Supreme Court allows insurer's subrogation claim based on old law due to expired insurance period.

Vakuutusyhtiö oli vuonna 1992 maksanut korvauksen samana vuonna päättyneen autovakuutuksen perusteella. Autovakuutus oli uuden vakuutussopimuslain (543/94) voimaantulosäännöksessä tarkoitettu vakuutuskauden kerrallaan voimassa oleva vahinkovakuutus. Vakuutusyhtiön takautumisoikeus määräytyi vanhan vakuutussopimuslain (132/33) nojalla.

VakuutussopimusL 25 § (132/33)

VakuutussopimusL 82 § 1 mom 2 kohta (543/94)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Turun käräjäoikeudessa

Vastaus

A kiisti kanteen. Hänet oli tuomittu vain 29.1.1992 tapahtuneesta rattijuopumuksesta, mutta ei liikenteen vaarantamisesta tai liikennerikkomuksesta. Veren alkoholipitoisuudeksi oli todettu 0,85 promillea. Vahinko oli tapahtunut vain siksi, että piha oli ollut liukas ja hiukan viettävä ja vahingon toisena osapuolena ollut auto oli ollut väärässä paikassa pysäköitynä. Jotta A olisi korvausvelvollinen vakuutusyhtiön olisi tullut osoittaa, että hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin oli ollut tuntuvasti huonontunut.

Käräjäoikeuden tuomio 7.7.1995

Käräjäoikeus totesi kanteeseen sisältyvän tapahtumien kuvauksen pitävän paikkansa. Liikennevahingon tapahtuessa kello 3.00 oli ollut pimeää, tienpinta oli ollut jäinen ja oli satanut lunta.

Käräjäoikeus lausui edelleen, että vakuutusyhtiön regressioikeudesta vahingonaiheuttajaa kohtaan säädettiin vakuutussopimuslain 25 §:ssä. Tämä säännös ei ollut pakottava, vaan vakuutuksenantajalle voitiin oikeustoimin perustaa siinä säädettyä laajempi takautumisoikeus. Vakuutusyhtiö oli näin ollen voinut pidättää itselleen vakuutusehdoista ilmenevän, lain 25 §:ään perustuvaa takautumisoikeutta laajemman takautumisoikeuden.

Jos vahinkoa kärsinyt vakuutuksensaaja olisi vakuutuksen sijasta hakenut korvausta vahingon aiheuttajalta, viimeksi mainittu olisi ollut häntä kohtaan vahingonkorvausvelvollinen jo lievän tuottamuksen nojalla. Auton kuljettamisen alkoholin vaikutuksen alaisena ja auton hallinnan menetyksen käräjäoikeus katsoi olevan vähintäänkin lievän tuottamuksen tasoista, jolloin vahingonaiheuttaja olisi ollut vahingonkorvausvelvollinen vakuutuksenantajaa kohtaan.

Saatuaan vakuutuksenantajalta korvauksen vahinkoa kärsinyt vakuutuksensaaja voi siirtää tämän oikeutensa vahingonaiheuttajaa kohtaan vakuutuksenantajalle. Vakuutuksenantaja sai tällöin siirron kautta saman oikeuden kuin mikä vakuutuksensaajalla oli eli vakuutuksenantaja sai siirron nojalla takautumisoikeuden vahingonaiheuttajaa kohtaan myös lievän tuottamuksen tapauksissa.

Tämän vuoksi käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan vakuutusyhtiölle 6 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 5.5.1994 lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 17.10.1996

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui perusteluinaan seuraavaa.

Heinäkuun 1 päivänä 1995 voimaan tullut vakuutussopimuslaki (543/94) oli kumonnut vakuutussopimuslain (132/33) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Uuden lain voimaantulosäännösten mukaan vakuutuksenantajan takautumisoikeutta koskevaa 75 §:ää sovellettiin myös vakuutukseen, jota koskeva sopimus oli tehty tai jossa vastuu oli alkanut ennen tämän lain voimaantuloa. Vakuutetun oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutuksenantaja oli hänelle suorittanut, siirtyi käräjäoikeuden ratkaisupäivänä voimassa olleen vakuutussopimuslain 75 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajalle vain, jos kolmas henkilö oli aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta taikka oli lain mukaan velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudestaan riippumatta. Tämä säännös oli sanamuodostaan johtuen tulkittava pakottavaksi.

A oli aiheuttanut vakuutustapahtuman törmäämällä kuljettamallaan kuorma-autolla pimeän aikaan jäisellä ja lumisateisella huoltoaseman piha-alueella toiseen kuorma-autoon. A:n ajotavasta ei ollut esitetty mitään näyttöä. Pelkästään A:n verestä ajon jälkeen todetun 0,85 promillen alkoholipitoisuuden perusteella ei A:n voitu katsoa kerrotuissa huonoissa ajo-olosuhteissa aiheuttaneen vakuutustapahtumaa tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. A ei ollut myöskään lain mukaan muutoin velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudestaan riippumatta. Edellä kerrotusta johtuen A:n kuljettaman kuorma-auton omistajan oikeus vaatia korvausta A:lta ei ollut voinut siirtyä korvauksen suorittaneelle vakuutusyhtiölle.

Näillä perusteilla hovioikeus hylkäsi vakuutusyhtiön kanteen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Vakuutusyhtiölle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan se on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden tuomion varaan.

A on antanut pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.11.1997

Perustelut

Vakuutusyhtiö on 10.2.1992 autovakuutuksen perusteella maksanut A:n kuljettaman auton omistajalle korvauksen autolle 29.1.1992 tulleista vaurioista. Kysymyksessä oleva autovakuutus on ollut niin sanottu jatkuva vahinkovakuutus, jonka voimassaolo on vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan päättynyt 31.5.1992.

Kanne on pantu vireille ennen 28.6.1994 annetun (uuden) vakuutussopimuslain (543/94) voimaantuloa 1.7.1995, mutta käräjäoikeuden tuomio on annettu vasta lain voimaantulon jälkeen 7.7.1995. Jutussa on siten ratkaistava, määräytyykö vakuutusyhtiön takautumisoikeus uuden vakuutussopimuslain vai 12.5.1933 annetun (vanhan) vakuutussopimuslain (132/33) nojalla.

Uuden vakuutussopimuslain voimaantulosta on säädetty sen 82 §:ssä. Lainkohdassa on muun muassa mainittu ne tilanteet, joissa vakuutussopimuslain eräitä säännöksiä sovelletaan, vaikka vakuutussopimus on tehty tai vastuu on alkanut ennen lain voimaantuloa. Jatkuvasta vahinkovakuutuksesta on mainitun 82 §:n 1 momentin 2 kohdassa kuitenkin säädetty, että uutta vakuutussopimuslakia sovelletaan vasta lain voimaantuloa seuraavan vakuutuskauden alusta lukien vahinkovakuutukseen, joka lain 16 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla jatkuu vakuutuskauden kerrallaan. Kun kanteessa tarkoitetun vakuutussopimuksen voimassaolo on päättynyt jo ennen uuden vakuutussopimuslain voimaantuloa, määräytyy vakuutusyhtiön takautumisoikeus siten vanhan vakuutussopimuslain 25 §:n nojalla. Tätä säännöstä on vakiintuneesti tulkittu niin, ettei se estä ottamasta esimerkiksi vakuutusehtoihin määräystä säännöksessä tarkoitettua laajemmasta takautumisoikeudesta.

Edellä esitetyn perusteella vakuutusyhtiön takautumisoikeuteen sovelletaan tässä tapauksessa autovakuutuksen vakuutusehtojen 67.1 ja 67.2 kohtia. Jälkimmäisen sopimuskohdan mukaan vakuutuksenottajan oikeus korvaukseen siirtyy vakuutusyhtiölle sen suorittamaan korvausmäärään saakka muun muassa silloin, kun korvausvelvollinen on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan vakuutuksen kohdetta nautittuaan alkoholia niin, että hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin on huonontunut tai että hänen verensä alkoholipitoisuus on ollut vahinkohetkellä tai sen jälkeen 0,5 promillea ja nämä seikat ovat vaikuttaneet vahingon syntyyn tai määrään.

A:n tilasta kysymyksessä olevan liikennevahingon tapahtuessa ei ole esitetty muuta selvitystä kuin esitutkintapöytäkirjaan sisältyvä poliisin toimesta laadittu havaintolomake, jonka mukaan A on 29.1.1992 klo 3.20 tuoksunut kohtalaisesti alkoholille, mutta varsinaisia toiminnanhäiriöitä ei hänessä ole ollut havaittavissa. Kun törmäys on tapahtunut pimeällä, jäisellä ja lumisateen liukastamalla pihalla, ei yksinomaan sitä seikkaa, että A:n veren alkoholipitoisuus ajon jälkeen on ollut 0,85 promillea ole pidettävä riittävänä selvityksenä siitä, että alkoholin nauttiminen olisi vaikuttanut vahingon syntymiseen. Näin ollen A:n ei voida katsoa olevan vastuussa vakuutusyhtiön autovakuutuksen perusteella suorittaman määrän korvaamisesta vakuutusyhtiölle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian on ratkaissut notaari Hoppari.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lähde, Tuomaala ja Elise Suvanto. Esittelijä Matti Jalava.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Taipale, Suhnen ja Pellinen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Tepora. Esittelijä Kristiina Laakso.

---

[SV]

Ett försäkringsbolag hade år 1992 betalat ut ersättning med stöd av en bilförsäkring som upphörde att gälla samma år. Bilförsäkringen var en sådan i ikraftträdelsestadgandet i den nya lagen om försäkringsavtal (543/94) avsedd skadeförsäkring som är i kraft en försäkringsperiod i sänder. Försäkringsbolagets regressrätt bestämdes enligt den äldre lagen om försäkringsavtal (132/33).

L om försäkringsavtal 25 § (132/33)

L om försäkringsavtal 82 § 1 mom 2 punkten (543/94)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.