Supreme Court holds that long time since debt accumulation weighs heavily in debt arrangement duration assessment under Finnish law.

Velkajärjestelyyn päässeellä, vakinaisessa työssä olevalla velallisella oli huomattava määrä rikosperusteista velkaa, joka liittyi yli 15 vuotta sitten konkurssiin päättyneeseen yritystoimintaan. Aikaisempi velkajärjestelyhakemus oli hylätty velallisen tietojenantovelvollisuuden laiminlyönnin takia. Kysymys velkaantumisesta kuluneen pitkän ajan merkityksestä maksuohjelman kestoa harkittaessa. Ks.

KKO:1995:142

KKO:2001:113

KKO:2005:107

VJL 30 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A:n velkajärjestelyhakemus oli vuonna 1993 hylätty yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 10 §:n 8 kohdan nojalla, koska A oli salaamalla velkajärjestelyä koskevassa hakemuksessaan yhteensä 454 401 markan suuruiset, konkurssirikokseen perustuvat velkansa erään avoimen yhtiön konkurssipesälle ja Hämeen lääninverovirastolle menetellyt vilpillisesti ja siten laiminlyönyt velkajärjestelylain 6 §:ssä säädetyn tietojenantovelvollisuuden.

A haki 3.10.2003 uudelleen velkajärjestelyä.

Vaatimukset Lahden käräjäoikeudessa

A:n velkajärjestely, jonka piiriin kuului vain tavallista velkaa, aloitettiin 10.10.2003. Selvittäjä ehdotti, että maksuohjelman kestoksi määrätään viisi vuotta selvittäjän palkkio-osuuden maksamisen vaatimalla neljällä kuukaudella pidennettynä. A vaati, että maksuohjelman kestoksi vahvistetaan kaksi vuotta.

Käräjäoikeuden päätös 2.3.2004

Yleisen maksumoraalin kannalta ei voitu pitää hyväksyttävänä sitä, että rikosperusteisen vahingonkorvauksen velallinen, joka ei ole omilla toimillaan pyrkinyt velan maksamiseen, voisi vapautua velasta vain pienen osan siitä tultua maksetuksi. Asiaa kokonaisuutena harkiten ja ottaen yhtäältä huomioon velkaantumisesta kuluneen pitkän ajan ja toisaalta sen, ettei velallinen ollut pyrkinyt velkaa maksamaan, sekä sen, että velkajärjestelyn myöntämiseen rikosperusteisen velan osalta oli suhtauduttava pidättyvästi, käräjäoikeus totesi, että velkajärjestelyn myöntäminen esteestä huolimatta ei tullut kysymykseen, koska sille ei ollut olemassa velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi A:n velkajärjestelyhakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Helinä Rehn.

Kouvolan hovioikeuden päätös 5.11.2004

A valitti hovioikeuteen ja toisti vaatimuksensa, että hänelle myönnetään velkajärjestely kahden vuoden maksuohjelmalla.

Mainituilla perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen todeten, että käräjäoikeuden 10.10.2003 antama velkajärjestelyn aloittamista koskeva päätös jäi voimaan. Maksuohjelman vahvistamista varten hovioikeus palautti asian käräjäoikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Ikävalko, Helena Hennen ja Jukka Hallavainio, joka on myös esitellyt asian.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että maksuohjelman kesto lyhennetään kahteen vuoteen.

Sisä-Suomen verovirasto antoi pyydetyn vastauksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Asiassa on kysymys siitä, onko edellytyksiä määrätä A:lle vahvistettavan maksuohjelman kesto viittä vuotta lyhyemmäksi.

Maksuohjelman kestoa koskeva säännös

2. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylain) 30 §:n 2 momenttiin sisältyvän pääsäännön mukaan velkajärjestelyn ja maksuohjelman sisältö on määrättävä tavallisten velkojen osalta niin, että maksuohjelman kesto on viisi vuotta. Kesto voi kuitenkin olla lyhyempi kuin viisi vuotta, jos se on kohtuullista ottaen huomioon velallisen olosuhteet, velkaantumisesta kulunut aika sekä se, miten ja missä määrin velallinen on suorittanut velkojaan ennen maksuohjelman vahvistamista tai suorittaa niitä omaisuuden rahaksimuutosta saatavilla varoilla.

3. Säännös on saanut nykyisen muotonsa 1.1.2003 voimaan tulleessa laissa (1273/2002). Tällöin sisällytettiin myös velkaantumisesta kulunut aika niihin seikkoihin, jotka voidaan ottaa huomioon harkittaessa sitä, onko maksuohjelman kestoa aihetta määrätä viittä vuotta lyhyemmäksi.

4. Lainmuutoksen esitöissä (HE 98/2002 vp s. 34) todettiin, että oikeuskäytännössä maksuohjelman lyhentämiseen oli suhtauduttu pidättyvästi. Velkojen pitkäkestoinen perintä ja velallisen olosuhteet huomioon ottaen viittä vuotta selvästikin lyhyempää maksuohjelmaa voitiin kuitenkin hallituksen esityksen mukaan pitää kohtuullisena, jos velallisen maksukyky ei ilmeisesti vastaisuudessakaan tulisi olemaan olennaisesti parempi. Kohtuullisuusnäkökohdat voisivat puoltaa lyhyempää maksuohjelmaa silloinkin, kun velallisen maksukyky voi parantua, kun otetaan huomioon kokonaisuutena velalliselta jo peritty ja maksuohjelmalla maksettava kertymä.

5. Lainmuutoksella tavoiteltiin hallituksen esityksen mukaan sitä, että pitkäaikaisen perinnän vaikutukset voitaisiin ottaa huomioon erityisesti lama-aikaan velkaantuneiden maksuohjelman pituudessa kohtuullisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Lainmuutoksella pyrittiin siihen, että viittä vuotta lyhyempi maksuohjelma voitaisiin vahvistaa aiempaa useammin.

Korkeimman oikeuden aikaisempi kannanotto

Voimassa olevan lain tulkinnasta

7. Korkein oikeus katsoo, että edellä selostetussa ratkaisussa mainitut yhdenvertaisuus- ja tasapuolisuusnäkökohdat ovat lainmuutoksen jälkeenkin perusteltuja. Viiden vuoden maksuohjelma on edelleenkin tavallisten velkojen osalta pääsääntö, josta kuitenkin voidaan yksittäistapauksissa poiketa.

9. Sääntelykokonaisuuden tarkoituksena on ollut kannustaa velallisia hoitamaan velvoitteitaan. On pyritty siihen, että velallisella olisi yleensä mahdollisuus vapautua veloistaan velkajärjestelyn kautta ennen kuin ne menettäisivät täytäntöönpanokelpoisuutensa (HE 98/2002 vp s. 23). Toisaalta on huomattava, ettei maksuohjelman kesto voi riippua pelkästään ulosottoperusteiden täytäntöönpanokelpoisuudelle säädetyistä määräajoista. Maksuohjelman kesto määräytyy velkajärjestelylain 30 §:n 2 momentin mukaan. Viiden vuoden pääsäännöstä poikkeaminen edellyttää aina tapauskohtaiseen kokonaisharkintaan perustuvia kohtuullisuussyitä.

10. Velkaantumisesta kulunut aika on mainittu yhtenä harkintaperusteena sekä velkajärjestelylain 10 a §:ssä että saman lain 30 §:n 2 momentissa. Vaikka aikaperuste olisi osaltaan vaikuttanut velkajärjestelyn myöntämiseen yleisestä esteestä huolimatta, siitä ei kuitenkaan välttämättä johdu, että samalla myös maksuohjelman kestoa olisi lyhennettävä ajan kulumisen vuoksi. Velkajärjestelyn myöntäminen ja maksuohjelman kesto ratkaistaan eri kysymyksinä. Mitä pidempi aika velkaantumisesta on kulunut, sitä enemmän aikaperuste painaa velkajärjestelylain 30 §:n 2 momentin mukaisessa kokonaisharkinnassa. Toisaalta velkaantumisesta kuluneella pitkällä ajalla ei voi olla ratkaisevaa merkitystä, jos muut seikat puhuvat maksuohjelman keston lyhentämistä vastaan. Ajan kulumisella saattaa kuitenkin olla suurempi painoarvo silloin, jos velkaantumisen syihin ei ole alun perinkään liittynyt moitittavuutta.

Käsillä olevan tapauksen arviointia

11. A on tällä hetkellä 48-vuotias työkykyinen insinööri, eikä häntä vielä viiden vuoden pituisen maksuohjelman päättyessäkään voida pitää erityisen iäkkäänä. Esitetyn selvityksen mukaan huomattava osa A:n veloista on rikosperusteista velkaa, joka on liittynyt jo vuonna 1987 konkurssiin päättyneeseen yritystoimintaan. Tämän jälkeen A on tehnyt ensin tilapäisiä töitä ja vuonna 1989 mennyt vakinaiseen työsuhteeseen nykyisen työnantajansa palvelukseen.

12. Maksuohjelmaehdotuksesta ilmenee, että A asuu yksin ja että hän suorittaa elatusapua vuonna 1989 ja 1993 syntyneistä lapsistaan. Elatusvelvollisuudesta aiheutuvien menojen jälkeenkin A:n maksuvaraksi ajalta 1.3.2004 - 28.2.2007 jää 415,90 euroa kuukaudessa ja ajalta 1.3.2007 - 30.6.2009 vastaavasti 762,60 euroa kuukaudessa.

13. A on kertomansa mukaan vuodesta 1989 alkaen maksanut kuukausittain palkastaan säädetyn enimmäismäärän ulosottoon velkojensa lyhennykseksi. Ulosottoviranomaisen 20.12.2004 päivättyjen luetteloiden mukaan A:lta on vuodesta 1988 kertynyt ulosottoon muita kuin elatusapumaksuja 26 297,55 euroa. Elatusapumaksuja on vuoden 1996 joulukuusta alkaen kertynyt 27 405,37 euroa.

14. A:n velkaantumisesta on kerrotulla tavalla kulunut pitkä aika. A on velkaantumisensa jälkeen ollut koko ajan työssä ja maksanut ulosottoon vähäistä suurempana pidettävän määrän. Hänen aikaisempi velkajärjestelyhakemuksensa on vuonna 1993 hylätty sen takia, että hänen katsottiin tuolloin laiminlyöneen hänelle velallisena kuuluneen tietojenantovelvollisuuden. Velkaantumisesta kulunut pitkä aika ja A:n ponnistelut velkojensa maksamiseksi on otettu huomioon jo siinä vaiheessa, kun hänelle on yleisestä esteestä huolimatta painavien syiden takia myönnetty velkajärjestely. Kun olosuhteista ei voida päätellä, että maksuohjelman keston määrääminen viideksi vuodeksi olisi A:n tapauksessa kohtuutonta, Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole perusteita poiketa velkajärjestelylain 30 §:n 2 momentissa tarkoitetusta pääsäännöstä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Lauri Lehtimaja, Eeva Vuori, Pertti Välimäki ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Satu Saarensola.

---

[SV]

En gäldenär, som beviljats skuldsanering och som hade stadigvarande arbete, hade en betydande mängd brottsrelaterade skulder som hänförde sig till en sådan företagsverksamhet som hade lett till konkurs för mer än 15 år sedan. En tidigare ansökan om skuldsanering hade förkastats på grund av att gäldenären försummat sin skyldighet att lämna upplysningar. Fråga om betydelsen av att det hade gått lång tid från skuldsättningen vid bedömningen av betalningsprogrammets längd. Se

KKO:1995:142

KKO:2001:113

KKO:2005:107

L om skuldsanering för privatpersoner 30 § 2 mom