Legislator Case Law & Legislation
KKO:1997:65 AI generated

Supreme Court allows compensation for loss of earnings until retraining completion, rejecting premature dismissal of future claims.

Case Number KKO:1997:65
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland modified the Court of Appeal's decision to allow compensation for loss of earnings until the claimant completed retraining and could return to work. Lower courts had dismissed claims for earnings loss beyond the retraining period as premature, but the Supreme Court found this approach insufficient given the uncertainty of future employment prospects. The court established that compensation must be calculated based on known facts until a specific date, with the right to reopen proceedings if the claimant's ability to work changes before that date.

Legislator headnote

AI generated

Section 2 of the Act on Compensation for Personal Injury; Section 1 of Chapter 31 of the Code of Judicial Procedure: Compensation for loss of earnings must be awarded until the injured party can return to work, with the right to reopen proceedings if circumstances change, rather than dismissing future claims as premature.

Keywords

AI generated
loss of earnings compensation personal injury damages retraining period future employment prospects premature claim dismissal Code of Judicial Procedure reopening proceedings

Cited Legislation

AI generated
Section 2 of the Act on Compensation for Personal Injury
Section 1 of Chapter 31 of the Code of Judicial Procedure

Cited Case Law

AI generated
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Ään.

Tapon yrityksen johdosta vammautunut 27-vuotias A ei kyennyt enää palaamaan aikaisempaan ammattiinsa, vaan tarvitsi uudelleenkoulutuksen, johon hän oli hakeutunutkin. A:lle määrättiin maksettavaksi korvausta työtulojen menettämisestä siihen ajankohtaan saakka, jolloin hänellä arvion mukaan oli uudelleenkoulutuksensa jälkeen riittävästi aikaa hakeutua sellaiseen ansiotyöhön, johon hän vammastaan huolimatta kykeni. Vaatimus saada korvausta työansion menetyksestä myöhemmältä ajalta hylättiin ennenaikaisena.

Ks.

KKO:1997:147

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kotkan käräjäoikeuden tuomio 22.5.1995

Käräjäoikeus oli tuomitessaan A:n tapon yrityksestä ynnä muusta rangaistukseen katsonut lääkärintodistusten mukaisesti selvitetyksi, että B oli häneen 26.11.1994 osuneesta haulikon laukauksesta saanut pysyvän 35 prosentin työkyvyttömyysasteen mukaisen vamman, vastaten haittaluokkaa VII, ja että B:n oli katsottava tulleen pysyvästi työkyvyttömäksi aikaisempaan kirvesmiehen ammattiinsa. Käräjäoikeudelle esitetyn selvityksen mukaan B:n tuntipalkaksi vammautumisen sattuessa ja päätöstä julistettaessa arvioitiin 60 markkaa, mikä vastasi 9 600 markan keskikuukausiansiota.

Käräjäoikeus on velvoittanut A:n suorittamaan B:lle, paitsi muuta korvausta, jatkuvana korvauksena pysyvästä työkyvyttömyydestä 1.5.1995 alkaen, kunnes B täyttää 65 vuotta, 9 600 markkaa kuukaudessa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen kunkin kuukauden 1. päivästä lukien, mistä korvauksesta kuitenkin on vähennettävä lakisääteiset sairauspäivärahat ja lakisääteiset eläkkeet, kuten kansaneläke ja työsuhde-eläkkeet, sekä mahdolliset työansiot bruttomääriltään. Jatkuvaan korvaukseen on lisättävä lain mukaiset indeksikorotukset.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 31.8.1995

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A saattoi asian, katsoi kuten käräjäoikeuskin, että B ei 12.5.1995 päivätyn lääkärinlausunnon mukaisesti kyennyt enää saamiensa vammojen johdosta palaamaan aikaisempaan kirvesmiehen ammattiinsa, joten hän näin ollen oli pysyvästi työkyvytön ammattiaan vastaaviin töihin. Käräjäoikeus oli, tuomitessaan B:lle korvausta jatkuvasta pysyvästä työkyvyttömyydestä, ottanut korvausta vähentävänä seikkana huomioon B:n uudelleen kouluttamisesta mahdollisesti saamat työansiot. A:n vaatimus korvauksen hylkäämisestä ennenaikaisena oli siten perusteeton. Näillä lisäyksillä hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden perustelut. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Ylimääräinen hovioikeudenneuvos Häkämies: Käräjäoikeus on määrännyt B:lle työkyvyttömyyden johdosta tuomitusta korvauksesta vähennettäväksi 1.5.1995 jälkeiseltä ajalta mahdolliset työansiot bruttomääriltään. Tällainen määräys ei anna, mikäli asianosaiset ovat työansioiden bruttomäärästä eri mieltä, täytäntöönpanijalle selvitystä siitä, kuinka tuomio on pantava täytäntöön. Lausuma on epätäydellinen eikä siitä käy selville, miten asiassa on tuomittu. Poistan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 3 kohdan säännöksen nojalla lausuman sikäli kuin se koskee pysyvää työkyvyttömyyttä eli 1.5.1995 jälkeistä aikaa.

Lääkärinlausunnon mukaan B ei enää voi olkanivelen 35 prosentin haitta-asteen vuoksi tehdä kirvesmiehen töitä. Pysyvästi työkyvytön hän ei kuitenkaan ole ja lääkärinlausunnossa on viitattu uudelleen kouluttamisen mahdollisuuteen. B:n mahdollisuus uuteen työhön on arvioitavissa luotettavasti vasta myöhemmin. Sen vuoksi hylkään vaatimuksen pysyvästä työkyvyttömyydestä 1.5.1995 alkaen ennenaikaisena ja vapautan A:n tuomitusta korvauksesta tältä osin.

Muutoin olen samaa mieltä enemmistön kanssa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty A:lle siltä osalta kuin hänet on velvoitettu suorittamaan B:lle korvausta pysyvästä työkyvyttömyydestä 1.5.1995 alkaen. Muutoksenhakemuksessaan A on vaatinut, että B:n korvausvaatimus pysyvästä työkyvyttömyydestä 1.5.1995 alkaen hylättäisiin kokonaisuudessaan perusteeltaan ja määrältään selvittämättömänä sekä ennenaikaisena.

B on vastannut valitukseen ja antanut häneltä tuon vastauksen johdosta pyydetyn selvityksen. A ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen B:n selvityksen johdosta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.5.1997

Perustelut

Lääkärintodistusten mukaan B ei ampumavamman vuoksi kykene palaamaan entiseen kirvesmiehen ammattiinsa eikä muuhunkaan ruumiilliseen työhön, joka vaatii vasemman yläraajan täysipainoista työskentelyä. B:llä, joka on vammautuessaan ollut 27-vuotias, on oikeus saada A:lta korvausta ampumavammasta aiheutuvasta työansion menetyksestä, kuitenkin niin, että hän on velvollinen itse mahdollisuuksiensa mukaan uudelleen koulutuksella ja sen jälkeen hänelle soveltuvaan työhön hakeutumalla torjumaan ja vähentämään vahinkoseurauksia.

Korkeimpaan oikeuteen saadun selvityksen mukaan B on hakeutunut työvoimatoimiston välityksin ammatinvalinnanohjaukseen sekä aloittanut kaupan ja hallinnon perustutkintoon tähtäävät opinnot, jotka päättyvät 31.5.1997. Hänen tarkoituksenaan on jatkaa opintojaan perustutkinnon jälkeenkin.

Ajankohtaa, jolloin B sijoittuu uudelleen työelämään, ei vielä tiedetä eikä myöskään sitä, millaiseksi muodostuu hänen ansiotasonsa verrattuna aikaisempiin ansioihin. Korkein oikeus arvioi, että B:llä on uudelleenkoulutuksensa jälkeen 30.6.1999 mennessä ollut riittävästi aikaa hakeutua sellaiseen työhön, johon hän vammastaan huolimatta kykenee. Siihen saakka A on velvollinen suorittamaan hänelle korvausta työtulojen menettämisestä. Kun ei ole vielä todettavissa, aiheutuuko B:lle ampumavamman johdosta vahinkoa työansion menetyksenä vielä tuon ajankohdan jälkeenkin, hänen vaatimuksensa on siltä osalta ennenaikainen.

Korvauksen määrän osalta Korkein oikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut. Kysymys B:lle maksettavasta korvauksesta tehtävistä vähennyksistä ei ole ollut Korkeimman oikeuden käsiteltävänä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A velvoitetaan suorittamaan B:lle työkyvyttömyyden johdosta korvauksena 9 600 markkaa kuukaudessa kunkin kuukauden 1 päivänä hovioikeuden tuomiossa mainittuine korkoineen toukokuun 1 päivästä 1995 kesäkuun 30 päivään 1999 lain mukaisine indeksikorotuksineen. Korvausmääristä on tehtävä hovioikeuden tuomiossa määrätyt vähennykset. B:n vaatimus saada korvausta työansion menetyksestä tuon ajankohdan jälkeen hylätään ennenaikaisena. Muilta osilta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas:

Perustelut

Lääkärintodistusten mukaan B, joka on 27-vuotias, ei ampumavamman vuoksi kykene palaamaan kirvesmiehen ammattiinsa eikä muuhunkaan ruumiilliseen työhön, joka vaatii vasemman yläraajan täysitehoista käyttämistä. Korkeimpaan oikeuteen saadun selvityksen mukaan B on hakeutunut työvoimatoimiston välityksin ammatinvalinnan ohjaukseen sekä aloittanut kaupan ja hallinnon perustutkintoon tähtäävät opinnot, jotka päättyvät 31.5.1997. Hänen tarkoituksenaan on jatkaa opintojaan perustutkinnon jälkeenkin.

B:llä on oikeus saada A:lta korvaus työansion menetyksestä, kuitenkin niin, että hän on velvollinen mahdollisuuksiensa mukaan uudelleenkoulutuksella ja sen jälkeen hänelle soveltuvaan työhön hakeutumalla torjumaan ja vähentämään vahinkoseurauksia.

Alemmat oikeudet ovat velvoittaneet A:n maksamaan B:lle pysyvän työkyvyttömyyden johdosta jatkuvaa korvausta, josta on vähennettävä lakisääteiset sairauspäivärahat ja eläkkeet sekä mahdolliset työansiot bruttomääriltään. Viimeksi mainittu määräys ei ole tuomiolta edellytettävä selkeys ja ulosottonäkökohdat huomioon ottaen asianmukainen.

Ajankohtaa, jolloin B sijoittuu uudelleen työelämään, ei vielä tiedetä eikä myöskään sitä, millaiseksi muodostuu hänen palkkatasonsa verrattuna aikaisempiin ansioihin. Korvausvaatimusta ei ole kuitenkaan näistä syistä hylättävä, vaan se on ratkaistava tiedossa olevien seikkojen perusteella. Arvioni mukaan B:llä on uudelleenkoulutuksen jälkeen 30.6.1999 mennessä ollut riittävästi aikaa hakeutua sellaiseen työhön, johon hän vammastaan huolimatta kykenee. Siihen saakka A on velvollinen suorittamaan hänelle korvausta. Korvauksen määrän osalta hyväksyn käräjäoikeuden perustelut.

Sikäli kuin korvausvelvollisuus perustuu vastaisia tapahtumia koskevaan arvioon, osapuolille on varattava tilaisuus olosuhteiden sitä edellyttäessä saattaa asia uudelleen tutkittavaksi.

Tuomiolauselma

Muutan hovioikeuden tuomiota siten, että A velvoitetaan suorittamaan B:lle pysyvästä työkyvyttömyydestä vaadittuna korvauksena 9 600 markkaa kuukaudessa kunkin kuukauden 1 päivänä hovioikeuden tuomiossa mainittuine korkoineen toukokuun 1 päivästä 1995 kesäkuun 30 päivään 1999 lain mukaisine indeksikorotuksineen. Korvausmääristä on vähennettävä käräjäoikeuden mainitsemat lakisääteiset sairauspäivärahat ja lakisääteiset eläkkeet.

B:llä on oikeus eri oikeudenkäynnillä vaatia A:lta korvausta, mikäli ampumavammasta aiheutuu jatkuvaa työansion menetystä vielä 30.6.1999 jälkeen. Vastaavasti A:lla on oikeus saattaa korvauskysymys uudelleen tutkittavaksi, jos työansion menetys lakkaa ennen mainittua ajankohtaa.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Avustajanpalkkioiden osalta olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Vuotila ja käräjätuomari Arminen sekä lautamiehet Kevin, Kivilahti, Horttanainen ja Ylönen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pasila, Häkämies (eri mieltä) ja Tuomainen. Esittelijä Maarika Hällström-Ahtinen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Haarmann, Taiple, Tulokas (eri mieltä) ja Hidén. Esittelijä Kalle Malmivirta.

---

[SV]

Omröstn.

Den 27 åriga A hade skadats vid ett dråpförsök och kunde inte återgå till sitt tidigare yrke utan måste genomgå en omskolning som han hade påbörjat. A tilldömdes skadestånd för förlust av förvärvsinkomst fram till en sådan tidpunkt då han ansågs ha haft tillräckligt tid efter omskolningen att söka sig ett sådant yrkesarbete som han trots skadan kunde utföra. Yrkandet på ersättning för förvärvsinkomst för längre tid förkastades såsom för tidigt väckt.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.