korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kirsti Leino.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 9.11.2007

Tiehallinto valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että kysymys oli siitä, oliko kanteessa tarkoitettu oikeus vahingonkorvaukseen voinut siirtyä vakuutussopimuksen nojalla A-Vakuutus Oy:lle, kun otettiin huomioon vakuutussopimuslain 75 §:n säännös.

Hovioikeus katsoi näytetyksi, että ajoneuvoyhdistelmän suistuminen ojaan oli johtunut yliaurauksesta. Koska ojaan suistuminen oli johtunut tiehallinnon laiminlyönnistä pitää tie tyydyttävässä kunnossa, tiehallinto oli vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin ja autovakuutusehtojen 63.1 kohdan nojalla velvollinen maksamaan A-Vakuutus Oy:lle sen autovahingon johdosta suorittaman korvausmäärän.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Erkki Nenonen, Auli Vähätörmä ja Tapio Alkula. Esittelijä Suvi Kakko.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Tiehallinnolle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan tiehallinto vaati hovioikeuden tuomion kumoamista ja vapauttamistaan korvausvelvollisuudesta.

A-Vakuutus Oy vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Vakuutusyhtiö on autovakuutuksen perusteella korvannut vahingon, joka on johtunut alempien oikeuksien toteamin tavoin tienpidossa tapahtuneesta laiminlyönnistä. Vakuutusyhtiö on vaatinut suorittamaansa korvausta tiehallinnolta, koska korvausasiaan sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 63.1 mukaan yhtiöllä oli oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä takaisin vakuutetulle suorittamansa korvaus muun muassa silloin, jos vastuuperusteena oli julkisyhteisön vastuu.

2. Vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentin mukaan vakuutetun oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutuksenantaja on hänelle suorittanut, siirtyy vakuutuksenantajalle vain, jos kolmas henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta taikka on lain mukaan velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudestaan riippumatta. Sanotun vakuutusehdon mukaan vakuutuksenantajan oikeus on mainittua säännöstä laajempi käsittäen muun muassa tilanteet, joissa vastuuperusteena on julkisyhteisön vastuu.

3. Tiehallinto on katsonut, että vakuutusehto oli mitätön, koska vakuutusyhtiön takautumisoikeutta ei voitu vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentin säännöksessä säädetystä sopimuksin laajentaa, eikä tällaista sopimusta ainakaan voitu tehdä kolmannen osapuolen, tässä tiehallinnon, vahingoksi.

4. Korkein oikeus toteaa, että sanottu vakuutusehto merkitsee vakuutusyhtiön takautumisoikeuden kannalta vain sitä, että vakuutuksenottaja sillä siirtää vakuutetun oikeuden vaatia korvausmäärää vahingon aiheuttajalta vakuutusyhtiölle. Korvaussaatavan siirtämisestä ei vielä seuraa muutosta vahingon aiheuttajan asemaan ja vastuuseen. Ratkaisevaa sen suhteen on, onko vakuutusehdoissa vakuutusyhtiön takautumisoikeutta voitu laajentaa vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentissa säädetystä.

5. Vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentin säännöksestä ei sellaisenaan ilmene, että se olisi pakottava. Sanotun pykälän 3 momentin mukaan 1 momentissa takautumisoikeudesta säädetty ei koske kuljetusvakuutusta. Tämä erityissäännös, joka mahdollistaa takautumisoikeudesta sopimisen kuljetusvakuutuksen osalta, viittaisi sinänsä siihen, että pykälän 1 momentissa säädetystä ei muutoin voida sopimuksin poiketa.

6. Vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentin säännös on kuitenkin asiallisesti samansisältöinen kuin aikaisemmin voimassa olleen vakuutussopimuslain (132/1933) 25 §:n 1 momentti. Tuota säännöstä on tulkittu oikeuskäytännössä vakiintuneesti siten, ettei se estänyt ottamasta vahinkovakuutuksen vakuutusehtoihin määräystä säännöksessä tarkoitettua laajemmasta takautumisoikeudesta (KKO 1954 II 51, 1959 II 70, 1985 II 59 ja 1997:172). Voimassa olevaa vakuutussopimuslakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 114/1993 vp) ei ilmene, että tarkoituksena olisi ollut muuttaa vakiintunutta oikeustilaa tässä suhteessa. Eräissä aiemmissa lainvalmisteluehdotuksissa (vakuutussopimuslakikomitean mietintö I, KM 1977:70 ja oikeusministeriön työryhmämietintö 3/1988) oli sen sijaan kaavailtu takautumisoikeutta koskevan sääntelyn muuttamista pakottavaksi, mutta tällöinkin takautumissääntelyn tahdonvaltaisuutta oli pidetty epäkohtana lähinnä eräissä muissa kuin nyt kysymyksessä olevan kaltaisissa tilanteissa.

7. Lisäksi Korkein oikeus toteaa, että vakuutussopimuslain 3 §:ssä on säädetty lain säännösten pakottavuudesta, eikä säännöksessä mainita sanotun vakuutussopimuksen ehdon käsittämää tilannetta. Ehtoa ei siten laissa ole nimenomaisesti kielletty.

8. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että vakuutussopimuslain säännökset eivät estä sopimukseen perustuvin siirroin laajentamasta vakuutusyhtiön takautumisoikeutta sillä tavoin, mistä tässä tapauksessa on kysymys. Vakuutusyhtiö voi siten vaatia tiehallinnolta vakuutussopimuksen ehdon perusteella takaisin suorittamaansa korvausmäärää.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Pasi Aarnio, Juha Häyhä, Timo Esko ja Jukka Sippo. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen.

---

[SV]

Bestämmelsen i 75 § 1 mom. lagen om försäkringsavtal var inte ett hinder mot att i försäkringsvillkor avtala att försäkringsgivaren hade rätt att av tredje man kräva tillbaka ersättningsbelopp som betalats till den försäkrade, om skadevållarens ansvar byggde på ansvar för offentliga samfund.

FörsäkringsavtalsL 75 §