Supreme Court allows debt restructuring by ruling business continuity in a spouse's company does not continue prior sole proprietorship.

A oli ilmoituksensa mukaan harjoittanut elinkeinotoimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana vuoteen 1991 saakka ja ollut vuodesta 1993 alkaen ainoana työntekijänä puolisonsa perustamassa samalla alalla toimivassa osakeyhtiössä. Vaikka osakeyhtiön toiminnassa oli tosiasiallisesti kyse A:n harjoittamasta elinkeinotoiminnasta, asiassa ei sovellettu velkajärjestelylain 7 luvun säännöksiä, koska A:n osakeyhtiömuodossa tapahtuvassa elinkeinotoiminnassa ei Korkeimman oikeuden mainitsemilla perusteilla katsottu olevan kyse aikaisemman toiminnan jatkamisesta.

VJL 45 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A:n velkajärjestelyhakemus Joensuun käräjäoikeudessa

A haki velkajärjestelyä 20.3.1998 vireille tulleella hakemuksella. Hakemuksessaan A kertoi, että hän oli harjoittanut elinkeinotoimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana vuosina 1989 - 1991. Tämän jälkeen hän oli ollut työttömänä syksyyn 1993 saakka, mistä alkaen hän oli ollut työntekijänä aviopuolisonsa B:n omistamassa X Oy:ssä.

Velkojista Savo-Karjalan verovirasto vastusti velkajärjestelyn aloittamista ja väitti muun muassa, että A:n X Oy:ssä harjoittama yritystoiminta oli hänen aikaisemman yritystoimintansa jatkamista.

Käräjäoikeuden päätös 4.9.1998

Käräjäoikeus totesi, että A:n hakemuksessa mainituista noin 2 106 000 markan veloista 2 070 920 markkaa oli aiheutunut hänen toiminimellään vuosina 1989 - 1991 harjoittamastaan elinkeinotoiminnasta, jonka toimialana oli A:n oman ilmoituksen mukaan ollut romukauppa ja purkutoiminta. A oli tosiasiallisesti jatkanut toiminimellään harjoittamaansa elinkeinotoimintaa vuoden 1993 syksystä alkaen X Oy:ssä. X Oy:n ja A:n toiminimellä harjoittaman elinkeinotoiminnan toimialat olivat pääosin samat. X Oy oli perustettu yksin A:n aviopuolison B:n nimiin. B oli ammatiltaan opettaja eikä osallistunut yhtiön tosiasialliseen toimintaan. Vaikka A ei omistanut yhtiön osakkeita eikä toiminut sen hallituksessa, hän teki yksin yhtiön liiketaloudelliset päätökset. A:n mukaan yhtiön perusti ja omisti sekä sen ainoana hallituksen jäsenenä oli B sen vuoksi, ettei yhtiötä olisi merkitty ennakkoperintärekisteriin, jos yhtiön omistajana tai hallituksen jäsenenä olisi ollut A.

Käräjäoikeus katsoi, että vaikka A:n toiminimen harjoittaman elinkeinotoiminnan ja osakeyhtiön toiminnan alkamisen välillä olikin aikaa pari vuotta ja vaikka B olisikin omista varoistaan maksanut yhtiön osakepääoman, nämä seikat eivät poistaneet sitä tosiasiallista tilannetta, että A jatkoi X Oy:ssä aikaisemmin toiminimellään harjoittamaansa elinkeinotoimintaa. Tämän vuoksi velkajärjestelyn edellytyksiä harkittaessa tulivat sovellettaviksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 7 luvun erityissäännökset. Koska velkojen määrä huomioon ottaen oli selvää, ettei A pystynyt maksamaan elinkeinotoimintaansa liittyviä velkojaan toiminnasta saatavilla tuloilla, käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mähönen.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 28.1.1999

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Launis, Snellman ja Hakkarainen. Esittelijä Jukka Turunen (mietintö).

Viskaali Turusen mietintö:

"Velkajärjestelylain 45 §:n säännökset tulevat sovellettavaksi osakeyhtiössä elinkeinotoimintaa harjoittavaan velalliseen silloin ja vain silloin, kun velallinen on aikaisemmin harjoittanut samaa elinkeinotoimintaa yksityisenä elinkeinon- tai ammatinharjoittajana taikka avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisena yhtiömiehenä ja osakeyhtiö on tosiasiassa perustettu siinä tarkoituksessa, että velallinen voisi entiseen tapaan jatkaa elinkeinotoiminnan harjoittamista ja kuitenkin samalla sen estämättä saada velkajärjestelyn. Tätä oikeusohjetta kuvastaa osaltaan myös Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1995:168.

Kun X Oy on aloittanut toimintansa vasta noin kaksi vuotta sen jälkeen, kun A:n yksityisenä elinkeinonharjoittajana toiminimellä harjoittama liiketoiminta oli lakannut, ja kun X Oy ei ole myöskään käyttänyt samoja toimitiloja kuin toiminimi, A:n on katsottava aloittaneen X Oy:ssä uuden elinkeinotoiminnan eikä jatkaneen entistä elinkeinotoimintaansa sillä tavoin, että se estäisi hänen velkojensa järjestelyn velkajärjestelylain nojalla.

Käräjäoikeuden päätös kumotaan. Velkajärjestelyn alkamisen oikeusvaikutukset alkavat hovioikeuden päätöksen antopäivänä kello 8.00. Asia palautetaan käräjäoikeuteen, jossa mahdollinen selvittäjän määrääminen voi sopivimmin tapahtua, tästä päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten. Käräjäoikeuden tulee omasta aloitteestaan heti ottaa asia edelleen käsiteltäväkseen."

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että häntä koskeva velkajärjestely aloitetaan. Verovirasto vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Sen puolesta, että A:n nykyään harjoittama elinkeinotoiminta on hänen aikaisemmin harjoittamansa elinkeinotoiminnan jatkamista, puhuvat seuraavat seikat.

Kummankin elinkeinotoiminnan toimialat ovat olennaisilta osiltaan samanlaiset. A harjoitti aikaisempaa elinkeinotoimintaansa samassa kaupungissa kuin nykyistäkin. A:n aikaisempaa elinkeinotoimintaa ei ole lopetettu ulkopuoliselle selvästi havaittavalla tavalla kuten myymällä liikeomaisuus pakkohuutokaupalla tai konkurssimenettelyssä eikä A ole myöskään tehnyt aikaisemman elinkeinotoiminnan lopettamisesta ilmoitusta kaupparekisteriin.

Sen puolesta, että A:n nykyään harjoittama elinkeinotoiminta ei ole hänen aikaisemmin harjoittamansa elinkeinotoiminnan jatkamista, puhuvat seuraavat seikat.

A harjoittaa nykyistä elinkeinotoimintaansa toisissa liiketiloissa kuin aikaisempaa elinkeinotoimintaansa. Uudessa elinkeinotoiminnassaan A ei ole käyttänyt aikaisemman yksityisliikkeensä liikeomaisuutta. Tämän liikeomaisuuden, joka on ollut kokonaan pantattuna, hän on myynyt myöhemmin pantinhaltijan suostumuksin ulkopuolisille ostajille. Kaupoilla saamallaan 65 000 markan kauppahinnalla hän on lyhentänyt pantinhaltijalle olevia yksityisliikkeen velkoja.

Punnitessaan näitä seikkoja keskenään Korkein oikeus katsoo, että edellisen vaihtoehdon puolesta puhuvien seikkojen merkitys jää vähäisemmäksi seuraavista syistä.

Entisen liiketoiminnan päättymisen ja nykyisen elinkeinotoiminnan alkamisen välinen aika on sillä tavalla pitkähkö, että ulkopuolinen voi hyvin ymmärtää toiminnat eri elinkeinotoiminnoiksi. Kun otetaan huomioon, että A:n yksityisliikkeen liikeomaisuuden arvo on ollut vähäinen ja että se on ollut kokonaan pantattuna sen arvon huomattavasti ylittävistä veloista, liikeomaisuuden myyminen esimerkiksi pakkohuutokaupalla tai konkurssimenettelyssä olisi ollut tarkoituksetonta. Tämän takia aikaisemman elinkeinotoiminnan lopettamista myymällä liikeomaisuus vapaaehtoisin kaupoin on tässä tapauksessa pidettävä hyväksyttävänä. Näissä olosuhteissa myöskään sille, että A on aloittanut uuden liiketoiminnan samalla toimialalla ja samalla paikkakunnalla, ei tule antaa ratkaisevaa merkitystä.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n nykyään osakeyhtiömuodossa harjoittamaa elinkeinotoimintaa ei ole pidettävä hänen aikaisemmin yksityisenä elinkeinonharjoittajana harjoittamansa elinkeinotoiminnan jatkamisena. Sen vuoksi asiassa eivät tule sovellettaviksi velkajärjestelylain 7 luvun säännökset.

Velkajärjestelyn esteiden harkinta ja velkajärjestelyn mahdollinen aloittaminen voi soveliaimmin tapahtua käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan Joensuun käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Wirilander, Raulos, Palaja, Arponen ja Välimäki. Esittelijä Jussi Heiskanen (mietintö).

Esittelijän mietintö

Vanhempi oikeussihteeri Heiskanen: A on kertonut harjoittaneensa elinkeinotoimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana vuoteen 1991 saakka. Kuten alemmat oikeusasteet ovat katsoneet, A harjoittaa tällä hetkellä elinkeinotoimintaa X Oy:ssä, vaikka hän on yhtiössä muodollisesti vain työntekijän asemassa.

Näillä perusteilla hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettane.

---

[SV]

A hade enligt egen uppgift idkat näring som enskild näringsidkare fram till år 1991 och sedan 1993 varit anställd som enda arbetstagare i ett aktiebolag som A:s make grundat inom samma bransch. Fastän det i aktiebolagets verksamhet i själva verket var fråga om den näring som A hade idkat, tillämpades inte bestämmelserna i 7 kap. lagen om skuldsanering för privatpersoner, eftersom det i den näringsverksamhet som bedrevs i form av A:s aktiebolag inte på de grunder som nämns i Högsta domstolens dom ansågs vara fråga om fortsättande av tidigare verksamhet.

L om skuldsanering för privatpersoner 45 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.