Supreme Court dismisses debt inclusion for new company debts not constituting continuation of bankrupt business.

A oli harjoittanut elinkeinotoimintaa osakeyhtiön johtoon kuuluvana osakkeenomistajana. Yhtiön tultua asetetuksi konkurssiin A oli ryhtynyt johtavassa asemassa harjoittamaan elinkeinotoimintaa uudessa osakeyhtiössä, jonka osakkeet omistivat hänen läheisensä. A oli antanut takaussitoumuksia sekä konkurssiin asetetun että uuden yhtiön veloista.

Korkeimman oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla katsottiin, että

- A:n uuden yhtiön veloista antamiin takaussitoumuksiin perustuvat velat eivät kuuluneet hänen velkajärjestelynsä piiriin,

- uudessa yhtiössä tapahtuvassa elinkeinotoiminnassa ei ollut kysymys aikaisemman toiminnan jatkamisesta. Aikaisemman yhtiön vastuista annettuihin takaussitoumuksiin perustuvat velat kuuluivat siten velkajärjestelyn piiriin. Ks. KKO:1995:168 ja KKO:2000:80

VJL 48 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Oulun käräjäoikeuden päätös 3.10.2001

Maksuohjelmaehdotuksesta annetut lausumat

Käräjäoikeuden määrättyä A:n velkajärjestelyn aloitettavaksi A:n avustaja laati maksuohjelmaehdotuksen ja kuuli siitä asianosaisia.

Velkojista OP-Rahoitus Oy ja C&A Finland Oy lausuivat, että A ja hänen kanssahakijana oleva veljensä olivat harjoittaneet elinkeinotoimintaa osakkeenomistajina Rakennustekninen toimisto X Oy:ssä. Yhtiön tultua asetetuksi konkurssiin A oli yhdessä veljensä kanssa jatkanut Rakennustekninen toimisto X Oy:n harjoittamaa elinkeinotoimintaa Veljekset X Oy:ssä. Velkojat vaativat, että mainittujen yhtiöiden vastuista annettuihin takaussitoumuksiin perustuvat velat jätetään yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 48 §:n 1 momentin nojalla velkajärjestelyn ulkopuolelle.

A kiisti, että uusi yritystoiminta olisi aiemman toiminnan jatkamista. Hän ei myöskään enää harjoittanut elinkeinotoimintaa, vaan oli työsuhteisena työntekijänä yhtiössä, jonka osakkeet omisti hänen lähipiirinsä.

Päätöksen perustelut

Rakennustekninen toimisto X Oy oli asetettu konkurssiin 4.9.1992 ja konkurssituomio oli annettu 1.3.1993.

Asiakastieto Oy:n perustietojen mukaan Veljekset X Oy:n toiminta oli käynnistynyt 1.9.1992. Kaupparekisterinotteen mukaan yhtiön päätoiminimeksi oli 7.10.1992 rekisteröity Veljekset X Oy.

A:n kertoman mukaan Rakennustekninen toimisto X Oy:n konkurssipesän kanssa oli neuvoteltu toiminnan jatkamisesta, koska hakijat olivat halunneet pysyä mukana työelämässä. Hakijat ja velkojat olivat tehneet rahoitussopimuksen ja hakijat olivat ostaneet konkurssipesältä vanhan kaluston. Veljekset X Oy oli välittömästi jatkanut timanttiporausta ja sahaustoimintaa. Lisäksi jäljelle jääneillä kalusteilla oli jatkettu rakennuskonevuokrausta. Veljekset X Oy oli jatkanut samoissa vuokratiloissa.

Hakijoiden mukaan uuden yhtiön toiminta oli ollut pienimuotoisempaa. Muun muassa maanrakennustoiminta ja vienti oli kokonaan lopetettu. Liikevaihto oli ollut noin kymmenesosa aiemmasta. Toimintaa oli myöhemmin laajennettu uusille osa-alueille.

Veljekset X Oy:n osakkeista omisti 50 prosenttia A:n puoliso, 20 prosenttia A:n veljen puoliso ja 30 prosenttia veljen lapset. Kukaan osakkeenomistajista ei ollut yhtiön varsinainen hallituksen jäsen. A oli yhtiön hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja, ja hänen veljensä hallituksen puheenjohtaja. He käyttivät siten yhtiössä päätösvaltaa.

Hakijat olivat osallistuneet toiminnan rahoitukseen antamalla takaussitoumuksen Veljekset X Oy:n vastattavakseen ottamista konkurssiin päättyneen yritystoiminnan noin yhdeksän miljoonan markan vastuista.

Käsitystä siitä, että kysymys oli saman toiminnan jatkamisesta puolsi se, että hakijat olivat keskeytyksettä entisellä kalustolla ja samoissa tiloissa jatkaneet toimintaa uudessa osakeyhtiössä keskittyen samaan erityisosaamista vaativaan alaan. Toiminimeen oli otettu osa aiemman yhtiön nimestä. Uusi yhtiö oli ottanut vastattavakseen aiemman yhtiön huomattavista veloista, ja hakijat olivat osallistuneet yritystoiminnan rahoitukseen antamalla näistä veloista takaussitoumukset. Hakijat olivat yhtiössä johtavassa asemassa ja heillä kummallakin oli oikeus kirjoittaa yksin yhtiön toiminimi sekä siten edustaa osakeyhtiötä.

Sen puolesta, että kysymys ei ollut saman yritystoiminnan jatkamisesta, puhui aiemman yhtiön lopettaminen konkurssimenettelyn kautta, kannattamattoman liiketoiminnan karsiminen ja ajan myötä tapahtunut liiketoiminnan laajentuminen. Nämä seikat eivät kuitenkaan kumonneet edellä selostettuja toiminnan jatkamista puoltavia seikkoja.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että hakijoiden tarkoituksena oli ollut entiseen tapaan jatkaa saman elinkeinotoiminnan harjoittamista uudessa osakeyhtiössä ja että sovellettaviksi tulevat Korkeimman oikeuden ratkaisusta 1995:168 ilmenevän periaatteen mukaisesti elinkeinonharjoittajaa koskevat velkajärjestelyn lisäedellytykset.

Velkajärjestelylain 48 § 1 momentin mukaan, jos velallinen harjoittaa elinkeinotoimintaa osakeyhtiön johtoon kuuluvana osakkeenomistajana, velkajärjestelyn piiriin kuuluvana velkana ei pidetä velallisen takaussitoumukseen perustuvaa velkaa, mikäli takaus on annettu mainitun yhtiön velasta. Koska hakija oli jatkanut samaa elinkeinotoimintaa osakeyhtiössä sen johtoon kuuluvana henkilönä, hänen yhtiön veloista antamansa takaussitoumukset eivät kuuluneet velkajärjestelyn piiriin.

Kun A:n velkajärjestelyn piiriin kuuluvien velkojen määrä oli 88 942,93 markkaa, ja maksuohjelmaehdotuksen mukaan A:n maksuvara viiden vuoden maksuohjelmalla 163 235,68 markkaa, hän kykeni kohtuullisen ajan kuluessa suoriutumaan veloistaan. A ei siten ollut maksukyvytön eikä velkajärjestelylle ollut lain 9 §:ssä tarkoitettuja edellytyksiä. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Minna Leikas.

Rovaniemen hovioikeuden päätös 6.6.2002

A valitti hovioikeuteen, joka lausui seuraavan.

Yritystoiminta ja sen jatkaminen

A ja hänen velkajärjestelyä myös hakenut veljensä olivat harjoittaneet vuodesta 1980 elinkeinotoimintaa Rakennustekninen toimisto X Oy:ssä. He olivat omistaneet yhtiön osakkeet ja käyttäneet siinä päätösvaltaa. Yhtiö oli toiminut rakennusalalla ja harjoittanut lähinnä maanrakennustoimintaa sekä myös vientiä. Yhtiön liikevaihto oli ollut 1990-luvun alkupuolella noin 50 miljoonaa markkaa. Yhtiö oli pystynyt hoitamaan velvoitteitaan 1990-luvun alkupuolella alkaneeseen lamaan saakka ja sen toiminta oli päätynyt konkurssiin 4.9.1992.

Rakennustekninen toimisto X Oy:n toiminnan päättymisen jälkeen A ja hänen veljensä olivat olleet työsuhteessa Veljekset X Oy:öön ja toimineet yhtiössä kertomansa mukaan avustavissa hallintotehtävissä. Veljekset X Oy:n toiminta oli käynnistynyt Suomen Asiakastieto Oy:n perustietojen mukaan 1.9.1992. Tuolla nimellä yhtiö oli rekisteröity 7.10.1992. Yhtiön toimitusjohtajana ja hallituksen varsinaisena jäsenenä oli A sekä hallituksen puheenjohtajana hänen veljensä. Yhtiön osakkeista omisti A:n puoliso 50 prosenttia, A:n veljen puoliso 20 prosenttia ja veljen lapset 30 prosenttia. Kaupparekisteriotteen mukaan yhtiön toimialana oli muun muassa maanrakennusliike sekä maansiirto- ja kuormaustyöt sekä kiinteistöjen, rakennusteollisuuden ja kuljetusalan konepalvelu, timanttiporauksen ja -sahaustöiden suorittaminen sekä rakennustarvikkeiden ja -koneiden myynti ja vuokraus.

Hakijoiden mukaan maanrakennustoiminta oli lopetettu ja yhtiö teki nykyään rakennustoiminnan alihankintatöitä, kuten rakennuskonevuokrausta, timanttiporausta sekä betonin ja metallin purkua. Toiminimenkirjoitusoikeus oli kummallakin hallituksen varsinaisella jäsenellä erikseen yksin. Vuonna 2000 päättyneeltä tilikaudelta yhtiön liikevaihto oli ollut 19 693 000 markkaa ja henkilöstön määrä oli ollut 46. Hakijoiden mukaan yhtiö oli ostanut osan Rakennustekninen toimisto X Oy:n kalustosta ja aluksi jatkanut samoissa vuokratiloissa.

Hakijat olivat aloittaneet työskentelyn Veljekset X Oy:ssä välittömästi Rakennustekninen toimisto X Oy:n konkurssin jälkeen. Yhtiöt olivat toimineet olennaisesti samalla toimialalla sekä ainakin aluksi samalla kalustolla ja samoissa toimitiloissa ja käyttäneet toisiaan muistuttavia toiminimiä. A oli voinut Veljekset X Oy:ssä hyödyntää aikaisempaa työkokemustaan, erityisosaamistaan ja liikesuhteitaan alalta. Hakijoiden lähipiiriin kuuluvat sukulaiset omistivat Veljekset X Oy:n kaikki osakkeet. Heidän todellisesta osallistumisestaan yhtiön toimintaan ei ollut esitetty selvitystä. Tähän nähden heidän osuuttaan yhtiön toiminnassa oli pidettävä lähinnä vain muodollisena.

Nämä seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että Veljekset X Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä toimineen sekä yhtiön toiminnan rahoitukseen takauksia antamalla myös osallistuneen A:n osuutta yhtiön toiminnassa oli pidettävä kokonaisuutena arvioiden sillä tavoin merkittävänä, että kysymys oli käräjäoikeuden katsomin tavoin tosiasiallisesti hänen Rakennustekninen toimisto X Oy:ssä aikaisemmin harjoittamansa elinkeinotoiminnan jatkamisesta Veljekset X Oy:ssä. Tätä johtopäätöstä tuki osaltaan myös käräjäoikeuden päätöksessä mainittu Rakennustekninen toimisto X Oy:n päärahoittajien kanssa tehty rahoitussopimus, jonka perusteella Veljekset X Oy oli ilmeisesti ostanut Rakennustekninen toimisto X Oy:n kalustoa ja maksanut yhtiön velkoja sen konkurssia edeltäneeltä ajalta.

Rahoitussopimuksen tekeminen huomioon ottaen ratkaisevaa merkitystä asiaa arvioitaessa ei tässä tapauksessa ollut sillä sinänsä elinkeinotoiminnan jatkamista vastaan puhuvalla seikalla, että Rakennustekninen toimisto X Oy:n toiminta oli päättynyt konkurssiin. Olennaista merkitystä ei ollut myöskään sillä, oliko Veljekset X Oy:ssä ollut palkattuna ulkopuolisia ammattihenkilöitä, eikä sillä, mihin Rakennustekninen toimisto X Oy:n toiminnan osaan velat olivat kohdistuneet.

Velkajärjestelyä ei voitu käyttää edelleen harjoitettavasta yritystoiminnasta aiheutuvien velkojen järjestelyyn. Velkajärjestelyn piiriin eivät kuulu velat, jotka liittyvät tuohon toimintaan. Toisaalta jo päättyneestä elinkeinotoiminnasta peräisin olevat velat voivat kuulua velkajärjestelyn piiriin. Koska A:n oli katsottu harjoittavan Rakennustekninen toimisto X Oy:ssä aloittamaansa elinkeinotoimintaa Veljekset X Oy:ssä, molempien yhtiöiden toimintaan liittyviä hänen velkojaan oli arvioitava velkajärjestelyn kannalta lähtökohtaisesti samalla tavalla.

Velkajärjestelylain 48 §:n 1 momentin soveltuvuus

Osakeyhtiön velat jäivät velkajärjestelyn ulkopuolelle, koska velallinen ei ollut niistä henkilökohtaisesti vastuussa. Osakeyhtiön puolesta annettujen takaussitoumusten osalta oli velkajärjestelylain 48 §:n 1 momentissa säädetty, että jos velallinen harjoittaa elinkeinotoimintaa osakeyhtiön johtoon kuuluvana osakkeenomistajana, velkajärjestelyn piiriin kuuluvana velkana ei pidetä velallisen takaussitoumukseen perustuvaa velkaa, mikäli takaus on annettu mainitun yhtiön velasta.

Asiassa oli tältä osin kysymys siitä, voitiinko säännöstä soveltaa myös elinkeinotoimintaa tosiasiallisesti harjoittavaan osakeyhtiön johtoon kuuluvaan henkilöön, joka ei ollut samalla yhtiön osakkeenomistaja.

Lain esitöissä (HE 183/1992 vp s. 76 ja HE 180/1996 vp s. 53) säännöksen tarkoitusta ei ollut erityisesti käsitelty. Kuitenkin esitöissä oli todettu, että säännöksen perusteella velkajärjestelyn ulkopuolelle jäävät sellaiset velat, joista toimiva yhtiö on ensisijaisesti vastuussa. Säännöksen tarkoitus ilmeisesti osaltaan liittyi pienyrityksille suunnattujen luottojen saatavuuteen. Luotonantajan näkökulmasta omistajayrittäjän velkajärjestely saattoi vaarantaa luoton takaisinmaksun. Säännöstä lienee tarkoitettu sovellettavaksi etenkin omistajayrittäjiin, joilla oli aktiivinen ja merkittävä rooli sekä yhtiön omistajina että yhtiön juoksevassa toiminnassa ja joiden työpaikka ja jatkuva tulonmuodostus oli keskeisesti osakkeiden omistuksen varassa.

Asiassa oli sinänsä ilmeistä, että A:n kysymyksessä olevat hänen osakeyhtiöiden veloista antamiinsa takaussitoumuksiin perustuvat velat jäisivät velkajärjestelyn ulkopuolelle siinä tapauksessa, että hän omistaisi Veljekset X Oy:n osakkeet tai osan niistä.

A ja hänen kanssahakijana oleva veljensä olivat jatkaneet aikaisemmin Rakennustekninen toimisto X Oy:ssä myös osakkeenomistajina harjoittamaansa elinkeinotoimintaa Veljekset X Oy:ssä. Veljekset X Oy:n osakkeet omistivat hakijoiden lähipiiriin kuuluvat sukulaiset, joiden todellista osuutta yhtiön toiminnassa oli pidettävä lähinnä vain muodollisena. Ilmeistä oli, että Veljekset X Oy:n omistus oli järjestelty velkojen vuoksi sukulaisten nimiin, jotta hakijat olivat voineet jatkaa siinä entistä elinkeinotoimintaansa yhtiötä muodollisesti omistamatta.

Velkajärjestely ei ollut tarkoitettu eikä se soveltunut edelleen harjoitettavaan yritystoimintaan liittyvien ongelmien ja velkojen selvittelyyn. Hovioikeuden käsityksen mukaan tästä olisi kysymys, jos A:n todellinen osuus Veljekset X Oy:n toiminnassa huomioon ottaen hänen yhtiöiden veloista antamiinsa takaussitoumuksiin perustuvat velat kuuluisivat velkajärjestelyn piiriin. Tähän nähden asiaa ei voitu ratkaista pelkästään sen perusteella, omistiko A myös muodollisesti Veljekset X Oy:n osakkeita. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, että edellä mainittua säännöstä tuli voida sen sanamuodosta huolimatta soveltaa laajentavasti niin, että tässä tapauksessa kysymyksessä olevat takaussitoumuksiin perustuvat velat eivät kuuluneet velkajärjestelyn piiriin.

A:n velat ja velkajärjestelyn edellytykset

A:n velat olivat maksuohjelmaehdotuksen mukaan yhteensä 22 238 704,57 markkaa. Maksuohjelmaehdotuksessa oli Rakennustekninen toimisto X Oy:n veloista annettuihin takaussitoumuksiin perustuvien velkojen määrä yhteensä 18 174 647,84 markkaa ja Veljekset X Oy:n veloista annettuihin takaussitoumuksiin perustuvien velkojen määrä yhteensä 3 735 000 markkaa. Henkilökohtaisten velkojen määrä oli yhteensä 329 056,73 markkaa.

A:n kaikkien velkojen edellä mainittu yhteismäärä ja maksuohjelmaehdotuksen mukaiset 5 011 markan nettotulot kuukaudessa huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että A oli muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. A oli siten velkajärjestelylain 9 §:ssä ja 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla maksukyvytön. Velkajärjestelylle oli myös lain 9 §:n 2 kohdassa tarkoitetut painavat perusteet. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella voitiin arvioida, ettei A kohtuudella kyennyt parantamaan maksukykyään voidakseen selviytyä mainituista veloistaan aiheutuvista menoista.

Koska lisäksi oli ilmeistä, ettei A vastattavana olevien kaikkien velkojensa yhteismäärä huomioon ottaen kyennyt noudattamaan ehdotettua maksuohjelmaa, jossa hänen maksuvaransa oli 2 400,20 - 3 352,55 markkaa kuukaudessa, hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen uuden maksuohjelman laatimista ja vahvistamista varten, ellei velkajärjestelylle ollut muuta estettä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Simo Simola, Seppo Karvonen ja Auli Vähätörmä. Esittelijä Markku Laine.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että hänelle vahvistetaan 7.8.2001 laaditun maksuohjelmaehdotuksen mukainen maksuohjelma. Toissijaisesti A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen maksuohjelman vahvistamiseksi niin, että ainoastaan Veljekset X Oy:n vastuista annettuihin takaussitoumuksiin perustuvat velat jätetään velkajärjestelyn ulkopuolelle ja että maksuohjelma muutoin vahvistetaan 7.8.2001 laaditun maksuohjelmaehdotuksen mukaisena.

C&A Finland Oy vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. OP-Rahoitus Oy ei käyttänyt sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A on hovioikeuden päätöksessä selostetulla tavalla harjoittanut elinkeinotoimintaa Rakennustekninen toimisto X Oy:n johtoon kuuluvana osakkeenomistajana. Yhtiön tultua asetetuksi konkurssiin hän on työskennellyt Veljekset X Oy:ssä, jonka toimitusjohtaja ja hallituksen varsinainen jäsen hän on, ja jonka osakkeet omistavat hänen läheisensä. A on antanut Rakennustekninen toimisto X Oy:n veloista takaussitoumuksia, joihin perustuvien velkojen yhteismäärä maksuohjelmaehdotuksen mukaan on 18 174 647,84 markkaa, ja Veljekset X Oy:n veloista takaussitoumuksia, joihin perustuvia velkoja maksuohjelmaehdotuksessa on yhteensä 3 735 000 markkaa.

Asiassa on ensinnä kysymys siitä, onko A Veljekset X Oy:ssä harjoittanut elinkeinotoimintaa velkajärjestelylain 48 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla, vaikka hän ei omistakaan yhtiön osakkeita.

Toiseksi kysymys on siitä, onko A Veljekset X Oy:ssä jatkanut aikaisemman elinkeinotoimintansa harjoittamista niin, että tähän käynnissä olevaan elinkeinotoimintaan liittyvinä velkoina olisi pidettävä myös Rakennustekninen toimisto X Oy:n vastuiden perusteella syntyneitä velkoja.

Velkajärjestelylain 48 §:n 1 momentin soveltuvuus

Velkajärjestelylain 48 §:n 1 momentin mukaan, jos velallinen harjoittaa elinkeinotoimintaa osakeyhtiön johtoon kuuluvana osakkeenomistajana, velkajärjestelyn piiriin kuuluvana velkana ei pidetä velallisen takaussitoumukseen perustuvaa velkaa, mikäli takaus on annettu mainitun yhtiön velasta.

A työskentelee veljensä tavoin Veljekset X Oy:ssä, jossa hän on johtavassa asemassa. A:n työpaikka ja jatkuva tulonmuodostus ovat tämän hänen johtamansa yhtiön toiminnan varassa. A:n läheiset, jotka omistavat yhtiön osakkeet, eivät osallistu yhtiön johtamiseen.

Velkajärjestelylain 7 luvun säännösten tarkoitus on, että velkajärjestely voidaan toteuttaa vain elinkeinonharjoittajan yksityisvelkojen osalta. Elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja ei sen sijaan velkajärjestelyssä järjestellä. Ottaen huomioon A:n johtava asema Veljekset X Oy:ssä ja se, että yhtiön osakkeiden omistus kuuluu hänen läheisilleen, Korkein oikeus katsoo, että A:n Veljekset X Oy:n vastuista antamiin takaussitoumuksiin perustuvien velkojen sisällyttäminen hänen velkajärjestelynsä piiriin merkitsisi tosiasiassa hänen parhaillaan harjoittamastaan yritystoiminnasta aiheutuvien velkojen järjestelyä yksityishenkilön velkajärjestelyssä, mikä olisi lain tarkoituksen ja sen järjestelmän vastaista.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, kuten hovioikeuskin, että velkajärjestelylain 48 §:n 1 momenttia tulee tässä tapauksessa sen sanamuodosta huolimatta tulkita niin, että Veljekset X Oy:n vastuista annettuihin takaussitoumuksiin perustuvat velat eivät kuulu A:n velkajärjestelyn piiriin.

Yritystoiminnan jatkaminen

Kuten edellä on todettu, velkajärjestelylain elinkeinonharjoittajaa koskevat 7 luvun säännökset merkitsevät, ettei velkajärjestelyssä järjestellä velallisen elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja ja ettei velkajärjestely näin koidu yritystoimintaa rahoittaneiden velkojien vahingoksi. Tätä periaatetta ilmentävät osaltaan myös ratkaisut KKO 1995:168 ja 2000:80.

Ottaen lisäksi huomioon, että Veljekset X Oy on keskittynyt Rakennustekninen toimisto X Oy:n kannattavan toiminnan jatkamiseen ja että yritystoiminnan jatkaminen on ollut A:lle ja hänen veljelleen ainoa keino työllistyä ja hyödyntää aikaisemmin hankkimaansa ammattitaitoa, Korkein oikeus katsoo, ettei Veljekset X Oy:ssä tapahtuvassa elinkeinotoiminnassa ole kysymys aikaisemman toiminnan jatkamisesta velkajärjestelylaissa tarkoitetulla tavalla. A:n Rakennustekninen toimisto X Oy:n veloista antamiin takaussitoumuksiin perustuvat, maksuohjelmaehdotuksen velat C1-C15 kuuluvat siten hänen velkajärjestelynsä piiriin.

Hovioikeuden ratkaisua asian palauttamisesta käräjäoikeuteen ei ole perusteltua muuttaa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Velkajärjestelyn piiriin otettavien velkojen osalta on otettava huomioon edellä Korkeimman oikeuden perusteluissa lausuttu.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Riitta Suhonen, Kari Raulos, Mikko Tulokas ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Lea Nousiainen.

---

[SV]

A hade idkat näring såsom aktieägare i ledningen för ett aktiebolag. Sedan bolaget hade försatts i konkurs hade A börjat idka näring i ledande ställning i ett nytt aktiebolag, vars aktier ägdes av närstående personer till honom. A hade ingått borgensförbindelser för såväl det konkursdrabbade som det nya bolagets skulder.

På de grunder som framgår av Högsta domstolens beslut ansågs det att

- de skulder som uppkommit av A:s borgensförbindelser för det nya bolagets skulder inte omfattades av skuldsaneringen för honom,

- de skulder som uppkommit av A:s borgensförbindelser för det nya bolagets skulder inte omfattades av skuldsaneringen för honom,

- att det i näringsverksamheten i det nya bolaget inte var fråga om att fortsätta tidigare verksamhet. De skulder som uppkommit på grund av borgensförbindelserna för det tidigare bolagets ansvarsförbindelser omfattades således av skuldsaneringen. Se KKO:1995:168 och KKO:2000:80

L om skuldsanering för privatpersoner 48_§_1_mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.