Legislator Case Law & Legislation
KKO:1992:181 AI generated

Leasing company denied good faith protection due to reliance on forged documents and failure to verify title restrictions.

Case Number KKO:1992:181
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland dismissed the leasing company's claim against the car importer, overturning the lower court's decision. The company had purchased a car from a district dealer relying on documents, including a forged temporary title certificate, without verifying the dealer's authority to transfer ownership. The court held that the company failed to exercise due diligence and assumed the risk of the dealer's misconduct, thereby forfeiting protection for a bona fide purchaser. Consequently, the company could not claim ownership against the importer who retained title until full payment.

Legislator headnote

AI generated

s. 24 of the Act on the Protection of Bona Fide Purchasers; A lessee relying on a dealer's representations and forged documents without verifying title restrictions is not considered a bona fide purchaser and cannot claim ownership against the original owner.

Keywords

AI generated
bona fide purchaser good faith protection title retention due diligence district dealer forged documents leasing contract

Cited Legislation

AI generated
s. 24 of the Act on the Protection of Bona Fide Purchasers

Cited Case Law

AI generated
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Ään.

Vrt.

KKO:1992:13

Leasingyhtiön, joka oli rahoittanut autokaupan luottaen piirimyyjän ilmoituksiin ja hänen toimittamiinsa asiakirjoihin, muun muassa väärennettyyn moottoriajoneuvon väliaikaistodistukseen, katsottiin laiminlyöneen siltä kohtuudella edellytettävät tarkistus- ja varotoimenpiteet ja ottaneen liiketoiminnassaan riskin piirimyyjän väärinkäytösten seurauksista. Yhtiölle ei myönnetty vilpittömän mielen suojaa auton omistuksenpidätysehdoin piirimyyjälle luovuttanutta maahantuojaa vastaan.

Ks.

KKO:1994:29

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 17.4.1990

United Leasing Ab oli 23.6.1988 ostanut Autonovo Oy:n piirimyyjältä A:lta Autonovo Oy:n omistaman Lancia Prisma 1600 merkkisen henkilöauton, joka oli A:n hallussa myyntitarkoituksessa. A oli lähettänyt kaupan yhteydessä United Leasing Ab:lle myöhemmin valokopion tekaistuksi osoittautuneesta väliaikaistodistuksesta, johon United Leasing Ab oli merkitty omistajaksi.

United Leasing Ab oli 23.6. ja 4.7.1988 allekirjoitetulla leasingsopimuksella vuokrannut auton C:lle. Leasingsopimukseen auton myyjäksi oli merkitty T:mi A/A. Leasingsopimuksen ehtojen mukaan vuokrakohde oli United Leasing Ab:n omaisuutta.

United Leasing Ab oli 22.11.1988 purkanut leasingsopimuksen. C oli palauttanut auton A:lle, jonka tuli löytää autolle uusi vuokraaja tai ostaja.

Koska kysymyksessä oli laillisesti piirimyyjän hallinnassa ollut uusi aiemmin rekisteröimätön henkilöauto, raastuvanoikeus on katsonut, että United Leasing Ab:llä ei ollut ollut selonottovelvollisuutta piirimyyjän ja maahantuojan välisestä sopimussuhteesta. United Leasing Ab:lla oli ollut oikeus olettaa, että A:lla oli ollut oikeus pätevästi luovuttaa auton omistusoikeus. Raastuvanoikeus on sen vuoksi vahvistanut, että United Leasing Ab on kyseisen henkilöauton omistaja sekä velvoittanut Autonovo Oy:n palauttamaan auton United Leasing Ab:n vapaaseen hallintaan ja korvaamaan United Leasing Ab:n oikeudenkäyntikulut 6 000 markalla 16 prosentin korkoineen 17.4.1990 lukien.

Hovioikeuden tuomio 11.12.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Autonovo Oy oli saattanut jutun, on lausunut selvitetyn, että Autonovo Oy maahantuojana ja A piirimyyjänä olivat 29.10.1987 tehneet Lancia merkkisiä autoja koskevan markkinointi- ja jälleenmyyntisopimuksen. Sen mukaan piirimyyjä oli velvollinen pitämään autojen kaupintavarastoa. Autojen omistusoikeus siirtyi piirimyyjälle, kun ne oli kokonaan maksettu, eikä piirimyyjällä ollut oikeutta luovuttaa ja myydä hallussaan olevia maahantuojan omistamia autoja ennen kuin ne oli maahantuojalle kokonaan maksettu. A:lla oli sanotun sopimuksen perusteella ollut hallussaan jälleenmyyntiä varten kysymyksessä oleva uusi Lancia Prisma 1600 henkilöauto. Hän ei ollut maksanut sitä Autonovo Oy:lle, ja auton rekisteröintiin tarvittavat asiakirjat olivat sen vuoksi olleet pankissa säilytettävänä Autonovo Oy:n lukuun.

Autonovo Oy ei ollut näyttänyt, että United Leasing Ab 28.6.1988 hyväksyessään auton myyntiä koskevan tarjouksen ja maksaessaan A:lle auton hinnan olisi tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää, että auton omistusoikeus kuului Autonovo Oy:lle ja että A:lla ei ollut ollut oikeutta luovuttaa ja myydä autoa ennen kuin se oli Autonovo Oy:lle kokonaan maksettu. United Leasing Ab oli voinut luottaa siihen, että A:lla oli ollut oikeus myydä auto.

Näillä perusteilla hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi ja velvoittanut Autonovo Oy:n suorittamaan ÅAB Finans Ab:lle, jolle kaikki United Leasing Ab:n leasingsopimuksiin perustuvat oikeudet olivat siirtyneet tammikuussa 1990, korvaukseksi vastauskuluista 1 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 11.12.1991 lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 23.4.1992. Valituksessaan Autonovo Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä ja ÅAB Finans Ab:n velvoittamista korvaamaan Autonovo Oy:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

ÅAB Finans Ab on antanut yhtiöltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.12.1992

Perustelut

Maahantuojan Autonovo Oy:n ja piirimyyjänä toimineen A:n välisen markkinointi- ja jälleenmyyntisopimuksen mukaisesti Autonovo Oy on toimittanut A:lle autoja kaupintavarastoon siten, että A on voinut kauppahintaa vastaan saada pankista autojen rekisteröintiasiakirjat ja luovuttaa autot edelleen. A on sopinut United Leasing Ab:n kanssa harjoittamansa autokaupan leasingrahoituksesta niin, että rahoitusyhtiö maksoi auton kauppahinnan A:lle, kun yhtiölle siirrettiin auton omistusoikeus ja toimitettiin A:n hankkiman asiakkaan allekirjoittama leasingsopimus. Leasing-vuokrasopimuksella asiakas sai käyttöönsä auton sovituksi ajaksi sekä oikeuden vuokra-ajan päättyessä osoittaa autolle ostaja sopimuksessa määritellyllä auton jäännösarvolla. Mainitunlaiset järjestelyt eivät ole autokaupan alalla poikkeuksellisia.

Riidan kohteena olevan auton osalta United Leasing Ab on maksanut A:lle auton kauppahintana 92 000 markkaa saatuaan A:n laatiman ja asiakkaaksi ilmoittaman henkilön allekirjoittaman leasingsopimuksen sekä jäljennöksen väärennetyksi osoittautuneesta moottoriajoneuvon väliaikaistodistuksesta. Esitetystä selvityksestä voidaan päätellä, ettei autoa ollut luovutettu A:n vuokralleottajaksi ilmoittaman henkilön hallintaan. United Leasing Ab:n myöntämän rahoituksen peruste jäi siten toteutumatta.

United Leasing Ab on luottanut A:n ilmoituksiin ja hänen toimittamiinsa asiakirjoihin varmistamatta väliaikaistodistuksen oikeellisuutta ja A:n oikeutta määrätä autosta samoin kuin sitä, perustuiko rahoituksen saamiseksi esitetty leasingsopimus todellisiin liiketapahtumiin. Näin menetellessään ja laiminlyödessään siltä kohtuudella edellytettävät tarkistus- ja varotoimenpiteet rahoitusyhtiö on ottanut liiketoiminnassaan riskin A:n väärinkäytösten seurauksista. Tämän vuoksi ja kun auton hallinta ei ollut siirtynyt A:lta, United Leasing Ab ei ole oikeutettu vetoamaan niihin perusteisiin, joilla oikeuskäytännössä on annettu eräin edellytyksin suojaa vilpittömässä mielessä olevalle autonostajalle auton oikeaa omistajaa vastaan (KKO 1992:13).

Tuomiolauselma

Raastuvanoikeuden päätös ja hovioikeuden tuomio kumotaan. ÅAB Finans Ab:n kanne hylätään ja Autonovo Oy vapautetaan velvollisuudesta korvata ÅAB Finans Ab:n oikeudenkäyntikulut. ÅAB Finans Ab velvoitetaan korvaamaan Autonovo Oy:n jutussa olleet kulut 10 000 markalla 16 prosentin korkoineen tästä päivästä lukien.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Roos: United Leasing Ab, sittemmin ÅAB Finans Ab, on 23.6.1988 ostanut Lancia Prisma 1600 i.e. henkilöauton A:lta. A on tuolloin toiminimellä T:mi A harjoittanut autoliikettä Lancia autojen piirimyyjänä. Maahantuojan Autonovo Oy:n ja A:n Lancia-piiriedustuksesa tekemän sopimuksen tarkoituksena on ollut edistää Lancia-merkkisten henkilöautojen, niiden varaosien ja tarvikkeiden sekä huoltopalvelujen myyntiä Suomessa. Tässä tarkoituksessa A:n on piirimyyjänä muun muassa tullut pitää esittelyn ja myynnin vaatimaa Lancia autojen kaupintavarastoa. Sopimuksen mukaan omistusoikeus autoihin siirtyi kuitenkin A:lle vasta kun ne oli kokonaan maksettu Autonovo Oy:lle eikä A:lla myöskään ollut oikeutta luovuttaa ja myydä hallussaan olevia Autonovo Oy:n autoja kolmannelle ennen kuin hän oli kokonaan maksanut ne yhtiölle.

Ehto omistusoikeuden pidättämisestä Autonovo Oy:lle ei ole rajoittanut A:n oikeutta piiriedustussopimuksen tarkoituksen mukaisesti myydä autoja eikä siten myöskään ostajan oikeutta tulla kaupan perusteella auton omistajaksi.

Kielto luovuttaa ja myydä autoja ennen kuin ne oli kokonaan maksettu Autonovo Oy:lle on sitä vastoin rajoittanut A:n oikeutta piiriedustajana ja Lancia autojen kaupallisena jälleenmyyjänä siirtää omistusoikeutta autoihin asiakkailleen. Tämä rajoitus A:n toimivaltaan jälleenmyyjänä vaikuttaa kuitenkin ÅAB Finans Ab:n A:n kanssa tehtyyn kauppaan perustuvaan oikeuteen autoon ainoastaan, jos United Leasing Ab kaupan tehdessään tiesi tuosta rajoituksesta tai sen olisi pitänyt tietää siitä.

Näillä perusteilla jätän hovioikeuden tuomiolauselman pysyväksi.

Autonovo Oy:n on korvattava ÅAB Finans Ab:n vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.

Oikeusneuvos Nikkarinen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Roos.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Nikkarinen (eri mieltä), Roos (eri mieltä), Taipale ja Tulokas

---

[SV]

Omröstn.

Jfr

KKO:1992:13

Ett leasingbolag, som då det finansierade ett bilköp hade förlitat sig på de uppgifter och de dokument, bl.a. ett förfalskat interimsintyg för motorfordon, vilka en distriktsförsäljare hade tillställt bolaget, ansågs ha försummat den undersökningsplikt och aktsamhet som skäligen kunde ha förutsatts av bolaget samt ha i sin affärsverksamhet påtagit sig risken för följderna av distriktsförsäljarens missbruk. Bolaget medgavs inte godtrosskydd i förhållandet till importören, som överlåtit bilen till distriktsförsäljaren med ägareförbehåll.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret