Supreme Court dismisses future loss of earnings claim as premature due to ongoing rehabilitation training.

Ks.

KKO:1997:65

Vuonna 1954 syntynyt kattilamuurari oli työssään saamansa kolmen sormen amputaatiovamman seurauksena kykenemätön entiseen ammattiinsa. Hän oli hakeutunut elokuussa 1996 alkaneeseen ja kolme vuotta kestävään kuntouttavaan koulutukseen valmistautuakseen uuteen ammattiin. Vahingosta vastuussa olevaan työnantajaan kohdistettu korvausvaatimus ansionmenetyksestä hylättiin 31.12.1999 jälkeiseltä ajalta ennenaikaisena.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 1.2.1996

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että Helsingin kaupungin Salmisaaren B-voimalaitoksella työnjohtaja A oli 2.5.1994 yhdessä B:n kanssa ollut kattilan sisäpuolella rakentamassa rakennustelineitä, kun räikästä irtosi hylsy ja se putosi putkien väliin. A ja B olivat siirtyneet etsimään hylsyä ns. lokeroannostelijoista. Kumpikaan ei ollut ollut tietoinen siitä, että lokeroannostelija olisi ollut käynnissä. B oli työntänyt kätensä annostelijan huoltoluukusta sisään, jolloin hänen kolme oikean käden sormeansa olivat joutuneet annostelijan pyörivän siiven ja rummun väliin, etusormen, keskisormen ja nimettömän sormen silpoutuessa osittain poikki. B oli saanut tapahtumasta lääkärintodistuksesta ilmenevät vammat.

Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen työturvallisuuslain säännösten rikkomiseen syyttäjän syytteen tunnusmerkistön mukaisin teonkuvauksin. Käräjäoikeus hylkäsi B:n A:han kohdistaman vahingonkorvausvaatimuksen todeten, että A:n syyksi luettavaa työturvallisuusrikkomusta oli pidettävä lievänä. B:n kanteesta käräjäoikeus katsoi Helsingin kaupungin olevan vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n säännösten mukaisesti velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään oli työssä aiheuttanut. Käräjäoikeus katsoi, että B oli pysyvästi työkyvytön ainakin entisiin Helsingin kaupungin energialaitoksella oleviin työtehtäviin ja velvoitti Helsingin kaupungin suorittamaan B:lle paitsi muuta, korvaukseksi ansion menetyksestä 2.5.1995 lukien siihen saakka, kunnes B täyttää vanhuuseläkeiän 65 vuotta, kuukausittain 11 354,25 markkaa vähennettynä määrällä, joka B:lle maksetaan eläkkeenä taikka muutoin.

Helsingin hovioikeuden tuomio 17.10.1996

Helsingin kaupunki valitti hovioikeuteen. Valituksessaan Helsingin kaupunki vaati, paitsi muuta, että B:n vaatimus ansionmenetyksestä maksettavasta kuukausittaisesta korvauksesta 30.6.1996 ylittävään aikaan kohdistuvana ennenaikaisena ensisijaisesti jätetään tutkimatta tai toissijaisesti hylätään.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta, mutta selvensi ansionmenetyksen korvaamista koskevaa käräjäoikeuden lausuntoa siten, että B:lle muutoin maksettavat määrät ovat mahdollisia ansiotuloja ja niihin rinnastettavia tuloja, jotka B on eläkkeen ohella velvollinen ilmoittamaan Helsingin kaupungille sen kuukausittain maksettavasta 11 354,25 markan määräisestä korvauksesta tehtävinä vähennyksinä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Helsingin kaupungille myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Helsingin kaupunki vaati, että ansionmenetyskorvausta koskeva vaatimus ennenaikaisena ensisijaisesti jätetään tutkimatta tai toissijaisesti hylätään 31.5.1999 ylittävään aikaan kohdistuvana tai, jos B:n opiskelu jää kesken, tällaisen päättymiseen ylittävään aikaan kohdistuvana, koska kysymyksessä ei ole pysyvä työkyvyttömyys. Lisäksi kaupunki vaati, että ansionmenetyskorvauksesta vähennettäisiin tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla B:lle korvatut opiskelukustannukset.

B vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.10.1997

Perustelut

Lääkärintodistusten mukaan B on oikean käden etu-, keski- ja nimettömän sormen amputaatiovamman ja sen jälkitilan vuoksi entiseen kattilamuurarin työhönsä kykenemätön. Työklinikkatutkimuksesta annetun 10.4.1995 päivätyn lausunnon mukaan hänelle eivät sovi myöskään työt, jotka edellyttävät hyvää kaksikätisyyttä, oikean käden sorminäppäryyttä, kevyttä raskaampia nostoja tai kantamisia oikealla kädellä eikä työ saisi olla pakkotahtista. Ylilääkäri X:n 1.12.1995 päivätyn lausunnon mukaan B:n työhistorian sekä vamman fyysisten ja psyykkisten seuraamusten perusteella uudelleenkoulutus erilaiseen ammattiin, jossa käden taidot eivät ole keskeisiä, on suositeltavaa.

B:llä, joka on vammautuessaan ollut 39-vuotias, on oikeus saada Helsingin kaupungilta korvausta amputaatiovammasta aiheutuvasta työansion menetyksestä, kuitenkin niin, että hän on velvollinen itse mahdollisuuksiensa mukaan uudelleen koulutuksella ja sen jälkeen hänelle soveltuvaan työhön hakeutumalla torjumaan ja vähentämään vahinkoseurauksia.

Korkeimpaan oikeuteen saadun selvityksen mukaan B on 14.8.1996 aloittanut kolme vuotta kestävän kuntouttavan koulutuksen Helsingin Teknisen Oppilaitoksen rakennustekniikan linjalla.

Ajankohtaa, jolloin B sijoittuu uudelleen työelämään, ei vielä tiedetä eikä myöskään sitä, millaiseksi muodostuu hänen ansiotasonsa verrattuna aikaisempiin ansioihin. Korkein oikeus arvioi, että B:llä on uudelleenkoulutuksensa jälkeen 31.12.1999 mennessä ollut riittävästi aikaa hakeutua sellaiseen työhön, johon hän vammastaan huolimatta kykenee. Siihen saakka Helsingin kaupunki on velvollinen suorittamaan hänelle korvausta työansion menettämisestä. Kun vielä ei ole todettavissa, aiheutuuko B:lle amputaatiovamman johdosta vahinkoa työansion menetyksenä tuon ajankohdan jälkeenkin, hänen vaatimuksensa on siltä osalta ennenaikainen.

Helsingin kaupunki on lisäksi vaatinut, että B:lle tuomittavasta ansionmenetyskorvauksesta määrättäisiin vähennettäväksi ne opiskelukustannukset, jotka tapaturmavakuutusyhtiö on B:lle korvannut tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla. Koska B:lle korvatut opiskelukustannukset kuitenkin ovat korvausta hänelle vammansa seurauksena aiheutuneista ylimääräisistä menoista eikä korvausta tulojen menetyksestä, Helsingin kaupungin vaatimus on perusteeton. Kysymys B:lle maksettavan kuukausittaisen ansionmenetyskorvauksen määrästä tai siitä tehtävistä vähennyksistä ei ole enemmälti ollut Korkeimman oikeuden käsiteltävänä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että Helsingin kaupunki velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi ansionmenetyksestä alempien oikeuksien määräämät 11 354,25 markkaa kuukaudessa toukokuun 2 päivästä 1995 joulukuun 31 päivään 1999 lainmukaisine indeksikorotuksineen. Korvausmääristä on tehtävä hovioikeuden tuomiossa määrätyt vähennykset. B:n vaatimus saada korvausta tuon ajankohdan jälkeen hylätään ennenaikaisena. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Hovioikeuden tuomioon sisältyvä lausuma, jonka mukaan B:lle maksettavasta vahingonkorvauksesta on vähennettävä mahdolliset ansiotulot ja niihin rinnastettavat tulot, ei täytä lain vaatimuksia selkeyden ja täytäntöönpantavuuden suhteen. Poistan lausuman, johon ei ole tarvettakaan, kun vahingonkorvaus tuomitaan määräaikaisena. Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Rummukainen sekä lautamiehet Joki, Nyyssönen ja Jokinen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riikonen, Ilmavirta ja Galkin. Esittelijä Mattila.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Tulenheimo-Taki, Möller ja Tulokas (eri mieltä) sekä ylimääräinen oikeusneuvos Tepora. Esittelijä Jukka Sippo.

---

[SV]

Se

KKO:1997:65

En år 1954 född pannmurare var på grund av amputation av tre fingrar, vilken skada han ådragit sig i sitt arbete, oförmögen till sitt tidigare yrke. Han hade sökt sig till en rehabiliterande utbildning som börjat i augusti 1996 och räckte tre år för att förbereda sig för ett nytt yrke. En skadeståndtalan mot den för skadan ansvariga arbetsgivaren ogillades såsom väckt för tidigt såvitt gällde tiden efter 31.12.1999.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.